keskiviikko 4. toukokuuta 2016

minä täällä taas

Moikka! Tai jotain sinne päin.  Elämä kulkee omalla painolla kahden lapsen äitinä. 
Mä mietin tässä että mulla on niin paljon kerrottavaa teille etten tiedä mistä edes alottaa. 
Isla on jo 1v6kk. Iso tyttö ❤ Seela on päälle 2kuukautta.

Käsille on riittäny töitä. Päivisin sekä öisin.
Mä oon saanut purettua monen monen vuoden masennuslääkkeen. Tässä jo päälle kuukausia ilman. Mä olen onnellinen. Perus onnellinen. Tai näin mä uskoisin. 

Seela Adessa ❤















 ❤





En tiedä olenko kertonut tänne. 
Multa on poistettu diagnooseista  epävakaa persoonallisuushäiriö f60.3
Lääkäri punnitsi sitä tovin ja totesi mulle että tämä ei ole käytäntö poistaa. 
Koska yleensä tämä on piirre ihmisessä. Ei ns. sairaus.
Mutta hän katsoi diagnoosin ns. Virheelliseksi. Koska en enään millään tapaa täytä yhtäkään kriteeriä. 

Myönnettävästi. Välillä taistelen ajatusteni kanssa seistessäni peilin edessä tai syödessä jotain. Mutta onneksi vain harvoin.
Imetän Seelaa ja oon huomannut sen nopeuttavan painonpudotusta.
Haluan olla valppaana enkä joutua taas samaan kierteeseen. Olisin tyhmä. Niin tyhmä. 
Vaaka kun on kuitenkin jo vähemmän kuin raskauden alussa.

Tästä tuli nyt pitkästä aikaa taas erittäin sekava postaus.
Toivottavasti saitte jotain irti tästä. Ja toivottavasti voitte hyvin ❤

10 kommenttia:

  1. Kuka toi viimesen kuvan tyyppi on? Onko se sun poikaystävä vai kenen kans seurustelet nykyään?

    VastaaPoista
  2. Noi sun viimeaikaiset julkaisut Instassa nauravista tytöistä <3 En tiedä mitä sanoa. Haluisitko nähdä joku päivä esim. Sellossa? (mun Espoon tuntemus loppuu sinne...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤❤ koska sulla olis aikaa. Me ollaan aika hyvin vapaana tässä. Sello ois hyvä!

      Poista
  3. Moikka!

    Mä niin toivon että et anna sh:lle valtaa! Sulla on kaksi ihanaa tyttöä ja heidän takia sun täytyy pitää itsestäsi huolta että voit olla paras mahdollinen äiti tytöillesi!
    Tsemppiä ja jaksamisia <3 Kiva kun kirjoittelet tänne taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä aio antaa! Ei varmaa nää pienet ajatukset ehkä koskaa poistu. Mutten halua toimia niiden mukaan !

      Poista
  4. Kauan kävit dialektisessa terapiassa? Koitko sen auttavan?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koin todellakin auttava. Se kesti kaksi vuotta. Vaikeimmiasa tapauksissa poikkeuksellisesti voi kestää 3. Oli haikeaa lopettaa se. Mutta mä 'parannuin' musta tuli toai taitava ahdistuksen sietäjä. Ilman sitä en olisi tässä näinkään tapasapainosena ihmisenä. Suosittelen ehdottomasti.

      Poista
  5. olet inspiroiva <3 ihanaa, että elämäsi on mennyt eteenpäin, olet parantunut. rohkaisevaa...
    mulla on vielä tää kesken, mutta oon ottanu askeleita parempaan. yksi eteen, kaksi taakse, mut kuitenkin. sun lapset on SULOSIA! ja mulla on kauhea vauvakuume :D pahenee vaan ku luen blogias, hih.

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)