sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Niin lähellä, silti niin kaukana

Aika alkaa masukilla olemaan aika lopussa, nimittäin pian hän on täällä meidän sylissämme. 
Odotan sitä enemmän kuin mitään muuta. En tiedä olenko "valmis", mutta innoissani. "pientä" masua alkaa kyllä tulla jo nyt ikävä, vaikka koen nämä liitoskivut todella kipeiksi. Sängyssä kyljelle kääntyminen on aivan kamalaa. Oikeastaan sänkyyn meno ja sieltä pois tuleminen on jo semmosta hikoilua, että huhu..

Nyt mennään siis jo 38+4 viikkoja!!! Voi apua.. mä muistan kun mä olin jo niin malttamaton 10 viikolla ja toivoin et puoliväli olisi edes rikki, ja tässä sitä nyt ollaan. Pieni pelko rinnassa. "meneeköhän kaikki hyvin".. aina se pieni lause kuiskii mun korvaan "mitä jos". Mulle syksy ja varsinkin talvi on yleensä ollut erittäin hankalaa aikaa. Oon voinut henkisesti erittäin huonosti. Pahoja asioita on ajottunut loppuvuoteen. Ystävän kuolemia.. eroja. Ystävyyssuhteita.. 
Siksi mä ehkä pelkään, mutta yritän pysyä positiivisen mielin. Enhän mä voi valmiiksi pelätä? Tai voin, mutta se tuottaa vain ikävää huolta ja stressiä. Täytyy vaan yrittää luottaa siihen että tämän joulun vietän moneen vuoteen pitkästä aikaa nauttien herkuista, mun perheestä !! Sekä ilman kyyneliä. 

Mulla myös todettiin raskausdiabetes joskus päälle 30 viikoilla. Ruokavaliosta huolimatta sokerit heittelivät joten mulla alotettiin tabletti lääkitys. Viimeks kävin ultrassa noin viikko sitten ja kirppu oli jo 3031g täyttä rakkautta :') laskettuun on enään 10 päivää! Jotenki aika tuntuu niin pitkältä ja toivoisin neidin itse tulevan ennen sitä ulos, muuten raasu sitten "savustetaan" yksiöstään. Kontrolliaika on sovittuna jo jorviin 5.11 klo 9.30 jos ennen sitä ei mitään ole tapahtunut. Jos olen auki katsotaan eri käynnistys tapoja ja jos en niin he asentavat ballonkin jonka jälkeen todennäköisesti menen vielä hetkeksi kotia ja odottelemme tilanteen etenemistä (supistusten, vesienmenoa jne) mutta H-hetki alkaa olla pian käsillä. IIKS!!!!!



Voi luoja.. sain instagramiin aivan ihanan viestin eräältä henkilöltä. En meinannu eka huomata sitä. Meni selkää pitkin vain kylmät väreet. Ja aloin taas muistelemaan vuosien takaisia asioita. Enään se ei tee niin kipeetä ja niitä voi katsoa toisin silmin. Semmoisin silmin joilla en uskonut niitä katsovani koskaan. Terveys on todella kallis asia. Sitä ei moni tajuakkaan ennenkuin sen menettää. Mä en ymmärrä kuinka mä oon selvinnyt niistä päivittäisistä ajatuksista, jotka piinasivat minua herkeämättä. Ja nyt mä olen tässä. Välillä en tunne oloani oikeutetuksi tähän. Tiedän täälläkin NIIIN monia jotka voivat huonosti, joiden kuuluisi nähdä kuinka paljon heidän ympärillään on hyvää. Kuinka paljon masennus pimentää asioita ja saa pään sekaisin. Haluaisin niin halata teitä kaikkia ja saada teidän olon tärkeäksi.

Osittain siksi, mun on välillä hankala palata tänne kirjoittamaan. Moni täällä on koskettanut mua niiiiin syvästi. Lukiessani teidän ajatuksia, kirjoituksia. Koskettaessani teidän tuskaa. Ja kuitenkaan voimatta tehdä mitään. Se tuntuu vain niin voimattomalta, huonolta. Ja siksi haluaisin, että voisitte nähdä asioiden muuttuvan. En ikinä itsestänikään oisi uskonut. Niin hukassa olin eikä mikään muu tuntunut hyvältä kuin kuolema. Älkää kuitenkaa ikinä antako periksi. Ajatelkaa "pakko se on olla täällä, huomista ei kukaan tiedä, kaikki.. aivan kaikki meistä vielä täältä lähtee ja kuolee" miksi siis sinä tekisit sen nyt? Elämä on arvoitus. Anna sille mahdollisuus.  Koska koskaan ei ole liian myöhäistä.



38+0









Rakastakaa itseänne, edes tänään. 
Sillä me kaikki ollaan selviytyjiä.


ps. Palataan taas pian asiaan.
Olette tärkeitä.

ja haluan vielä sanoa, kiitos kaikille sanoistanne.
Kiitos myös heille jotka ovat/kuuluvat elämääni ja ovat 
livenä katsoneet mun kompuroivaa matkaa ja pitäneet mua pystyssä.
kiitos.

4 kommenttia:

  1. Sanon vaan, että voi apua kuin ihanaa on ollut seurata sun masun kasvamista ja sen myötä sun positiivisuutta ja onnellisuutta :)) En oo unohtanu sua, vaikka viestii en oo laittanutkaan. Jännittää sun puolesta, puss oot rakas <3

    VastaaPoista
  2. Laura, oot ihana ♥ tsemppiä loppuraskaudelle ja halauksia muutenkin!

    VastaaPoista
  3. Oi oletko saanut tytön??Onnea tosi paljon!!Sitä tulet tarviin,heh:)Jaksamisia uudelle perheelle!!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)