torstai 21. elokuuta 2014

“And then we never spoke again.”



Tiedättekö sen tunteen kun luulette ja oletatte jonkun tosissanne olevanne ystävänne? Tai sen tunteen kun sä päivä kausia odotat joltakulta tärkeältä vastausta? Mä oon jo pienenä luottanut vahvasti siihen että tosiystävät pysyvät. Ehkä mulla on huonoa tuuria tai jotakin, mutta ei ei ne pysy. Ei edes semmoiset ystävät jotka on kulkenu sun elämässä kauan mukana. "Mä oon aina tässä, tapahtu mitä tapahtu, lupaan. Rakastan sua" Monestikkohan mä oon kuullu noi sanat? Monesti. Eikä ne ikinä oo pitäny paikkansa. 

Mun pahimpina aikoina mun luona on pysyny monikin, mä oon niin kiitollinen siitä. Ettei mua oo jätetty yksin. Että mua on käyty sairaalassa asti katsomassa. Että mun vieressä on nukkunut joku ja pitänyt kädestä kiinni.

Mutta nyt, kun mä oikeasti voin hyvin. Mun ympärillä ei oo hirveenä ihmisiä, kukaan ei muista mua. Vaikka mä laittelen viestejä lähes päivittäin. Pistää vaa mietityttämään missä on menny vikaan? Miksi vain silloin mun luona oli läsnä ystäviä kun mä olin kuolemanpartaalla? Miksi vasta silloin?  Tai sillon kun mä elin mun rappio elämää ja kalja maistui sekä ovet oli avoinna monelle.
"oot mulle tärkee"- kuulu useesti viinan huuruisesta suusta.


Mutta ei enään. Ei selvänä. Nyt musta on tullu "tylsä" ihminen joka ei rellestä ja sekoile päivät pitkät. Niinkö? Onko mulla todellakin ollut vääriä ystäviä? tai ei vääriä, mutta mä oon oikeesti olettanut että ne ois aina tässä. Edes muutama. Emmä olisi jättänyt pitämättä yhteyttä. Päinvastoin. Olisin ikionnellinen, jos mun ystävä olisi raskaana kaiken sen jälkeen mitä kaikkea pahaa hänen elämäänsä on mahtunut.


Alkoholi tuo ystäviä,mutta moniko niistä jää vierelle kun alkoholi poistuu? Ne keillä jää. Täytyy olla ikionnellinen. 



Tämä ei tarkota sitä että mä oisin täysin yksinäinen, ehei. Muutama ihana ihminen on tullu mun elämään. Mutta silti mä lähes hetkittäin pelkään koska hekin vain "lähtevät" jättävät viestittelemättä, vastaamatta tai vain katoavat. 





Mun varmaan kuuluis olla onnellinen siitä että sellaset ihmiset on lähes poissa mun elämästä, jotka ei sit loppujen lopuks välittänytkään. Silti pieni osa mua, kaipaa heitäkin suunnattomasti.



There comes a time when you just have to roll with the punches.
And although it may hurt and bruise now, it will heal with time, just as all things do. 
Every person we meet, whether a positive or negative experience, 
teaches us something that we needed to learn. If we embrace the lesson, 
then we grow as a person and hopefully that lesson will carry on with us. 
Never regret the past, because the past is written in stone and is beneath where you stand now in the present, and just another stepping stone for you to move forward in the future.
Sometimes we can’t save the ones we love. 
They don’t want to be saved. 
They want to live in ignorant bliss. So no matter what you may have wanted to do, 
until they are ready, they can’t change. 
So, when this happens, and we know they may never be the same one that we loved, 
we have to learn to let go. 
We don’t let go because we don’t care. Or because we can’t wait. 
We let go because they aren’t ready to move forward with what they once had 
or to make what they once had even better. It’s a sad truth, 
but even sadder when you are living in that moment.

19 kommenttia:

  1. Niin tuttua :/ Paljon lupauksia ja suuria sanoja, mutta harva pysyy ystävänä ikuisesti. Sit kuitenkin kaipaa niitä "huonoja ystäviä" takaisin, ehkä paremman puutteessa..? Ehkä niitä ei kaipaisi niin kovasti, jos olisi niitä oikeita ystäviä, mutta mistä niitäkin löytää...

    Mutta hei! Onko teilläpäin niitä jotain ryhmiä äideille? Miettii, että sellasistahan vois sitten jossain vaiheessa löytyä samanhenkisiä, tai ainakin suht samassa tilanteessa olevia ystäviä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii oot oikeeessa :(

      Kyl tääl päi onneks on :) täytyy tunkeutua sit sinne :D

      Poista
  2. Tuttu tunne täälläkin... Tsemppiä noin ylipäänsä! :) ♥

    VastaaPoista
  3. Tuttua myös. :( Varsinkin, kun ei enää käytä alkoa ja sekoile niin monet "ystävät" jää pois kuvioista. Onko sitä sitten itse tylsä muka-aikuinen, eikä seura enää kelpaa.
    Toisaalta myös liian monet oikeatkin ystävät (ei pelkästään dokailu) katoaa vuosien saatossa ja sitten sitä ihmettelee, mitä tapahtui vuosikausien ystävyydelle. Eikö niillä ole enää aikaa mulle ? Vai eikö mulla muka enää aikaa niille ?

    No joo tällästä tuli mieleen tästä nyt. :P Eips muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä.. tota tosiaan tulee funtsittua. Haleja ♡

      Poista
  4. Oi niiin tuttua niiin tuttua. Sama täällä. Ennen kaverit laittelivat viestejä nyt vain kuulen heidän baarireissuista, olen siis itsekkin raskaana. Olen ehdottanut jopa miehelleni toiselle paikkakunnalle muuttoa että saisi vähän etäisyyttä tähän pikkupaikkakuntaan ja uusia ystäviä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä :( ...... turhauttavaa. Välillä joo tekis mieli kasata kamppeet ja lähtee. Ehkä joskus ♡ haleja

      Poista
  5. Tiedän hyvin tunteen. Kuusi vuotta oltiin ystäviä, mutta sitten pari vuotta sitten aloimme etääntyä ja nyt kun välit ovat poikki, tajuan vasta, kuinka paljon "ystäväni" satuttikaan ja aiheutti pahaa oloa, jota en halunnut huomioida. Silti kaipaus huokuu joka puolella ja sitä haluaa unohtaa kaiken pahuuden, takertua kiinni ja antaa sydämen rikkoutua yhä uudelleen, vaikka tietää sen tuntuvan. :(

    VastaaPoista
  6. tota...mä en tarkoita tätä pahalla milläänlailla, mutta aika raskaasti tai ns. teinisti tunnut ottavan asiat.

    Meinaan että välillä kun lukee tätä blogia niin saan tosi lapsellisen kuvan susta ja sun noista angstikohtaus teksteistä mitkä hämmentää, koska suurrimaksi osakseen tää on perus 20-vuotiaan tytön tekstiä (joka nyt sattumoisin sattuu olemaan raskaana)
    enkä meinaa etteikö saisi muka surra tai muuta, mutta jotenkin ehkä erilailla purkaa se ajatus ja kanavoida se.

    Tietääkö se sun ystävä/ystävät että kirjoittelet heistä näin vaikka nimiä ei olekaan tässä? Eikö oo vähän lapsellista laittaa julkiseen nettiin tälläistä tekstiä, vaan ottaa yhteyttä henk.koht?

    Ihan vaan ääneen ajattelen näitä, hyvää loppukesää sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä minkä ikäinen sä oot. Oon 21 v. Enkä näe tässä mitään lapsellists. Ole hyvä ja katso mun vuos sit/2 vuot sit takaisia postauksia. Siellä on sitä teiniangstia. Toiseks. Miksi en saisi ilmaista adiaa/tunteitani niinkuin suoraan haluan? Tämä on toki sun mielipitees mutta mua tää auttoi. Tosin oon sanonut nämä asiat myös heille keitä tämä koskee. Ja ei todellakaab mun mieledyä ole lspsellista laittaa tai kirjottaa tänne tunteistani johon tää blogi alunperin perustuu. Terapeuttini ainakin nöki tämän hyvänä ku yhed käytii tää vielä läpi :) mun teki mieli kirjottaa. En oo tällä halventanut ketää :) eikä tämä ole suunnattu kellekkään tietylle.

      Tämä teksti oli vain päätös ajatukselleni ja auttoi minua. Siinä kaikki.

      Ja siis tämä koskee mun VANHOJA silloin erittäin rakkaita ihmisiä.. jotka ei vaan nyt pysty elämään missään muussa elämäntilanteessa kuin he nyt ovat. Joka on surullista.

      halusin myös jakaa tämän kosks en ole sinut josta tältä tuntuu.

      enkä aijo jäädä pitämään asiaa sisälläni. Tätä varten loin blogini. Jotta voisi omaaan tapaani kirjoittaa asioista.

      joillekkin se sopii ja joillekkin ei :) hyvää kesää myös sulle!

      (Ps. Vastasin puhelimella joten pahottelut virheistä!)

      Poista
    2. **halusin myös jakaa tämän koska en ole ainut josta tältä tuntuu.


      Poista
  7. Kannattaa myös miettiä onko ite mahdollisesti ollut se osapuoli joka ei yhteyttä pidä ja hylkää vanhat kaverit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hylkään vanhat? Minkä tilalta :D? Ei en ole hyljännyt.jos mua ei vaa haluta liikkua suurimmsks osaks viinanhuureises piiris ja ties mitä muutaki. Ja kyllä mä oon ehdottanut muuta tekemistä :) et vaan itse tiedä. Jos tosta tekstistä ei käy se ilmi niin mä oon aina pitäny yhteyttä sekä pyytänyt käymään yms käynyt osadtoil näkemäs aina jne. Tukenu.. Mut en mä kaljaporukkaa tänne sisään halua :)

      Poista
    2. Niin, saahan tollanen kaikkien vanhojen kavereiden leimaaminen viinaan meneviks feidareiks kaiken kuulostamaan dramaattisemmalta, ymmärrän kyllä.. Täytyyhän sitä olla jotain matskua mistä kirjoittaa tänne

      Poista
    3. "Kaikkien vanhojen"..? Menikö sulls tunteisiin vai hä? Edelleen tämä EI TODELLAKAAN kose mun kaikkia vanhoja kavereita ketkä joskus juo. Oon ssnonut tämän kyseisille henk. Suoraan. Jos satut olemaan joku "frendi" siellä niin ei varmaan sit koske sua? :D

      Jep kamalaa jos multa matskut loppuu. Tää blogi onki mieles joka päivä ! Kuinkas muuten :D

      Poista
  8. Hmm, harmillista,mutta jos ne sun kaverit vaan elää niin erilailla nyt ja sun pitää mennä eteen päin.Kyllä sä varmaan löydät uusia ihmisä vaikkapa leikkikentältä tai just äitisysteemeistä.Koskas pikkuinen syntyy??:)

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)