keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

PUOLIVÄLI 20+0. Hyviä ja ikäviä kuulumisia

Oli itestä kyllä tosi jännä kattoa kuvia mistä on lähdetty ja mihin on jo tultu.. vaikka tää onkin "vasta" puoliväli. En tienny tuolloin vielä olevani raskaana ja muistan kuinka suunnitteilla olikin vatsalihasten kasvatus ynnämuut, joopa joo :D

Viime viikolla töistä lähtiessä lähin tapaamaan muita mammakavereita, joilla myös laskettu aika marraskuussa. 
Oli älyttömän mukava rupatella ja käydä syömässä.


Ylemmät kuvat viikoilta 19+3 tms, eli tuoreita.


Pyörähdin myös H&Mässä ja löysin hyvästä tarjouksesta pieniä kenkuleita ja pipan. Tosin kenkulit sitte siirtyy kaverilla jos tulokas poika :--)
20+0





Sitten niitä ajatuksia; näihin kahteen viimeiseen kuvaan ne tiivistyvätkin aika hyvin,
mitään muuta lisäämättä. Pidän mielummin nämä vähäisetkin läheiset ystävät lähelläni
kuin heidät joita todellisuudessa ei kiinnosta mun olo tai mikään muukaan.
Mä en kaipaa enää ihmisiä mun ympärille jotka vain käyttävät mun hyvyyttä hyväkseen.


Toinen mun päätä järkyttävä asia oli mun ja Katrin Paavo-koiran sairastelut. 
Joista en vissiinkään oo tänne ikinä maininnut.
Paavo oli usein yhtäkkiä kipeänä. Ja käytimme häntä useasti lääkärissä.
Vijdoin verikokeista löytyi puoltoista kuukautta sitten järkyttävä löytö;
maksa-arvot olivat 2000!!!! (norm. yläraja 120) mä katsoin sitä lääkäriä järkyttyneenä,
selitystä ei tullu. Miksi? Edelleen he epäilivät maksan saaneen jonkun akuutin iskun ulkona.
En uskonu sitä hetkeekään. Alotimme maksaystävällisen ruokavalion klinikka ruuilla.
Ja toivoimme parasta. 4vkoa tämän jälkeen Paavon vointi romahti,
mä istuin taas illalla sen vieressä ja silitän sitä. Katsoin sen tiheesti hengittävää rintaa,
sumean oloisia silmiä. Se oli niin voimaton ettei jaksanut nostaa edes päätään.
soitin Katrille ja sanoin et huomenna on taas mentävä lekuriin, ei tästä tuu mitään.
Niinhän me mentiin.. tällä kertaa arvuuttelu sai lopun loppupäivään mennessä.
Mulle soitettiin töihin, koetulokset oli tullu.
Olotila oli helpottunut. Illasta kuitenkin purskahdin itkuun.
Tämä on elinikäinen sairaus. Harvinainen, NÄIN nuorelle koiralla.
Lääkärit oli ymmällään. Niin kuin mekin. Sairaus ei johdu mistään tavoista.
Seuraavaksi mun sisällä syttyi viha. Muistimme Katrin kanssa kuinka me jo ekoilla klinikka kerroilla ehdotimme kyseistä sairautta ja pyysimme heitä tekemään testejä. Vastaus oli selvä "Ehei.. ei näin nuorella koiralla voi kyse olla tämmöisestä, se olisi liki mahdotonta"
Ehkä mahdotonta MUTTA NYT SE ON TOTTA.
On kumma etteivät he osanneet aikaisemmin reagoida kun kerroimme oireista.
Paavo täyttää lähes kaikki Cushingin oireet.
Karvat alkoivat lähteä
Ihoon ilmestyi kipeitä punaisia länttejä
Koira hengitti tiheästi
Joi paljon
Virtsasi paljon
Kipuili
Käveli välillä kyyryssä.
Ja me hukattiin arvuutteluun lähes 5kk.
Mun ymmärrys loppui, koska olemme maksavia asikkaita.

Nyt kuitenkin olemme saaneet hyvää hoitoa.
Lääkitys on aloitettu, joka ikinen ilta tiputamme Paavon nieluun väkisin kapselin joka hoitaa ja estää sairauden oireita. Sama kuin ihmisellä olisi diabetes, muttei kuitenkaan.

Lopettaminen ei tule kyseeseenkään; yrittänyttä ei laiteta. Muuten lähes aina iloinen leikkisä ja virkeä koira. Olisi järjetöntä lopettaa hänet. Oireet näkyivät nimittäin vain aina välillä. Paavo on nuori ja sairaus on löydetty ajoissas. Joillakin se ehtii myllätä kehoa jo monta vuosia, onneks ei meille näin.
Me yritämme niin kauan kunnes toteamme että koira kärsii enemmän kuin nauttii. Nyt asia on niin, että Paavo on taas normaali itsensä. Rasittava nuori koira joka haluaa taas jatkuvasti leikkiä ja on eloisa, kivut on poissa. Prosessina tämä on pitkä ja tarvitsee kontrolliaikoija enemmän, kunne löydämme oikean lääkeannoksen Pavellemme. Mutta meillä ei ole syytä luovuttaa.
Meillä on onneksi vakuutus, joka korvaa tästä sairaudesta johtuvat käynnit suurimmaksi osaksi.
Onneksi. Nyt elämme päivä kerrallaan
  







 Mutta nyt, asiat alkavat taas rullaamaan.
Olotilani on helpottunut ja keskityn taas mukaviin asioihin.
23.6 menemme ultraan katsomaan taas pientä masuasukkia.
Toivon todella, että kaikki olisi hyvin

Nyt monena iltana massussa on ollu semmoset meiningit että ei oo voinu jäädä
isiltäkään huomaamatta pienen touhuja kädellä tunnustaen
On se vaan meille rakkain.



Kohta se on jo lähettävä kohti yövuoroa. Huhu vähä jänskättää kuinka mä pysyn hereillä.
20.30-7.15, toivotaan et masukki ees välillä potkis muhun vauhtia :D



ps. Kävin tänään taas kirppiksellä viemässä viimeset lisätavarat leffat tms. Ja jos luet tätä niin kiitos sinulle, joka uskolsit tulla "vihdoin" moikkaaman mua ♥ oli niin mukavaa että tulit kun tutut kasvot (:

pps. Palaan postaamaan ennen ensi maanantaita, jossa arvuutellaan sitten sukupuolta =)

7 kommenttia:

  1. Oi tosi ikävää koirulin juttu :( Toivottavasti lääkityksellä pystyy elämään hyvää elämää :) Meillä kans mun äidillä koira joka tosi allerginen ollut aina. Sanottiin, ettei voi olla, mut äiti aloitti sillä viljattoman ja maidottoman ruokavalion kun veljeni on allerginen noille. Syötti siis ihmisten allergiaruokia ja koira parani.

    Onpa nopeesti menny aika! Mulla oli rakenneultra viime vuonna juuri juhannuksen aaton aattona :) Poika syntyi 15.11 :) 2vk yli ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kommmentistasi <3 täällä en usko että yli menee, tosin ehkä sekin parempi kuin keskosena syntyminen. Itse synnyin viikoilla 34-35 ja äidin muutkin 2 lasta etuajassa :)

      Poista
  2. voi vitsit olipa söpökä kenkiä :) mullehen meinaa tulla vauvakuume ! voi toivottavasti Paavo koiran olo helpottuisi pysyvästi ja paljon voimia Paavolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin täytyy toivoa että lääke alkaa tehoamaan, niin kuin se on jo nyt auttanutkin. Toivotaan että kontrollit ja tulokset tukee näkemäämme edistystä :)

      hihi kamala vaavikuume täälläkin vaikka semmonen jo tulossa ♥ mä nyt oon vaavikuumeillut ihan pienestä pitäen ;)

      Poista
  3. Kiitos sinulle sun ihanasta olemuksesta ja iloisuudestasi <3 Olet niin kaunis ihminen että..!

    Olen niin iloinen sinun pikkuisesta. Vielä jonain päivänä minäkin odotan omaaani.. <3 Onnea ja rakkautta sekä suurta iloa kesäpäiviin ja myöhemminkin.

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Lueskelin vähän tuolta vuosien takaisia postauksia ja pääsi ihan itku. Miten paljon ootkaan nuorena ihmisenä kokenut ja kestänyt, elänyt vaikeita hetkiä joita moni ei ois jaksanut harteillaan kantaa. Ite en oo koskaan lapsia halunnut, saati osannut lasten kanssa luontevasti olla, mutta on pakko sanoa, että tämä sinun tuleva lapsesi saa varmasti aivan mahtavan, rakastavan ja elämästä tietävän äidin joka ei ihan vähästä hätkähdä. Sie vaikutat mahtavalta ja sympaattiselta tytöltä, enkä usko hetkeäkään ettetkö pärjäisi. Onnea, rakkautta ja iloa elämääsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sun kauniista ja vahvoista sanoista ♡

      Poista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)