torstai 13. maaliskuuta 2014

Hyvästi sairas minä



Mikä meitä ohjaa elämässä? Mikä on meidän päämäärämme? Uskon, että jokaisella meistä on täällä jokin tehtävä. Kuullostaa ehkä ironiselta ja kliseiseltä. Osa tietää heti mikä se on ja osa vasta myöhemmin.. jotkut ei koskaan.

Mä tiedän omani. Uskoisin ainakin. Pienellä pelolla ja ilolla odotan sen alkavan... kerron kyllä teille siitä myöhemmin kun saan ajatuksia kasaan.





Mun sairaasta elämästä ei ole enään hirveästi muistoja. Mä en halua kohdata niitä enään.. ainakaan samoissa merkeissä.. ainoat muistot ovat vain piirrettynä ilkeästi ihoon. En aijo enkä jaksa hävetä niitä enään. Tällä hetkellä ne ovat osa minua.  Tällä hetkellä kuitenkin uskollan sanoa etten aijo koskaan enään satuttaa itseäni. Kaiken tämän sanominen on vaatinut töitä. Ja varsinkin sen toteuttaminen. Itsensä vahingoittaminen on vaikea lopettaa. Tiedän sen. Sitä voi verrata addiktioon. Ainakin omallani kohdallani.  Monta vuotta mä hoin etten pääse oksentamisesta taikka viiltelystä ikinä eroon..
mitä me tästä opimme tai.. mitä mä tästä opin?
"Never say never".




Jokainen halutessaan kovalla työllä pystyy mihin vain. Ketään ei ole tuomittu elämään itsetuhoisena. Vaikka siltä mustakin tuntu. "Tämäkö on mun elämäntehtävä?!" Ei.. ei se ole.
meitä jokaista odottaa jokin tärkeä ja iso asia elämässä.

Mä en saanut mun terveyttä takaisin ilmaiseksi.  Tiedän itsekkin että olen tehnyt tämän eteen enemmän töitä kun pystyn edes ajattelemaan.. ja teen yhä.

Miten oudolta ja ihanalta tuntuukaan tässä hetkessä sanoa: minä selvisin itseltäni. Anoreksiasta..bulimiasta.. masennuksesta. Kaiken lisäksi viime käynnillä terapeuttini sanoi "saas nähä täytätkö enää  epävakaan piirteitä..elokuussa nähdään purammeko koko diagnoosin."

HYVÄSTI SYNKKÄ ELÄMÄ. Mä oon päättäny että teen kaikkeni joutumatta sinne takaisin.




kiitos kaikille ketkä jaksoi lukea, olette rakkaita.

15 kommenttia:

  1. mie uskalsin tänään sylin kahvihetkeen itkuhan siinä meinas tulla kun minä normaali painoinen olin siellä tikkujalkojen keskellä. se oli silti turvallinen paikka. meen aika varmasti uudestaankin ja ehkä uskallan puhuakkin tuntojani nyt vain kuuntelin.

    miun kädet on niin tuhotut että itkettää. mutta ne on osa miuta. ne on vaan elämän jälkiä. yksi etappi elämässä. ei niistä pääse eroon ja nyt ne on vaan olemassa, eivät merkitse mitään. en jaksa hävetä niitä enää. olen elänyt ja se näkyy.

    vaikka nyt tuntuu tosi epätodelliselta ja kun ei saa oikein mistään apua niin hajoo pää... oon suunnitellut että lähtisin taas laitoskuntoutukseen ekana päihteistä ja sitten voisi avautua ovia muualle jotka ovat nyt kiinni päihteistä..

    elämä on välillä risaista, mutta ei se tarkoita että se olisi niin aina. mie uskon siuhun ja kirjotukses anto paljon puhtia miettiä miten pääsisin eroon tästä paskasta kaverista joka puukottaa selkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti niin hienoo et sä oot havainnu noi asiat! Toi on oikeesti yks edistyaskel :) iso sellanen. Muista pitää noista ajatuksista kiinni! Asiat ei jää semmosiks jos vaan itse on valmis taistelemaan. Mä uskon suhun.

      Kiitos sun sanoistas ♡

      Poista
  2. Oi, kuulostaa ihan mahtavalta! Ja hei, arpia ei kannata hävetä, ne on osa menneisyyttä ja siten osa sinua :3 Keväthaleja, toivottavasti hyvä olosi jatkuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii en mä häpeekkään.. täysin turhaa.. voi kiitos. Sinne kanssa ♡

      Poista
  3. Ihana kuula että olet saanu paremmasta elämästä kiini:) olen ylpee susta vaikka en sua tunnekkaan. :)

    pidä sun uudesta elämästä kiini:)

    Halit♥

    VastaaPoista
  4. Eilen, kun laitoit fbsen sen päivityksen (vai oliko toissapäivänä) ni mulla tuli kyynel silmään :c rakas mä oon niin onnellinen sun puolesta! ♥♥

    VastaaPoista
  5. ootko saamas vauvan?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo :) enkä uskois et sanoisin tähä joo vaikka oisinkin. jos blogissa sitä multa joku kysyisi :)

      Poista
  6. Oi tämä oli niin ihana lukea! Kiitos annoit toivoa myös minulle parantumisesta: kaikki järjestyy jos siihen jaksaa uskoa! Pusuja:*

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)