lauantai 29. maaliskuuta 2014

kaksykköset

Oon vanha... noei :D  väsynyt ainakin.. voisi  nukkua 24/7 :')
heränny jo kuudelta... 

Vietettii kavereitten kans mun ja kahen ystävän synttäreitä yhessä. 
Mä tulin jo Eban kans kotiin. Viettää koti-iltaa ♡
Muut matkaa baariin.. mä en jaksa. Vähä terveellisimpii elämäntapoja :-)




Palaan pian.. ehkä motivaation kera. Voi olla et nyt hetki himjasuutta :) postaus ideoita saa laittaa!

torstai 13. maaliskuuta 2014

Hyvästi sairas minä



Mikä meitä ohjaa elämässä? Mikä on meidän päämäärämme? Uskon, että jokaisella meistä on täällä jokin tehtävä. Kuullostaa ehkä ironiselta ja kliseiseltä. Osa tietää heti mikä se on ja osa vasta myöhemmin.. jotkut ei koskaan.

Mä tiedän omani. Uskoisin ainakin. Pienellä pelolla ja ilolla odotan sen alkavan... kerron kyllä teille siitä myöhemmin kun saan ajatuksia kasaan.





Mun sairaasta elämästä ei ole enään hirveästi muistoja. Mä en halua kohdata niitä enään.. ainakaan samoissa merkeissä.. ainoat muistot ovat vain piirrettynä ilkeästi ihoon. En aijo enkä jaksa hävetä niitä enään. Tällä hetkellä ne ovat osa minua.  Tällä hetkellä kuitenkin uskollan sanoa etten aijo koskaan enään satuttaa itseäni. Kaiken tämän sanominen on vaatinut töitä. Ja varsinkin sen toteuttaminen. Itsensä vahingoittaminen on vaikea lopettaa. Tiedän sen. Sitä voi verrata addiktioon. Ainakin omallani kohdallani.  Monta vuotta mä hoin etten pääse oksentamisesta taikka viiltelystä ikinä eroon..
mitä me tästä opimme tai.. mitä mä tästä opin?
"Never say never".




Jokainen halutessaan kovalla työllä pystyy mihin vain. Ketään ei ole tuomittu elämään itsetuhoisena. Vaikka siltä mustakin tuntu. "Tämäkö on mun elämäntehtävä?!" Ei.. ei se ole.
meitä jokaista odottaa jokin tärkeä ja iso asia elämässä.

Mä en saanut mun terveyttä takaisin ilmaiseksi.  Tiedän itsekkin että olen tehnyt tämän eteen enemmän töitä kun pystyn edes ajattelemaan.. ja teen yhä.

Miten oudolta ja ihanalta tuntuukaan tässä hetkessä sanoa: minä selvisin itseltäni. Anoreksiasta..bulimiasta.. masennuksesta. Kaiken lisäksi viime käynnillä terapeuttini sanoi "saas nähä täytätkö enää  epävakaan piirteitä..elokuussa nähdään purammeko koko diagnoosin."

HYVÄSTI SYNKKÄ ELÄMÄ. Mä oon päättäny että teen kaikkeni joutumatta sinne takaisin.




kiitos kaikille ketkä jaksoi lukea, olette rakkaita.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

sekasin onnesta ja normaalista elämästä

Hiljaisuus.. tunnen jo syytä pyytää anteeksi  t.melkein neljä viikkoa tuppisuuna.

Yksinkertaisesti..motivaationi on ollut hukassa.. väsymys potenssiin sata. Isoja asioita pyörii tällä hetkellä elämässäni.  Etten ole vaan saanut aikaseksi kirjoitettua.
NYT mä voisin tsempata :)

Mitä mä oon tehny? Suurimman osan ajasta mä oon tehny aamuvuoroja.. iltavuoroja ja viikonlopputöitä. Oon hieman surullinen etten oo jaksanu kotoa liikkua mihinkään näkemään ystäviä.. oon vaan poikki vapaa päivisin.  Oon päättäny pikku hiljaa myös lopettaa tupakoinnin.. ja hyvin oon onnistunu vähentämään :)

Ollaan tehty melkein joka päivä kotiruokaa "perheen kesken " ♡ Mä syön suht terveellisesti ja säännöllisesti mutta otin kuitenkin ravitsemusterapia ajan vastaan jotta saisin syömiset vielä enemmän kuntoon!

Mä en halua enää ikinä tavotella sitä sairasta painoa jossa olin. Mä oon vihdoin tyytyväinen.
vihasin olla "normaali" normaali sitä ja tätä.. mutta nyt just en haluiskaa olla mitään muuta ku tänmönen normaali.. ja onnellinen. Sitä mä oon onnellinen. Todella onnellinen.

mun elämästä ei puutu just nyt mitään.. mulla on kaikki tässä. Mun on niin vaikee uskoo tätä... "mä tuun olemaan ikuisesti itsetuhonen ja masentunut. Kroonikko."

Ei.. niin ei käynyt. Ja hyvä niin. Joskus tuntuu siltä ettei mikään muuta ja on tuomittu kuolemaan. Se on tunne.. ei totuus. Uskokaa mua.  Älkääkä sitä tunnetta.

Paljon voimia kaikille pian uuteen alkavaan viikkoon ♡