torstai 12. joulukuuta 2013

Niin paljon kipua yhdelle viikolle.. päivälle.. tunnille..




Jos pahaan oloon voisi kuolla, mä oisin jo kuollut.

Koko viikko.. on ollut yhtä helvettiä, en muista olenko puhunut selkävaivoistani tänne.. OLEN NIIN VÄSYNYT NIIHIN.
Jouduin jäämään TAAS sairaslomalle. Mä oon täysin rikki tähän touhuun. Mun ristiselässä on välillä niin vihlovat kivut että jalat PETTÄVÄT alta.. äsken oksensin koska en kestänyt enään kipua.. silti lääkärit eivät osaa enään tehdä mitään "vikaa ei löydy" mutta tiedän ettei tämä ole normaalia, tää on helvettiä. Mä kestän paljon kipua ja tuskaa mutta tämä on liikaa..

10.12.13 meillä alkoi katrin kanssa miettimis tauko.
Meillä oli ennen sitä raskas "riita" mutta ei tätä enään siksi voi sanoa. Kaikki on vain niin hataralla pohjalla. Mun tekee kipeätä. Ollaan nukuttu eri paikoissa nyt jo kolmatta yötä. Annamme toisillemme tilaa. En edes pysty tähän avata koko asiaa... niin paljon sanoja jotka olisi pitänyt jättää sanomatta.
"et ole tuntunut pitkään aikaa tyttöystävältä minulle"
meinasin hukkua noihin Katrin sanoihin...




Olen ollut kieltämättäni jo pitkään masentunut. Olen yrittänyt sivuuttaa sitä asiaa pettyneenä.. en halua olla.
Mutta tosi asia on, että olen taas melko syvällä.. pohjassa.
Mun on vaikea nukkua, mun on erittäin vaikea JAKSAA tehdä itselleni ruokaa.. nostaa haarukkaa.. syödä.. en vain jaksa.
Yritän syödä rasvaista valmis pizzaa.. "jotain on saatava".

Piste I:in päälle tuli eilen... mun yhden parhaan kaverin oli tarkoitus tulla juttelemaan mun kanssa ja yökylään, tuota ennen hän oli jorvissa päivystyksessä vatsakipujen takia... lopulta sain häneltä viestin "vatsastani.. maksastani on löydetty kasvain, mua ei päästetä kotiin, joudun jäämään tänne"
Mä repesin itkuun... ja tuhat kysymystä kiersi sisälläni...
toinen yö ja hän on vieläkin siellä.
Mä hukun.



En tiedä enään mitä haluan.
Suhteelta.. elämältäni. Mistään..
Itkin koko terapiani aikana..
Olen puhunut hoitajani kanssa osastostakin,
koska en pysty pitämään huolta itsestäni.
Yritän vielä kuitenkin.
KAIKKEN TÄRKEINTÄ ON KUITENKIN SE, etten ole SILTIKÄÄN kaikesta huolimatta tarttunut terään..
vaikka olen ollut vaikeissa tunnetiloissa.
Ja halu olisi ollut niin kova, mutta en siltikään.




Rakastan Katria, mä rakastan sitä.
Ja tekisin mitä vain että me selvittäis,
mutten tiedä onko enään mitään tehtävänä.
Mä kaipaan meitä, vanhoja meitä.



Tässä oli vain tiivistelmä teillä mun tän hetkisestä tilanteesta.
Mulla oli kamala tarve purkaa mun ajatuksia mutten mä saanutkaan kaikkea ulos. Anteeksi. 
En vain jaksa.


Loput kuvat saavat puhua puolestani;


















Nyt vielä; kiitos, en voi koskaan kiittää tarpeeksi jokaisesta teistä jotka ovat tukeneet minua ja pysyneet rinnallani.
Ootte yks mun tärkeimmistä voimalähteistä.
Tiedättehän te sen?
KIITOS!

13 kommenttia:

  1. Kamalaa lukea tällaista :( Voimahali, muuta en kai voi tehdä kuin toivoa paljon voimia ja rukoilla puolestasi <3

    VastaaPoista
  2. Voi kun yksi voima hali voisi korjata kaiken ja koko maailman <3

    VastaaPoista
  3. :( haluaisin niin kovasti auttaa sua. Ihan liiikaa joudut taas kestämään. Mutta ihanaa ettet ole terään koskenu, pysy siinä päätöksessä! Ja jos siltä tuntuu, mene osastolle keräämään voimia. Haluan sulle van hyvää, kerro jos voin mitenkään auttaaa <3

    VastaaPoista
  4. Istun taas selkäni takia lääkärin vastaanotolla ...... ainut positiivinen asia on että parasystäväni pääsi kotiin ♡♡ tällä hetkellä ei akuuttia hätää ♡ luojan kiitos!

    VastaaPoista
  5. Voimia ja jaksamista sinulle! <3

    VastaaPoista
  6. Hei, ristiselän kivut ovat tuttuja, myös nuo kävelykyvyn vievät kivut. Ainakin minua ovat auttaneet akupunktio ja kiropraktikko sekä satulatuoli ja liikunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nämä eivät ole enää normaaleja. Olin tnänään akuutilla lähetteellä päivystyksessä. Halusivat että jään osastolle yöks isojen kipujen kanssa. Mutten halunnut... sain lähetteet vaikka mihin. Mutta nyt taas huudan kipua kotona ja mietin päivystystä ja vahvaa kipulääkitystä.... saa nähdä joudunko lähtemään :(

      Poista
  7. rakast toivottavasti kaikki kääntyis pian parhain päin :( ei ole oikein että yksi ihminen joutuu noin paljon kestämään :( .. oot tärkeä <3

    VastaaPoista
  8. Kylläpäs sulle tapahtuu ja sattuu.Mites mä ajattelinkin,että te eroatte:( Varmaan sen osaston takia,ne sotkee aina siellä kaikki asiat!Siis en tajua niitä paikkoja,mutta se on mun kokemus asiasta.Jaksamisia ja syö vaikka jotain jouluisia herkkuja! Ja siis olet rakas,vaikka en tunne sua,mietin sua silti.

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)