tiistai 31. joulukuuta 2013

Mitä käteen jää? Vain tyhjää ja ikävää.

En haluua edes katsastaa tätä vuotta läpi.
monta hyvää asiaa.
monta hymyä.
silti liikaa kyyneliä
tuskaa
kaipuuta
ikävää
.











♡SYDÄN♡






Mä yritän selvitä ja muistoo ton miehen sanat!!!
11 päivää melkein ilman ravintoa on saanu musta kuolleen näkösen.
en kestä edes ite kattoa peilistä mun kasvoja.
pakko jaksaa. Ja ottaa haarukka käteen.

Hyvää uuttavuotta rakkaat ♡
olkaa varovaisia!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulun päivityksiä ja hetkistä hiljaisuutta


Vähän semmonen olo ettei oikee voi sanoa omista tunteista tänne.
En osaa sanoa mun voinnisti oikein mitään.
Kuitenkin muutama hyvä tukija ja ystävä löytyy.
En tietäis mitä tekisin ilman niitä. Nytkin tulee hetkiä milloin musta tuntuu et nyt se on menoa ja ajattelen vaan et onneks oon kirjottanu kaikki kirjeet valmiiks. Mut ei..ieieieieiie.
Tästäki näkee kuinka mun ajatukset hortoilee.

Joulu meni.. en tietenkää täysin pystyny siitä nauttimaan.
Tänään ajattelin jouluaattoa.. tajusin etten oo saanu mitään syötyä. Pari kinkun siivua, ja en tajua sumuttaako mun aivot mua vai onko mulla vaa henkisesti niin paha olo etten voi syödä kunnolla? Mun ystävä teki mulle tänään leivän koska en vaa saanu sitä tehtyä... sen syöminen kesti tunnin..... ja kulmapala jäi. nielin väkisin, koska tiedän ettei tästä tuu mitään jos jatkan ravinnotta kolmatta päivää... :( pelottaa........ haluun syödä mutmut.. en tiedä MIKSEN VOI? ei ikinä oo ollu tämmöstä tunnetta. 




Tänne en enää oikee tuu puhumaan mun entisestä suhteesta,
en halua, en pysty. Liikaa on tapahtunu ja sen kaiken ajatteleminen saa mut voimaan niin pahoin. 
ja välillä en voi ees kestää itseäni ihmisenäkään... :(
enkä mitään muutakaan..
olo on vaan ihan hirveä.





Muutama kuva Joulusta :)




Joo...... Manada esittelee joulukoristettaan XDD kaikilla muilla lemmikeiden kans söpöjä kuvia facebookissa... mutta.. noh meillä näin ! Nää naiset pitää mut elossa !! 
"mä en ees muista tosta kuvasta mitään" -Manada 






Mä selviän, en ehkä nyt selvinpäin, mut selviän.
Hyvii asioita löytyy vielä.
Kuten skoolaus meidän viunalasien kanssa ! 
Hyvää JOULUPÄIVÄÄ kaikki!




En varmaa hetkee pysty tulla kirjottamaan...
samaan aikaan oon ilonen.. ja yhtäkkiä täynnä tyhjää.
joten sekavaa...
tuun tänne kun saan nassuuni ruokaa ja tsempattua eteenpäin :)

kiitos kaikille (sydänsydän)
Nelli, Manada ja meitti :-)


Mä haluun hengittää
en muuten henkiin jää
Sä vaadit kaiken
etkä anna hengähtää

Mä haluun hengittää
se pitää sun ymmärtää
Mun täytyy elää omaa elämää
mä tahdon hengittää

tiktak- mä haluun hengittää

torstai 19. joulukuuta 2013

Lentokentällä matkalla Amsterdamiin

Kello on 5.40. Nukuttuna alle 2h. Itkettyny ties kuinka monta tuntia.
Tänään yritän olla itkemättä.
Yksi bentso otettu aamusta.
Olo on nyt iha ookoo.
Kaikki me neljä ollaan mukana.
Katri ja mun välit ok.
Yritän hoitaa tän matkan kunnial ja hyväl mielel.
On tarpeeks jo tapeltu.
Sunnuntaina tuun takasin kotiin.
Toivon et olo alkaa helpottuu päivä päivältä.

Hetkii on jollo mietin etten selvii.
Mut pakko selvitä.
Ei oo muuta vaihtoehtoa.


Hymy on vaan hukassa.
Kyl se sielt tulee! :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Nyt se on sit loppu.... mä oon sinkku. ja en tiiä kuinka selvitä.

perjantai 13. joulukuuta 2013

jorvisssaaaa

Aamulla kiireellisenä lähete jorviin kirurgia puolelle tarkkailyun.
Tarjottiin myöhemmin tippaa ja ossa paikkaa. Pelkäsin ja ajatteli  pärjääväni kivun kanssa kotona. 2h.. ja tulin keihäänä takaisin.
Odotan lääkäriä ja äkkiä kiputippaa tai lääkettä :(

Perseestä puida kaikkea tätä täällä.

torstai 12. joulukuuta 2013

Niin paljon kipua yhdelle viikolle.. päivälle.. tunnille..




Jos pahaan oloon voisi kuolla, mä oisin jo kuollut.

Koko viikko.. on ollut yhtä helvettiä, en muista olenko puhunut selkävaivoistani tänne.. OLEN NIIN VÄSYNYT NIIHIN.
Jouduin jäämään TAAS sairaslomalle. Mä oon täysin rikki tähän touhuun. Mun ristiselässä on välillä niin vihlovat kivut että jalat PETTÄVÄT alta.. äsken oksensin koska en kestänyt enään kipua.. silti lääkärit eivät osaa enään tehdä mitään "vikaa ei löydy" mutta tiedän ettei tämä ole normaalia, tää on helvettiä. Mä kestän paljon kipua ja tuskaa mutta tämä on liikaa..

10.12.13 meillä alkoi katrin kanssa miettimis tauko.
Meillä oli ennen sitä raskas "riita" mutta ei tätä enään siksi voi sanoa. Kaikki on vain niin hataralla pohjalla. Mun tekee kipeätä. Ollaan nukuttu eri paikoissa nyt jo kolmatta yötä. Annamme toisillemme tilaa. En edes pysty tähän avata koko asiaa... niin paljon sanoja jotka olisi pitänyt jättää sanomatta.
"et ole tuntunut pitkään aikaa tyttöystävältä minulle"
meinasin hukkua noihin Katrin sanoihin...




Olen ollut kieltämättäni jo pitkään masentunut. Olen yrittänyt sivuuttaa sitä asiaa pettyneenä.. en halua olla.
Mutta tosi asia on, että olen taas melko syvällä.. pohjassa.
Mun on vaikea nukkua, mun on erittäin vaikea JAKSAA tehdä itselleni ruokaa.. nostaa haarukkaa.. syödä.. en vain jaksa.
Yritän syödä rasvaista valmis pizzaa.. "jotain on saatava".

Piste I:in päälle tuli eilen... mun yhden parhaan kaverin oli tarkoitus tulla juttelemaan mun kanssa ja yökylään, tuota ennen hän oli jorvissa päivystyksessä vatsakipujen takia... lopulta sain häneltä viestin "vatsastani.. maksastani on löydetty kasvain, mua ei päästetä kotiin, joudun jäämään tänne"
Mä repesin itkuun... ja tuhat kysymystä kiersi sisälläni...
toinen yö ja hän on vieläkin siellä.
Mä hukun.



En tiedä enään mitä haluan.
Suhteelta.. elämältäni. Mistään..
Itkin koko terapiani aikana..
Olen puhunut hoitajani kanssa osastostakin,
koska en pysty pitämään huolta itsestäni.
Yritän vielä kuitenkin.
KAIKKEN TÄRKEINTÄ ON KUITENKIN SE, etten ole SILTIKÄÄN kaikesta huolimatta tarttunut terään..
vaikka olen ollut vaikeissa tunnetiloissa.
Ja halu olisi ollut niin kova, mutta en siltikään.




Rakastan Katria, mä rakastan sitä.
Ja tekisin mitä vain että me selvittäis,
mutten tiedä onko enään mitään tehtävänä.
Mä kaipaan meitä, vanhoja meitä.



Tässä oli vain tiivistelmä teillä mun tän hetkisestä tilanteesta.
Mulla oli kamala tarve purkaa mun ajatuksia mutten mä saanutkaan kaikkea ulos. Anteeksi. 
En vain jaksa.


Loput kuvat saavat puhua puolestani;


















Nyt vielä; kiitos, en voi koskaan kiittää tarpeeksi jokaisesta teistä jotka ovat tukeneet minua ja pysyneet rinnallani.
Ootte yks mun tärkeimmistä voimalähteistä.
Tiedättehän te sen?
KIITOS!

tiistai 10. joulukuuta 2013

kuormitus


Tätä paskaa senku vaa kertyy ja nyt oma mitta täyttyy.
Väsyttää. Itkettää.
En jaksa.