sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kuuleeko kukaan..? Huomaako kukaan? Lukeeko kukaan? Auttakaa.

Mä haluaisin kirjoittaa teille todella arasta aiheesta, josta ois helpompi vain hiljentyä. Mun sanat meinaa jo tyssätä tähän ja silmäkulmia koristaa kyyneleet. Mä yritän pitää naamani pokerilukemissa ja hokea itselleni lohduttavia sanoja.
Muttei mikään lohduta mua. Olen potkinut tämän "hädän" tunteen syvälle sisälleni ja aika ajoin se puskee pintaan ja saa minut voimaan todella huonosti. 


Enkä ole kokenut ikinä näin iso henkistä tuskaa. Kyllä olen ollut masentunut, vaikeasti masentunut, itsemurhan partaalla ja sen ylikin. Mutta mikään ei silti tunnu näin pahalta kuin toimettomuus, tietämättömyys MITÄ TEHDÄ. 


Mitä siis tehdä kun teille TODELLA RAKAS IHMINEN tai jopa tyttö/poikaystävä on erittäin masentunut? Kun mikään ei ole auttanut, ei terapia, ei puhe, EI MONET LÄÄKKEETKÄÄN. Ei mikään.
"mikään ei auta"- mä olen hukkunut tuohon lauseeseen jonka kuulen jo liian usein. Se saa mut niin epätoivon partaalle. 
Mä tekisin mitä vaan että saisin Katrin hymyilemään, mä tekisin mitä vaan että mä saisin sen kaikki kivut pois. MITÄ VAAN.
Mutten mä voi. Välillä mä vihaan sen takia itseäni niin niin paljon. Välillä ajattelen niinkin mustavalkoisesti. "Eikö se vain voi muuttua onnelliseksi, kun on mun kanssa, eikä se saatanan masennus lähde sillä" "Eikö se olekaan onnellinen sit mun kanssa, entä jos oon vaan väärä"

Tiedän että jokainen noista lauseista on paskaa ja en ole masennuksen syy. 



Mä en oo hirveän uskonnollinen ihminen, mutta mä jopa välillä ulkona kävellessäni katon pimeetä taivasta ja tähtiä..... rukoilen että Katri paranis ja sais sen voimaan hyvin.




Mä oon niin herkillä tästä aiheesta, KOSKA MÄ TIEDÄN miltä tuntuu haluta kuolla.. miltä tuntuu kun mikään ei tunnu miltään, miltä tuntuu kun tuntuisi paremmalta vain poistua läheisten takia.

Nyt mä itken hetken---- ja vuodatan mun kyyneleet tähän näppäimmile ja jatkan. Mun on pakko saada puhua..kertoa.. ihan mitä tahansa.



Mä en haluaisi kellekkään sitä tunnetta.. kun se roikkuu perässä niin kuin viimeistä päivää. Irti päästämättä, vaanii sun jokaista hymyä ja haluaa viedä kaiken onnellisen sulta pois. Se on kuin eläisi helvetissä maan pinnalla. Siltä se tuntuu.

Mä haluan auttaa... MÄ HALUAN helvetti vie auttaa... olisimpa mä ihmeparantaja, mutta kun en ole.


Mä maksaisin jokaisesta  Katrin onnellisesta ja aidosta hymystä vaikka mitä, kunhan mä näkisin sen edes joka toinen päivä.

Voi luoja, mä voin vaan niin kuvitella kuinka Katrista tuntuu pahalta, kuinka paljon se ajatteleekaan mua... sitä kuinka se pelkää ajavansa mut masennuksen syövereihin.. tiedän että se peittää niiin paljon pahaa oloa multa, koska se ei halua mun kokevan sitä.

Mulla on vaan niin autuoottoman paha olo etten tiedä miten päin mun pitäisi olla. Mä vaan haluaisin että sillä olis hyvä olla...
HYVÄ OLLA... ONKO SE LIIKAA VAADITTU?!!?!? Mä vain rakastan liikaa ja siksi muhun sattuu. Muttei mun siltikään täydy lopettaa rakastamista, enkä aijokkaan. Koska rakkaus on vahvempi kuin mikään muu maailmassa, eikö niin? Olkkaa kilttejä ja sanokaa "joo"...




Olenko mä yksin... elääkö joku muu samassa tilanteessa..hetkessä?
(jos siellä on joku.. ole kiltti ja kerro )
Mä halusin vaan niin paljon jakaa tän jonkun kanssa,
ja toivoisin että edes joku olisi jaksanut tämän lukea loppuun.
Ei mulla muuta, kiitos.


Musta tuntuu... et puolet musta on hukassa ja huutaa apua.
Jota ei koskaan näy taikka tule.
Mä itken
itken
itken
itken,
muttei kukaan huomaa.



Janna- Sä et ole hullu


Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa
ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa

yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun
ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu

anna minun
kantaa, auttaa
anna minun anna minun

anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa


sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään
sama se jos et sinä opi vielä siitäkään

tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan
jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa

anna minun
kantaa, auttaa
anna minun anna minun

anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa



Mä rakastan sua, ikuisesti.

23 kommenttia:

  1. Voih... Tämän postauksen lukeminen sai mut todella surulliselle mielelle sun puolesta. Tahtoisin osata sanoa jotain kaunista ja helpottavaa, mutta ei tällaiseen tilanteeseen oikein löydä sanoja. Itselläni kun ei aivan vastaavaa tilannetta lähipiiristä löydy, en osaa antaa neuvoja tilanteen ratkaisemiseksi. Mutta muista se, mitä itsekin sanoit. Ei toisen masennus ole sinun vikasi. Ei ole sun syytä, jos et voi auttaa. Aina voit yrittää piristää ja toivoa parasta, mutta sun syy se ei missään tapauksessa ole. Mä toivon sulle rohkeutta jaksaa ja uskoa parempaan. Jos muistat sen "mikään ei auta, kukaan ei voi auttaa" -fiiliksen omilta masennusajoiltasi, ymmärrät varmasti Katrin olotilaa. Ole siellä läsnä, valmiina auttamaan ja tukemaan, mutta älä kanna syyllisyyttä harteillasi. Hurjasti voimia. ♥ Kyllä sinä selviät.

    M
    http://salaisiasanoja.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Voimia, sulle ja katrille <3 asiolla on tapana järjestyy

    VastaaPoista
  3. Voi ei rupesin itkemään kun samaistuin niiin hyvin. Mun tyttöystävä on masentunut ja se tunne kun ei oikeesti voi tehä mitään auttaakseen, seistä siinä vieressä kädet sidottuina ja kattoa vierestä kun oma enkeli tahtoo kuolla.. välillä oon jopa vihanen sille kun se ei pääse masennuksestaan eroon, ja swn jälkeen perässä tulee heti kamala omatunto kun ees kehtaan ajatella tolla tavalla. Antaisin mitä vaan että näkisin mun murun onnellisena. Voimia sulle <3

    VastaaPoista
  4. itseasiassa.
    oma poikaystävä on aivan järkyttävän vaikea saada puhumaan omista asioista, välillä mä vaan katon kuinka sen tekis mieli itkee ja vetää käsi auki. mä nään kuinka se ei tunne mitään. mä oon yrittäny tulla sitä vastaan mut se ei kai ymmärrä et mä nään sen läpi. äh emmätiiä muutaku et hei et ole ainoa <3

    VastaaPoista
  5. Voimia <3. Ikävä kylläjoudun sanomaan että tiedän tunteen ://. Tekisin mitä vain että paras kaverini parantuisi..

    VastaaPoista
  6. itku tuli. tunnen tuskan koska rakas siskoni on ollut todella syvällä masennuksessa.. en ole kokenut mitään isompaa tuskaa kuin sen kun niin rakas pieni nuori ihminen ei tahdo elää. hän kuitenkin pääsi pahimman yli ja varmaan isoin apu oli terapia ja sitten se tuki mitä äitin kanssa pystyttiin antamaan. Ethän oikein muuta voi tehdä kuin kuunnella ja tukea. Se on niin vaikea tunne kun ei tiedä miten auttaa, kun ei oikein itsekään usko voivansa auttaa millään tavalla. Ja sitä myös tulee herkäksi seuraamaan toisen elekieltä yms että onko jokin huonosti koska vaikka tosta siskonkin pahimmasta ajasta on jo vuosia aikaa niin ei hän varmaan ihan tervekään ole vielä. Ja itseä pelottaa että entä jos hän väsyy ja tipahtaa uudelleen, vaikka nyt kuitenkin näyttää valoisalta. Voimahalaus teille molemmille, ja parempia huomisia. <3

    VastaaPoista
  7. Mä olen itse masentunut, musta tuntuu ettei tästä voi selvitä, ettei mikään muuta mua onnelliseksi koskaan. Olen täällä koska olen luvannut olla täällä. En jaksa muun kuin rakkaideni takia. Mä en vaan halua olla niin itsekäs että tappaisin itseni.
    Sitten ystävä ilmoittaa että on loppu. Että olis parempi vain kuolla pois. Hän tietää että välitän, tietää että pitää hakea apua itsensä takia, ei kenenkään muun. Sanoo että silti tuntuu pahalta, jos tää pimeys ei koskaan lopukaan.
    Istun hiljaa. Mitä voi sanoa kun itse tuntee samoin? Tuntee että ainut oikea vaihtoehto on kuolema. On vaikea sanoa "kyllä se paska joskus helpottaa. Kyllä kaikki järjestyy, sun pitää vaan jaksaa taistella" kun ei usko siihen itsekään. Ja kun tietää että toinen tarvitsee sitä. Tietää tasan tarkkaan miltä nuo ajatukset tuntuu ja miten vaikea niistä on päästä eroon.
    Kun itse on pohjalla ja yrittää vain auttaa toisia, se on hankalaa. Se on helvetin raskasta. Mä tiedän.
    Mä tiedän miltä tuntuu kun toinen ei haluais jaksaa. Mä tiedän miten turhaa on vaikka sata kertaa sanottaisiin että rakastaa ja välittää. Kun sen tietää, mutta se ei tunnu miltään. Mä tiedän. Ja mä toivon, että silti, silti joskus kaikki on paremmin.

    VastaaPoista
  8. Vaikutat todella ihanalta ihmiseltä ja toivottavasti asiat alkais menemään parempaan suuntaan <3

    VastaaPoista
  9. mun poikaystävä.. en tiedä, onko se masentunut, vai mikä mättää.. mutta sattuu niin paljon, kun hän raapii kätensä ja selkänsä verille ja on moneen otteeseen uhitellut auton alle hyppäämisestä, kerran oli jo matkalla, kunnes juoksin perään. On myös sanonut, että jos me joskus erotaan, niin se on sitten junan alle seuraavaksi. Ja se sattuu niin paljon, koska itsekkin olen viillellyt ja yrittänyt itse-murhaa. Tietää sen, miten paljon toista sattuu.
    Hirveästi voimia teille <3

    VastaaPoista
  10. luin koko postauksen kyyneleet silmissä.... voi rakas ♥ musta parasta mitä sä voit tehdä, on että oot katrin tukena ja sanot sille että se on tärkeä ja että sä rakastat sitä!! kukaan ei oo ihmeparantaja ja jokaisen parantuminen lähtee siitä itestään loppupelissä. se auttaa, kun katri tietää ettei se oo yksin ja että sä tuet sitä kaikessa, se saa siitä ihan varmasti voimia.

    mulle tulee vaan mieleen inna... ei oo nyt mikään maailman lohduttavin esimerkki, mut inna oli mulle niin tärkeä vaikkei me ikinä kerettykkään näkemään... oli niin toivotonta ja tuskallista ku toinen asuu satojen kilometrien päässä ja suunnittelee tappavansa ittensä, eikä voi auttaa sen enempää ku sanoa että se on tärkeä ja haluais auttaa ja tekis mitä tahansa sen eteen... anteeks ei ehkä olis pitäny alkaa puhumaan tästä. mut te molemmat, katri ja sinä varmasti selviätte ♥

    VastaaPoista
  11. Anna myös vihan ja negatiivisten tunteiden Katria kohtaan tulla, mutta älä tietenkään pura sitä Katriin vaan pura se ''rakentavilla tavoilla''. Juuri kirjoittamalla esimerkiksi. Se on täysin normaali tuntea tuolla tavoin ja ne on saatava käsitellä myös. Ja tässä ehkä kaikkein vaikein asia opittavaksi: Et ole vastuussa kenenkään muun hengestä, kuin omastasi. Vaikka kuinka tuntuisi, että sinun täytyy parantaa ja kannatella Katria, se ei ole niin. Tukea saa/pitää antaa, mutta omien rajojen mukaan niin, ettei omat voimavarat liikaa kärsi. Loppujenlopuksi se paraneminen lähtee ihmisestä itsestään. Voit kannustaa, rohkaista ja tukea, mutta parantamaan sinä et toista pysty, jos toinenkin ei ole siihen motivoitunut. Jakseluja teille molemmille sinne!

    VastaaPoista
  12. People get lost when they think of happiness as a destination. We're always thinking that some day we'll be happy. We will get that car or that job or that person in our lives that will fix everything. But happiness is a mood. And it's a condition not a destination. It's like being tired or hungry. It's not permanent. It comes and goes and that's okay. And I feel like if people thought of it that way, they'd find happiness more often.

    ^tuli mielee tää lause yhestä sarjasta mitä katoin eilen, jotenki kuvastaa hyvin masennusta, kun sitä odottaa sitä päivää ku ois onnellinen ja kaikki on hyvin.
    Mutta jos ite puhun kokemuksesta ni niitä hyviä päiviä on harvoja, mutta ihan normaaleja monia, ja niitä todella huonoja vähän.. Ei kukaan ihminen kävele hymysuin joka päivä ja sano kaikille kuinka onnellinen on koko ajan. En ainakaan usko.

    Mitä sä voit konkreettisesti tehä on olla siinä ja kuunnella, sanot vaan jatkuvasti sitä et sä olet tässä etkä lähde mihinkää. Varmasti katrikin saa jotain terapia apua jos haluaa ?

    Koittakaa pärjätä, paljon voimia <3


    VastaaPoista
  13. Voimia. Tän asian puiminen ja ahdistuksessa vellominen ei vie kuin huonompaan. Kaivataan tekoja! Tehkää yllättäviä, kivoja juttuja:)

    VastaaPoista
  14. Tiedän ton tunteen, tossa tilanteessa on vaan niin helvetin avuton eikä oikeasti vaan tiedä mitä tehdä, kun ei oikein ole mitään tehtävissä edes. Tuntuu ettei vaan riitä, vaikkei se niinkään ole. :/ paljon voimia sulle<3

    VastaaPoista
  15. Tiiän tunteen. Entinen tyttöystävä kärsi masennuksesta samalla ku itsekin ja sillon tuntu siltä ettei itellä oo mitään väliä kuhan sais toisen edes vähän onnelliseksi. Voimia♥

    VastaaPoista
  16. Voi rakas vaikken usein kommentoi(en muutenkaan bloggerissa juuri kommentoi) tai muutenkaan tule juttelemaan niin usein olet mun ajatuksissa ja luen aina sun joka postauksen.

    Mulla on näitä samoja ongelmia siis niin samoja ettet tiiä... meiän pitää nähä pian ja puhua

    mut ennen sitä, koita jaksaa ja hirmusti voimia <3

    VastaaPoista
  17. Olen lukenut blogiasi noin vuoden. Sinä aikana olen huomannut kuinka lämmin ja ihana ihminen olet. Varmasti Katrikin sen tietää. Se on vain vaikeaa näyttää kun voi huonosti. Vähän random, mutta:
    Olen itse masentunut ja välillä tuntuu että mies vaatii liikaa. Ahdistaa kun olen yrittänyt monta vuotta pitää ongelmani salassa ja nyt kun asiat ovat tiedossa toinen painostaa ja sillai.

    VastaaPoista
  18. Mulla oli sama ongelma eksän kanssa. Mun ollessa koulussa se lähetti tekstaria mun luota että on ottamassa mun lääkkeet tai hyppäämässä parvekkeelta. Mikään ei oikeesti musertanu mun maailmaa enempää kun se, että mä tiesin että toisella on helvetin paha olo enkä voinu sille mitään. Siinä tilanteessa ei voi tehdä muutakun olla toisen tukena, sen seurana. Sitä munkin olis pitäny tehdä, eikä karata kakaramaisesti ja jättää sitä.

    Mä uskon että sä et tee samaa virhettä mitä mä tein. Paljon voimia ♥

    VastaaPoista
  19. Mulla itselläni ei ole kokemusta masentuneesta poika-/tyttöystävästä, mutta kaveripiirissä oli yksi pari, jonka molemmilla osapuolilla oli ongelmia asioiden kanssa. Periaatteessa tällaisista ns. epävakaista ihmisistä ihmisistään on toisilleen apua, että pystyy ymmärtämään toista paremmin kuin muut, mutta ongelmana voi myös olla se, että masennus voi ruokkia toisen pahaa oloa huomaamatta, kun molemmilla samankaltaiset masennuksen oireet. Että asioilla on usein kaksi puolta, mutta en voi sanoa muuta kun henkilökohtaisesti en tiedä asiasta enempiä. Näin yleisellä tasolla toivon voimia molemmille :-) eikä kommentilla ollut tarkoitus vittuilla/loukata, halusin tuoda vain toisenlaisen näkökulman esille.

    VastaaPoista
  20. Oon nyt melkein vuoden lukenut sun blogias ja nyt vasta uskalsin kirjotella. Täytyy sanoo, et oon hemmetin vahva olento ja arvostan sitä. Ja mä tiedän ton tunteen, kaunokainen. Tyttöystävällä on kaksisuuntainen ja välillä tulee huolehdittua ihan liikaakin. Ajatukset, kuten "sanoinko mä nyt jotain väärin?" ja "ei kai sen hiljaisuus johdu musta, olenko noin kamala tyttöystävä?" puskee ajoittain esille. Onneksi toi tyhmä yrittää joskus muistuttaa, että vaikka se käyttäytyis inhottavasti tai muuta, niin se silti rakastaa mua. ~ Mä ainakin itse tykkään uskoa, että rakkaus voittaa kaiken. Jos en uskois, niin en tiedä kirjottaisinko tätä tekstiä nyt. ~ Haleja ja paljon voimia. Kyllä se siitä. <3

    VastaaPoista
  21. Mulla on kaveri jolla ei oo kaikki hyvin, ei todellakaan. Mutta,se ei suostu kertoon mulle enää mitää, koska mulla itsellä on masennus. Se peittää pahan olonsa, mutta monet kerrat ono huomannut sen itkevän salaa,oksentavan vessassa. Ja mä oon niin sairaan huolissaan. Mutta en voi auttaa! se ei anna mun auttaa. Mä en saa sitä paraneen vaikka haluisin. Sil on asiat tosi huonosti, sil on varmaan anoreksia. Mutta mä en osaa auttaa mtienkään. Se ei annan mun auttaa. Kuinka monet illat mä oon sentakia itkenyt. Mut entiiä, tää on kamalaa.. Mutta koita kestää♥ Sä et oo ainut tos tilantees, mä vaa entiiä mitä snaosin sulle, pysy vahvana, älä luovuta:(♥

    VastaaPoista
  22. KIITOS.ISO KIITOS KAIKILLE JOTKA KERTOIVAT OMISTA KOKEMUKSISTA JA TUKIVAT VIELÄ MINUA ♡

    VastaaPoista
  23. Mun tyttöystävä on masentunut ja sanoo joka päivä että ei jaksa enää kärsiä ja haluaa kuolla. mulle tulee siitä paha olo kun en voi oikein auttaa vaikka haluaisin.. Ja auttamisesta vaikeampaa tekee se että hän luulee kuormittavansa minua liikaa jos puhuu asioistaan ja olostaan enemmän.. Yritän sanoa että olen tässä aina en jätä sitä yksin ja kuuntelen kylla.. mutta siihen hänen vastaus on että mun pitäis olla onnellinen jonkun muun kanssa :'( rakastan häntä valtavasti enkä halua menettää. ♥
    Voimia sulle!! et oo yksin!♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)