maanantai 16. syyskuuta 2013

Liian isot kengät näin pieniin jalkoihin

Harpoinko liikaa?
vai odotinko liikaa?



Miksi pudotus tuntuu näin korkealta?
Ehkä mä vaan uskoin kaiken menevän jouhevasti
ja että mun vointi vain kohoaisi ja kohoaisi.

Mun mieli koittaa vetää mua alas päin. 
Ihan kuin joku roikkuis mussa lujasti kiinni 
huutaen ettei saa irrottaa. 
Masennus.

Mä vihaan sitä sanaa. Mä vihaan kaikkea siinä.



Mä tunnen itteni niin surkeaksi.
Oon sairastellu tässä vähän väliä,
oksennustautia, mahatautia..
nyt pitkittynyt köhä.. hengenahdistusta ja flunssaa.
Ja taas pois töistä. 
Ja voitte vaan kuvitella kuinka musta tuntuu siltä
että siellä ne aattelee mun vaa vetävän lonkkaa kotona terveenä.
tuntuu pahalta.



Lopetinko mä liian ajoissa voxran?
Mua pelottaa
pelottaa
pelottaa

ajaudun paniikkiin näiden ajatusten ja tunteiden kanssa.
Ja taas sitä mennään. 
Mä puristan mun kädet lujasti nyrkkiin ja toivoisin tän kaiken olevan poissa, yritän muistella kaikkia mahdollisia keinoja jolla saisin hillittyä tätä kaikkea, tätä ajatusvyöryä.
Juuri nyt en saa päähäni mitään taidokasta...

Haluaisin niiiin raivohuutaa.. mutten kykene.
Helvetin helvetti!!!!!










Nyt mä aijon vaan pitää lujasi kiinni, etten mä vain taas katoaisi.. juuri kun mä luulin löytäneeni itseni..
tää vetää mut vaan niin hiljaseks.

7 kommenttia:

  1. voi sinua, paljo jaksamisia :( ♥ *hughug

    (a-satellite-mind.blogspot.fi)

    VastaaPoista
  2. Mä niin tiedän tunteen! Kun eka tuntuu, että menee paremmin ja sitten iskee yhtäkkii romahdus. Eikä oikeastaan pitäisi olla edes syytä siihen miksi masentaa, tai löytyyhän niitä, mutta kun ne on niin pikkujuttuja, jotka mieli vaan kääntää elämää suuremmaksi. Eikä niistä viitsi paljoa puhua, kun kaikki uskoo että vihdoin menee hyvin..

    Mut sä oot vahva, sä selviit! Noita oloja tulee, ne romuttaa koko maailman, mut nekin menee ohi. Pitää vaan ajatella asioita, jotka on hyvin ja palkita itsensä onnistumisista.

    VastaaPoista
  3. <3

    Muista, että sulla ei oo mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia kuten et oisit neliraajahalvaantunut, asuisit afrikassa, näyttäisit monsterilta tulipalon jälkeen, olisit kuolemansairas tai mitään muutakaan vastaavaa. Kyllä, toivotan paljon VOIMIA, mut ymmärsithän pointin?:)

    VastaaPoista
  4. Iso voimahalaus ♥ Yksi askel taaksepäin, kaksi eteenpäin!

    VastaaPoista
  5. Pidät vaan kiinni siitä onnellisuudesta kynsin ja hampain. Taot päähäs uudelleen ja uudelleen miltä tuntuu kun kaikki on helppoo. Ja mieti onko oikeasti mikään muuttunu siitä kun tuntu hyvältä? Luultavasti ei. Se masennusolo ja ahdistus on vaan tunnetiloja, ne on sun pään sisällä ja sää voit häätää ne helvettiin. Ei se oo helppoo, mutta jos oikeesti haluat joskus päästä noista möröistä eroon niin ei oo muuta vaihtoehtoo. Ei saa antaa periks vaikka se olis kuinka paljon helpompaa. Kyllä susta on vastustaan sitä. Mulla on itelläkin syksy ja koulu ja kaikki mahollinen saanu aikaan taas ahdistusta ja ihan vääriä ajatuksia.Yritän silti kaikin voimin taistella vastaan. Ei, en yritä, vaan taistelen niitä vastaan. Mää haluan mieluummin elää kun jumittaa siinä paskassa.. voimia ja kyllä sääkin pystyt taisteleen <3

    VastaaPoista
  6. voisitsä tehdä kysymyspostauksen?

    VastaaPoista
  7. Osaat kertoa hyvin olostasi, ja jotenkin tiiän oikeasti tuon tunteen. tosi tosi tosi paljon voimia! (:

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)