maanantai 16. syyskuuta 2013

Liian isot kengät näin pieniin jalkoihin

Harpoinko liikaa?
vai odotinko liikaa?



Miksi pudotus tuntuu näin korkealta?
Ehkä mä vaan uskoin kaiken menevän jouhevasti
ja että mun vointi vain kohoaisi ja kohoaisi.

Mun mieli koittaa vetää mua alas päin. 
Ihan kuin joku roikkuis mussa lujasti kiinni 
huutaen ettei saa irrottaa. 
Masennus.

Mä vihaan sitä sanaa. Mä vihaan kaikkea siinä.



Mä tunnen itteni niin surkeaksi.
Oon sairastellu tässä vähän väliä,
oksennustautia, mahatautia..
nyt pitkittynyt köhä.. hengenahdistusta ja flunssaa.
Ja taas pois töistä. 
Ja voitte vaan kuvitella kuinka musta tuntuu siltä
että siellä ne aattelee mun vaa vetävän lonkkaa kotona terveenä.
tuntuu pahalta.



Lopetinko mä liian ajoissa voxran?
Mua pelottaa
pelottaa
pelottaa

ajaudun paniikkiin näiden ajatusten ja tunteiden kanssa.
Ja taas sitä mennään. 
Mä puristan mun kädet lujasti nyrkkiin ja toivoisin tän kaiken olevan poissa, yritän muistella kaikkia mahdollisia keinoja jolla saisin hillittyä tätä kaikkea, tätä ajatusvyöryä.
Juuri nyt en saa päähäni mitään taidokasta...

Haluaisin niiiin raivohuutaa.. mutten kykene.
Helvetin helvetti!!!!!










Nyt mä aijon vaan pitää lujasi kiinni, etten mä vain taas katoaisi.. juuri kun mä luulin löytäneeni itseni..
tää vetää mut vaan niin hiljaseks.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

I think I'm breaking down again

Miks musta tuntuu siltä et olisin tukehtumassa?
Mun rintaa ahdistaa.
Minkään ei pitäisi olla kamalan huonosti.
Mun hymy rapistuu mun kasvoilta.




Kaikki tuntuu jotenkin liian raskaalta..tiedättekö?
Kaipaisin jonkun kannustavan sanoja.. kenen tahansa.


Mulla on lievästi sanottunu ikävä muutamaa vuotta taakse päin.
Eniten ehkä ihmisiä ja sitä aikaa kun "kaikki" oli niin helppoa.
Vaikken ookkaa unohtanu niitä raskaita aikoja.
Niitä perusasioita osaa nyt jälkeen päin arvostaa paljon enemmän.
Kuten isän tekemää lämmintä ruokaa ruokapöydässä.
Uusia asioita kotona.
Rajoja..

Soitteluita "missä oot..onko kaikki hyvin.. koska tuut kotiin?"

(tässä on tatuointi jonka haluaisin johonkin kohtaan ottaa!)

Mulla on ikävä mun isää vaikka nähäänkin suht usein.
Mä oon onnellinen et se on löytänyt naisen..vihdoin sellasen joka kunnioittaa sitä ja haluaa munkin isälle kaikkea.
Mun isä on semmonen et se haluaa et kaikilla on hyvä olla ennemmin kuin sillä. 
Mä ymmärrän miks mun isä oli joskus ihan erilainen kun nyt.
Niin paljon pahaa sillekkin on tapahtunut.
Sellaset asiat syö ihmistä.
Mä haluun osattaa sille mun lopun elämän ajan kuinka helvetin paljon mä kunnioitan sitä ja sen antamaa apua.
Se on ollu mulle _korvaamaton_
Unohtamatta mun äitiä ♡ 




Mä en varmaan koskaan oo sinnitelly näin paljon.
Oon ehkä esittäny liian vahvaa.. täälläkin puolella, tää asia on vaan mun kompastumis kivi.. vahvana oleminen.
Ja nyt on aika sanoa etten mä joka päivä super hyvin oo voinut.
Paremmin tietenkin kun vuosi taakse päin. 
Mä jaksan seistä omilla jaloillani. Välillä otan hyvin hataria askeleita jalat täristen..epävarmana teenkö mä oikein.









All alone it was always there you see 
and even on my own it was always standing next to me
I can see it coming from the edge of the room 
creeping in the streetlight holding my hand in the pale gloom
can you see it coming now

I think I'm breaking down again

I think I'm breaking down again

All alone even when I was a child 
I've always known there was something to be frightened of 
and I can see it coming from the edge of the room 
creeping in the streetlight 
holding my hand in the pale gloom 

can you see it coming now
I think I'm breaking down again

I think I'm breaking down again

All alone on the edge of sleep 
my old familiar friend comes and lies down next to me
and I can see it coming from the edge of the room 
smiling in the streetlight even with my eyes shut tight

I still see it coming now







Huomenna töitä.. 
mä oon väsynyt unissanikin..





perjantai 13. syyskuuta 2013

hoitokokous ja syksyrakkaus.


Mul oli tänään hoitokokous.liittyen DKT-terapian jatkoon.
 Siellä Oli paikalla ryhmän lääkäri.. ja mun terapeutti.
Sain sanottua asioita jotka on painanu mua. Mm mun jaksaminen ollut hieman
Huonoa.. ihan arkirutiinitkin. Ja pienet ahdistavat ruokahetket on palannu :(
Pienistä ahdistavista asioista.
Päätös oli aika yksimielinen; me jatketaan terapiaa niin kauan kuin 
Töiden puitteissa kerkeen ja jaksan.


Ah nam... mun aamupala ompun Prismas ♡
Kello kahen jälkeen...... jes.




Tälläsistä asioista puhuttiin viime kerran ryhmässä.
Otin näinäismuutaman kuvan koska musta noi on tärkeitä
Juttuka ja on ainakin mua auttanu :-)

Keskimäärin mä oon voinu ihan hyvin.
Välillä romahtelen. Välillä en haluis syödä.
Mutten anna tän enään hallita koko mun elämää.
Ja yritän tehä kaikkeni etten valehtelis itselleni tai muille. Ja ottaisin kaiken mahdollisen avun vastaan.





Huomenna juhlitaan Nellin 21v synttäreitä ♡

Hyvää viikonloppua ♡
Ps. Oon aivan rakastanu syksyyn ja syksyn värimaailmaan.
Lämpimät pitkät neuleet ♡

lauantai 7. syyskuuta 2013

höpöhöpö


Mä menin ja sorruin tähän sontaa !

Mutta jos teidän mieltä askarruttaa jokin asia, niin kysy! 

Kysymys-postauksestakin on jo sen verran aikaa.






Ihanaa viikonloppua kaikille ♡

perjantai 6. syyskuuta 2013

elämä on ihanaa.


Mulla on sua kova ikävä.
Siitä on kahden päivän päästä jo puoli vuotta 
kun sä menit koirien taivaaseen.









Pahottelut ettei mulla ollu nyt mitään muita kuvia tarjolla kun omasta pärstästäni...

Viime päivät oon ollu todella räjähdys herkkä.. itkuherkkä ja imin ahdistusta kuin pesusieni vettä.
Mieli on taas vahvempia ja tasaisempi.
Välillä tulee hetkiä jolloin must tuntuu et kaikki kaatuu päälle ja jalat ei enään kantais. Toisaalta oon ilonen että en oo päässy helpolla ja et anoreksia koettelee mua vieläkin.

Eihän se hetkessä poistu. Kuitenkin takana niin monta vuotta ahdistusta. Eihän Roomaakaan rakennettu päivässä.

Pelkään tietysti vajoavani taas. Heikkoina hetkinä kiemurtelen sängyssäni ja itken. "Entäs jos mä oon pian sairaalassa, miksi mä ajattelen näin... miksi mä tunnen itseni masentuneeksi"

Pelästyin todenteolla kun toissa päivänä pitkästä aikaa mulla oli tunne että mun täytyy satuttaa itteeni. Mun oli vaikea olla aloillani ja vaihtaa ajatusta. Mä pelkäsin että mä sorrun taas.

Ihmeen kaupalla tai jollain.. mä selvisin niistäkin tunteista.
Haista vittu, epävakaus... et oo enään tervetullut.



Mun täytyy vain muistaa että tunteet on hetkellisiä eikä ne jää pysyvästi nyt kun mulla on keinoja nujertaa ne.


Kauan odotettu perjantai. Tänään mä voisin vähän juhlistaa viikonloppua ja mennä Espoon Olarin baariin kerta SIELLÄ joku keikkakin on :-D





Varsinainen ryhmä rämy..... :-D



OON JOPA UNOHTANUT KERTOA TEILLE ETTÄ NELLI MUUTTI MEIÄN KANSSA TÄHÄN KAKSIO PURKKIIN :-D ETITÄÄN TÄSTÄ SIT YHES KOLMIOO.
HAPPYHAPPYHAPPY.


Musta on ihanaa hymyillä, musta on ihanaa kun on vielä lämmin, musta on ihanaa että aurinko paistaa.

Musta elämä on IHANAA. 
En tajua enään edes miksi katsoin ennen elämää
tummennettujen lasian takaa.