tiistai 20. elokuuta 2013

askel askeleelta eteenpäin









Tuntuu suorastaan oudolta voida hyvin... tunne jota ei oo pitkään aikaan tuntenu. Musta on ihanaa nähdä maailmaa hieman terveellisemmin silmin. Onhan tää vaatinut multa paljon voimia muuttaa ajatusmallia.

Syömiset ei ohjaa mua enään täysin niin kuin ennen. Herkuttelu ei saa mua itseinhon partaalle. Oon voinu niin hyvin että vähensin mun lääkitystä ja n. 4 päivää sitten lopetin voxran kokonaan ja jatkoin vaan 2x sepramia päivässä. On tapahtunut niin paljon muutoksia etten aijo pelästyä jos takapakkia tulee. 

Maanantaista lähtien oon rementoinu jo mun elämäntapoja ja nyt jätin hetkeksi herkut kokonaan pois. Yritän rakentaa lihaksia ja kuntoa. Pienen ajan päästä otan mukaan juoksulenkit ja salin. Kun tunnen että olen tarpeeksi vahva nekin aloittamaan taas urheilun ilosta :) 

En ois voinu koskaa  kuvitella että tervehtyminen voisikin olla näin "kivaa". Mä oon vaan saanu sen kipinän takas. Ei mulla ollu mitään kun sukelsin sairauden perässä. 

Eikä mun tarvitse jättää ruokaa pois ollakseni hoikka ja terveennäköinen. Jännä että tämä kaikki vaati niiiiin monta vuotta. Mutta on varmasti sen arvoista ja näistä uusista ajatuksista haluan pitää kiinni :-) 

Mä aijon muokata mun kroppaa terveellisin keinoin.  . Ja aijon tehdä sen hauskalla ja motivoivalla tavalla. En unohda enään helliä itseäni tai kunnioittaa.

Musta on ihanaa että pakotin itseni peilin eteen ja sanomaan "näytän hyvältä" monta kertaa inho iski vasten kasvoja mutta parin viikon jälkeen sekin väistyi.

Kokeilkaa.. ette menetä mitään ♡

26 kommenttia:

  1. Voi että kun oli mahtava lukea jotain tällaista! Jatka samaan malliin♥

    VastaaPoista
  2. voi ihanaa!! tsemppiä kaikkeen ihan hurjan paljon :-----) pitäis vaan iteki taas jostain löytää se voima yrittää parantua....höh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sä sen löydät. Se on lähempänä kui luuletkaan jatka etsimistä. Se on ihan edessä. Voimia ♡

      Poista
  3. Ihanan positiivinen ja tsemppaava tää sun teksti!! Ja voi että kun toi teiän koira on niin sulonen!!<3

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla, että voit paremmin!

    Ihania koiria. <3

    VastaaPoista
  5. Ihanaa lukea tällaista<3 Toivottavasti et ikinä menetä tuota kipinää!

    VastaaPoista
  6. <3 Mahtavaa! Vain yksinkertaisesti mahtvaa! Kuvissakin näkyy se löytynyt kadosissa ollut elämänilo. Pidä tästä kipinästä kiinni, koska niitä pahija päiviä tarvitaan siihen, ettei se turru.

    <3

    VastaaPoista
  7. AIvan huippua! ihana kuulla että voit hyvin <3 näin susta yhtenä yönä unta! :D <3

    VastaaPoista
  8. TOSI hieno juttu laura! oon älyttömän ylpeä <3 pidä toi asenne:) musita et voi tulla ahdistuksia,mutta muista AINA kuinka kivaltoi TOI tunne tuntuu..parantuminen..OIKEASTI parantuminen! <3 ja olet niiiin oikeessa..ei tosiaankaan kauniiseen ja terveeseen ja hoikkaan kroppaan tarvi kärsiä ja näännyttää...kärsimys ei tässä kohdin katsottuna kaunista yhtään! toisinpäin <3
    Pidä toi..mäkin toivon että saan saman kiinni taas! tsemppiä

    p.s tiesithän että meillä on sama häiriö? siis tää epävakaus?:p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana. Kiitos sun sanoistas ♡♡♡♡ joo tiesinhän mä. Tää kavala paskamainen sairaus....

      Pidetää yhtä. Me onnistutaan <3 pus.

      Poista
  9. <333! -N
    P.S. IKÄVÄ!

    VastaaPoista
  10. Minäkin näin susta unta viime(vai toissa?)yönä! Seisottiin jonkun koulun pihalla, tuijotettiin toisiamme, kaikki muu katosi ympäriltä, ilma sähköistyi - ja me suudeltiin. Juuri ennen suudelmaa sanoit ihanasti huokaisten "Oi voi!". Enkä voinut vastustaa enää kieltoja. Se oli hyvä suudelma. Sitten heräsin ja pelästyin, että pahoitin poikaystävän mielen ja petin luottamuksen ja sotkin sinunkin elämäsi. Huhhu :D

    VastaaPoista
  11. Haa voiei. Ihana uni ♡ XD oliks mä iha samannäkönen ku kuvissa :P?

    VastaaPoista
  12. voi,kuinka ihanaa lukea että sulla menee hyvin ja oot löytäny elämän!! muistan itse sen tunteen kun päätin tietoisesti jättää kaiken sen paskan taakse ja elää. enkä ole katunut päivääkään. on hassua muistella, miten pelottavalta se tuntui. kun ei ollut enää niitä tuttuja ja turvallisia tapoja ja sitä syömishäiriön antamaa "suojaa". mutta elämä on oikeasti aivan ihanaa, kun vaan uskaltaa elää ja nauttia kaikesta mitä elämä eteen tuo. takapakkeja ainakin minulle tuli, mutta ne ei lannistanut, kun olin jo nähnyt palan sitä oikeaa elämää. :) me ollaan kaikki niin helvetin kauniita ja liian arvokkaita jäämään siihen paskaan!!!! ja nyt, mä oon niin helvetin onnellinen, kun elän oikeasti! ja mä tiedän, että sä selviät! oot selvinnyt niin monesta muustakin asiasta. ja sä oot aivan älyttömän upea ja kaunis nainen! muista se. tsemppiä ja iso halaus! <3 :)

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)