tiistai 16. heinäkuuta 2013

we all make mistakes... sometimes



Mun silmät tuntuvat raskailta. Mun ilme on väsynyt.

Mun ilme on kaikkea muuta kuin huoleton.

Aamulla herätessäni todellisuus iski vastoin kasvojani.

Tiedättekö sen tunteen kun ei olisi ikinä uskonut
kuulevansa joitakin sanoja parhaimman kaverin suusta?
Tiedän että humalassa kaikki hämärtyy 
ja suusta pääsee mitä tahansa. 

Silti aamuyöstä minä pyörin sohvallani 
ja mietin päässäni yhä uudestaan 
ja uudestaan sitä tapahtuma ketjua. 

Nukahtaminen kesti ikuisuuden. 
Päivällä olen niellyt vähän väliä kyyneliä.
Tuntenut vellovaa pahaa oloa vatsassani.

Sinä revit haavani auki.
Muistutit vanhoista sekoiluistani,
miksi? Koska tiesit, että se osuu vasten kasvojani.
Että se satuttaa.

Kuitenkin minä tiedän ettet tarkoittanut puoliakaan sanoistasi. 
Toivon.

Toivon, että uskollaudut oveni taakse.
Puhumaan, itkemään ja pyytämään anteeksi,
niin minäkin aijon tehdä.
Koska rakastan sinua liikaa,
kaikesta huolimatta.
Minäkin olen tehnyt virheitä,
älä huoli, kaikki kääntyy hyväksi.
Tiedän että sinuun sattuu..





Väsynyttä kamppailua ruokailuista. Lopulta luovutan,
ja nostan haarukan käteeni. Syön kuin nälkää näkevä lapsi.
Minua kuvottaa, mutta olen liian väsynyt edes välittämään.
- ihan sama.
Ehdin kärsiä myöhemminkin.






Tämä päivä on ollut täyttä sumuverhoa
ja sen läpi puskemista.
Pieni paniikki yrittää tunkeutua rinnastani läpi,
auton ratissa se yllättää minut nopeasti.
Itkettää.




















Oloni on tyhjä
mutta silti liian täysi
eikä mitenkään päin ole hyvä olla
koska minua painaa eilinen,
välitän liikaa
rakastan liikaa




tiedäthän sen?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)