maanantai 8. heinäkuuta 2013

The world is just illusion trying to change you




tunnen kuinka mun sormiin tulee jatkuvasti suonenvetoja.. kramppeja. miksi ikinä niitä nyt kutsutaankaan. mun syömissillä on aina ollut joku salakavala suhde mun niskoihin. koko päivän syömättömyys heijastaa mulle notredamin kellonsoittajan selän.. ei nyt sentään mutta jotain sinne päin.

mä olin unohtanut syödä. ja kun mä olin unohtanut syödä aamupalan.. välipalan.. ja päivällisen, iltapala kääntyi helvetiksi mun pääni sisällä. edes mä en sitä osannut ymmärtää. jatkuvaa jääkaapilla ravaamista.. "mitä ottaisin" en jaksakkaan mitään.. näpsin ihan turhaan. 
kunnes mä tajusin että en mä oo mitään syönyt. 

asiat meni 10000 kertaa vaikeammiksi. nyt ei enään sais syödä. eieieieiei. kaivan vihannespussin jämät pakastimesta, laitan kulhon mikroon ja ruinaan Nellin nuudeleista vihannesten päälle pari haarukallista. ripottelen raejuustoa päälle.

"lopeta toi ruualla pelleily...laita nyt siihen vielä vähän ananasta ja omenaakin" Katri sano tympääntyneenä.

sinä samana sekunttina muhun leimahti viha ja lapsellisuus "MITÄ VITTUA... kyllä mä syön.. vittu kohta en syö sit mitään. mitä vitun vikaa tässä nyt on!!"

vihan runnomana marssin kupposen kanssa makuuhuoneeseen syömään piiloon. pieni häpeän puna paistaa poskiltani.

.... ja mä jäin miettimään, mitä jos mä valehtelen itsellenikin? En mä.. en mä.. emmä tiedä.

1 kommentti:

  1. hahah nonii... mutta on se silti ihan kamalaa ja vastoin kaikkea järkeä painaa noin paljon poikaystävää enemmän! :'D

    ja kiitos, sinäki<3 niin pitäs !!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)