torstai 11. heinäkuuta 2013

Parisuhde

Tää on todella pikainen teksti, pian mä joudun nousta mun perseen kanssa tästä sohvalta ja jatkaa kaljan kittaamista mun kaverin autossa.. sad? yes.. 

Moni ei oikeestaan halua edes ra'ottaa omaa yksityistä elämää, ja vielä omien kasvojen keran. Mä en tiedä miksi mä teen tätä, en huomion takiakaan.. todellakaan, kukapa nyt haluaisi kertoa parisuhteensa -ei ruusuisista puolista koko kansalle? Mä ehkä toivon että joku muukin saisi voimia ja tajuaisi ettei ole ainut samassa jamassa oleva ihminen.. en mä tiedä.

Mulla ja Katrilla on ollu viimeiset parit viikot.. kuukaudet hankalia.. meidän omat ongelmat on vaan päässyt heijastumaan meidän suhteeseen liikaakin. Välillä mä mietinkään kuinka raskasta on pitää suhdetta kasassa kun molemmat on mielenterveyssairauksista kärsiviä.. siinä on tietty puolensa ja miinuksensa.

Pitkälti meidän suhde on perustunut vuorovaikutukseen, luottamukseen.. näihin pariin tärkeään seikkaan. Viime aikoina.. mä en tiedä mitä mun pään sisällä on käynyt. Musta on tullut tikittävä aikapommi ja saatan räjähtää koska vain. Välillä musta tuntuu että me ei edes olla samalla puolella, ihan kuin me vain sodittaisiimme toisiamme vastaan.. mutta miksi? Miksei me vaan pystytä vetämään samasta köydestä? Eikö me haluta sitä tarpeeksi? Mä haluan ja tiedän että Katrikin haluaa.. mutta mä olen niin väsynyt, loputtomiin riitoihin.. ja mä en nyt puhu mistään pikku riidasta. Kun toisen kroppa ja pää pettää mennään jo reilusti yli. Mun mieli on kuin mureneva muuri. Vähän väliä mulle tilataan ambulanssia tai toiste päin.(ehkä liiottelen.. ei nyt kamalan usein kuitenkaan) Tiedän moni ois jo lopettanut tän touhun, mutta tässä me vielä seistään vaikka polvet vapisevatkin.



Vaan ratkaisua ei näytä löytyvän.. nyt mä en edes tiedä enään missä mennään.. oon tehny kaikesta itse hankalaa.. oon itse vetänyt itseni alta maton. Mä en tosiaan tiedä mikä mua riivaa ja millon musta on tullut näin kauhea ihminen, tuntuu pahalta tajuta ettei osaa oikein tehdä mitään oikein... ja vaikka mä haluaisin yrittää en saa vain aikaseksi... jotenkin oon aina osannut mennä sieltä missä aita on matalin.. mutten mä voi nyt. Mulla on liikaa pelissä.

Me molemmat tiedetään kuinka paljon meitä sattuu tämä, muttei me voida vain lopettaa riitelyä.. miksei? Meillä on yhteisiä unelmia, haaveita... me halutaan perhe, me halutaan naimisiin... niin kuin normaalit ihmiset. 

Musta tuntuu vaan että niin kauan kun mä en jaksa enkä osaa välittää itsestäni, niin mä en pysty tekemään mitään muutakaan.. mä en saa itteeni rakastamaan itseäni vaikka kuinka yritän. Mä oon salaillu asioita, syömisiä lähinnä.. oksenteluja (joita on todella harvassa) mutta silti.. nämä kaikki murentavat suhdetta.. Katrilla on omat pulmansa.. ja mun oma luottamus on vaan päässyt senkin suhteen häviämään. 



Mä oon vaan niin sekasin.. tässä tekstissä ei ole varmaan edes järjen hiventä.

Tänään isällä ollessamme jopa mun isä sanoi; "Älkää tulko tänne kinastelemaan.. en jaksa kuunnella, te ootte kuin pikku lapsia".. hävettää, niin oikeessa kun se kerrankin on.

En varmaan koskaan oo tuntenu itteeni näin neuvottomaks.. tai avuttomaks. Jopa mun terapeutti kysyy joka kerta multa että "kannattaako tuo suhde enään? Kun näen kuinka rikki te olette joka ikinen kerta" Mun vastaus on aina ollut melkein empimättä että kyllä. Mutta jos me vaan rikotaan toisiamme? Jos  jos jos...  mä en tiedä. niin paljon on tapahtunut, niin paljon on itketty.. niin paljon on huudettu.. niin paljon vihaa on mahtunut muutamiin minuutteihin, niin paljon epätoivoa.

Mä haluaisin meidät takaisin, sen vanhan meidät.


Mä en vaan tiedä enään mitä mun pään sisällä tapahtuu.. toisinaan mä haluaisin vaan lyödä päätä seinään ja olevani pian okei.. edes hetken.





Joten näihin sanoihin lopetan hetkeksi, näihin sekaviin sanoihin.
Voi olla että pienen hetken vetäydyn ja hiljenen. 
Voimat on vaan niin loppu.

6 kommenttia:

  1. Minä ainakin tiiän, kuinka vaikeaa on miettiä milloin suhde on tullut tiensä päähän. Olin itse juuri tilanteessa, jossa pohdin muutaman kuukauden liian pitkään onko siinä suhteessa enää mitään järkeä. Niin kauan kun on rakkautta, sitä haluaa katsoa kuinka pitkälle se kantaa. Joskus paras ratkaisu on ero, joskus taas sinnikäs jatkaminen.

    Voimia sulle, toivottavasti saatte asiat selvitettyä tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
  2. Mietipä nyt tarkkaan, jatkaako suhdetta vai ei. Tee päätös ja pidä siitä kiinni. Pian, niin ei tarvitse jahkailla loppumattomiin. Edellisissä virkkeissä oli tiivistettynä niin paljon, että suosittelisin lukemaan ne ajatuksella uudestaan. Okei?

    Halaus.

    VastaaPoista
  3. Mulla oli melkein ihan sama homma parissa eri suhteessa, mut siihen liitty kans väkivalta. Suosittelisin, et pitäisitte vähän taukoo, miettisitte, et kannattaako tää suhde? En haluu olla ilkee, en todellakaan, mut jos teillä menee noin huonosti, ni oisko silti se paras vaihtoehto erota?

    Koita kestää <3

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)