torstai 20. kesäkuuta 2013

kulunut hymy

.
ruma pärstä. vitun hirvee aamu. väsymys. itseinho. olo jota ei voi kuvailla. vatsan turvotus. jokainen liika ihopoimu. haluaisin vain kääriytyä nurkkaan itkemään mutta työt eivät jousta.

Niin paljon ois sanottavaa mutta niin paljon mä joudun vaan vaikenemaan. oon kiitollinen jokaisesta teistä siellä. välillä oon vaan todella peloissani.. mitä mä tänne uskollan kertoa? haluaison kirjoittaa tästä kaikesta rumilla ja karskeilla sanoilla. haluaisin räjähtää ja huutaa.

tekisin itsestäni vain naurettavan näköisen proana teinin.

voisimpa mä edes hetkeks olla terve päästäni.

siitä tulee täyteen vuosi kun yritin itsemurhaa ja heräsin jorvista. vuosi sitten hymyilin ja elin.. mutta kuitenkin romahdin ilman mitään syytä. varoittamatta.

pelottaa että niin käy taas. mutta kaikin voimin mä yritän pitää itseni kasassa.

oon vaan niin paljon inhoa täynnä. itseinhoa. ajatuskin vaa'alla käynnistä saa mut kiemurtelemaan ahdistuksesta. iso iso iso iso iso. itkettää.. turhauttaa.
miksi mua TAAS masentaa.

32 kommenttia:

  1. tää on SUN blogi ja sä kirjoitat tänne kaiken miltä SUSTA tuntuu muista välittämättä. ei oo hyvä pysyy hiljaa jos oikeesti on tollane olo ♥

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä sä olet todella kaunis.

    Sun kasvonpiirteet on niin nätit ja persoonalliset, että näytät hyvältä ilman meikkiäkin.
    Oon aina välillä lukenut blogiasi ja toivon sulle kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
  3. Mä en vaan ymmärrä tota yritin itsemurhaa.
    Meinaan vaan että mun sisko teki itsemurhan ja onnistui sillä heti ensimäisellä kerralla. Jos ihminen haluaa riistää itseltään hengen, niin se onnistuu kyllä.

    Olen itse sitä mieltä että sunkin ongelmat on päänsisäisiä, ja sun kannaa mennä puhumaan niistä jollekin joka oikeesti tietää asioista ja osaa käsitellä niitä sun kanssa. Sun ei pidä velloa itsesäälissä koska mieti, sulla on ihana tyttö jota selvästi sinä rakastat ja hän myös sua. Mä en tunne sua mutta mä luulen että sulla on asiat kuitenkin melko hyvin, verrattuna ihmisiin jollai ei oo kämppää tai perhettä, ketään läheistä.

    Itsemurha on heikoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tosi pahoillani sun siskosta.

      Mutta tässä viestissä selvästi näkyy ettet oo lukenut mun blogia tai edes selannut kauheen pitkälle. käyn tällä hetkellä TODELLA HYVÄSSÄ hoito-ohjelmassa epävakaille. Tiedätkö epävakaudesta jos et niin suosittelen lukemaan!

      Tottakai nää jutut on päänsisäsiä? Niihin vaikuttaa myös geenit ja LAPSUUS isälla ÄLLÄLLÄ. Joten toivon ettet tule tuomitsemaan (en oo sanonut että tuomitsit)

      Ja tuosta että siinä onnistuu EKALLA kerralla ei ole mitään perää... jotkut onnistuu ja jotkut ei. Jos hirttäydyt varmalla tavalla onnistut varmasti. Mutta mä en sillä tavalla halunnut edes kuolla sillon. Mun ajatus ei ollut edes ensiksi tappaa itseäni mutta lopulta se meni liian pitkälle. Kaikkien kehot reagoovat eri tavalla. Fyysinenkin tila vaikuttaa melko paljon. Esim. Jos hyvässä lunnossa oleva ihminen (ilm. Perussairauksia) ottaa kunnon yliannostuksen ei välttämättä menehdy mutta henkilö jolla on jokin perussairaus vaikka.. voi helposti menehtyä samaan annokseen.

      Eihän tietty huume määrä jotakuta tapa mutta toisen voi tappaa.

      En suosittele sanomaan tollasta masentuneelle ihmiselle (minä en tuosta oikeen välittänyt.. sen verran jaloillani olen nykyään kuitenkin) mutta joku toinen voi ajatella "oonko mä oikeesti noin paska ku en ekalla kerralla onnistunut" ja yrittää uudestaan. Ymmärrän myös sen että osa myös vitsailee asialla tai kaipaa huomiota ja ottaa muutaman tabun. Mutta mulla se ei noin mennyt.

      En muista tapahtuneesta mitään ja mulla on vain lääkärin sana.

      Voin olla jokseenkin onnellinen ettten onnistunut.

      Siihen varmaan vaikutti myös se että lääkkeeni loppuivat kesken.

      Toivottavasti et ottanut tätä pahalla. Kerroin omasta näkökulmasta :) jaksamisia!

      Poista
    2. Sori oli ihan pakko tulla tähän.. mut miten sä voit sanoo noin..? Tai siis, jumalauta. Ensinnäkin, huomaan ettet todellakaan taida tajuta yhtään miltä esim. syömishäiriöisestä tai masentuneesta henkilöstä tuntuu? Itsemurha saattaa näyttää ainoalta ratkaisulta, eikä silloin kiinnosta että onko itsemurha heikoille vai vahvoille ihmisille, koska susta tuntuu helvetin heikolta edes elämään jo. On niin toivoton olo ettei nää mitäänmuuuta vaihtoehtoa kuin kuolema. Ja tarpeeks ahdistuneessa tilassa saatta esimerkiks vetää jonkun lääkeannoksen jos siinä lähettyvillä on sellainen. Ja sit toi et sanotaan et "toisilla ei oo edes kotia" tms ei auta yhtään mihinkään. Syömishäiriö tai masennus on SAIRAUS. Ei siihen auta mikään esim jos joku tulee sanomaan vaikkapa "mieti niitä afrikan lapsia." Nimittäin mulle on sanottu niin.
      Terv. Vakavasti masentunut ja aiheeseen hyvinkin perehtynyt.

      Tosi paljon voimia sulle ssecret<3 Oot upee :).

      Poista
  4. Ymmärrän sinun tilanteesi täysin. Kuinka voi olla niin paha olo ja muutenkin epäonnistumisia elämässä. Vaikka olenkin vain 13-vuotias, olen silti pro-ana, omistan pahan masennuksen ja bulimian ja samalla sairastan anoreksiaa. Mä toivon kaikille meille samankaltaisille voimaa, sillä sitä tarvitsee paljon.

    Itse en halua hoitoon, joten jos olen esimerkiksi koulussa, näkee minut vain tekohymyllä. Syömishäiriöni ei tullut pam tosta noin vaan että kappas olempa läski. Ei ei todellakaan.

    Pidin mua kaksvuotta sitten ihan normaalina, mun ikäsenä ja mun pitusena. Muttei kaikki ole ikinä vaan niin helppoa. Ensinnäkin mun pikkuveli kuoli, sekä äidin eno. Sen jälkeen mulla on vaan niin helvetin rakkaita ihmisiä kuollut, etten jaksa edes kirjoittaa..

    Koulussa mä halusin puhua jollekkin muttei kukaan ottanut mua tosissaan. Mä kerroin yhelle mun (vanhalle)hyvälle kaverille kuinka mun on paha olla ja kaikkea .. Se vaan sano että olen huomionhuora, ja kuinka mun pitäisi tappaa itteni. Ja olen läski, isoin ketä se on koskaan nähnyt. Tietenkin se teki pahaa. Seuraavana päivänä kaikki piti mun luokasta mua huomionhuorana, koska mä kerroin yhdelle henkilölle mitä mun pikkuveljelle kävi. Eihän se niitä edes satuta, mutta mitä jos se osuu omaan nilkkaan?

    En mä uskonut vielä aluksi tota että olen isoin kenet se on _koskaan_ nähnyt. En todellakaan. Mutta kun se ei ollut ainut kerta kun mua haukuttiin. Oli se ensimmäinen muttei todellakaan viimeisin.

    Sen jälkeen mua ruvettiin kiusaamaan. Eka kiusaus oli henkistä. Sen jälkeen se siirtyi fyysiselle tasolle. Potkittiin, hakattiin, revittiin hiuksista. Jos voisin sanoa, niin meidän tyttöjen kissatappeluja. Sain puheluita että mut tullaan hakkaamaan kuoliaaksi.. Yms. aloin tietenkin uskomaan ja tiedän nyt että en olisi ollut ainoa. Olin silloin siis.. 5.luokalla? Nyt seiskalla.

    Omistan edelleen parhaan kaverin, joka minulla oli vitoisellakin ♥ Ainut ihminen kelle kerroin ja ketä tuki minua, kaikessa! _ASIASSA KUIN ASIASSA_
    Onni on omistaa hyviä/hyvä ystävä ♥ Sinulla on ihana tyttö ja molemmat rakastaa toisia, pidä kiinni kaikesta hyvistä, vaikka se on joskus vaikeaa! ♥ Kaikilla on ongelmia, helpompia tai vaikeampia. Ymmärrän sinua _erittäin_ hyvin.. Onneksi kukaan ei ole huomannut kuinka panoni on lähtenyt tippumaan! Olen niin iloinen..

    Koita jaksaa! Muista aina puhua jollekkin, olikos se sitten vaikka puskajussi, sinulla on ihmisiä ympärillä jotka oikeasti rakastaa sinua ja tukee, esimerkiksi me lukijat :-) ♥

    Jotenkin on vain helpompi sanoa kaikki näin kun ei voida tuomita, tai voi muttei se minua satuta niin paljoin kuin facetoface.. Olet vahva.. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot aivan ihana. Voi pieni. Pistää vihaks. Jos saisin ne ihmiset käsiiini ni ei hyvää seurais..

      Otan osaa veöjesi puolesta.. voikun mä voisin auttaa.

      En oo ikinä tavannu noin fiksua ja järkevän olosta kun sä <3 ja sen perusteella uskollan sanoa että sä todellakin tuut selviämään.

      Toivon että menet terkkarille ja skerrot. Mäkin pidin sitä kauan salassa. Mutta menin nuorisopsylalle eikä kukaan sillon tiennyt. (Terkkari ei soita vanhemmillesi kun niin sanot) saat ajan psykalle josta ei kenekään ole pakko tietää. Mun psykasta tuli mulle tajuttoman rakas <3

      Jaksale <3!!!

      Poista
    2. minäkin luulin, että vanhemmat ei sais tietää. menin puhumaan nuoriso-ohjaajalle mun ahidtuksesta, viiltelystä, painon putoamisesta, oksentamisesta ja itsemurha-ajatuksista, niin kappas vaan en päässyt lähtemään pois ennen kun soitin vanhemmilleni. sitten minut pakotettiin psykiatrille. jouduin käymään siellä kaksi kertaa ja ne kerrat oli mulle yhtä kidutusta. esitin toisella kerralla että kaikki on hyvin enkä tarvi näitä enää.

      nyt 3kk myöhemmin viiltely ja ahdistus on kyllä loppunu, mutta painon putoaminen jatkuu. Olen 172cm pitkä ja kevään alussa painoin 64kg, nykyään painan 56kg ja paino vaan laskee alaspäin. jätän ruokia tahalleen syömättä ja oksennan pois ne mitä syön. en aijo kertoa tästä vanhemmilleni koska en jaksa enkä halua saada huomiota niiltä.

      mutta olisin kyllä varovainen tuon kertomisen suhteen! en tarkoita sitä että painostan sinua olemaan kertomatta. joillekkin psykiatri auttaa, joillekkin ei.

      syön nykyään unilääkkeitä koska en saa nukuttua kunnolla. mutta nekään ei vie mun painajaisia pois. sitä se 8 vuoden koulukiusaaminen teettää... :/

      Poista
    3. Sillon on oikeus kertoa jos puhut itsemurhasta tms. Jos menet kertomaan pahasta olostasi ilman että uhkailet vakavampia. Täytyy muistaa painottaa että haluat hänen säilyttävän salassapitovelvollisuuden ja sabot että itse kerrot kun sen aika on ja oot valmis. Niin mä tein. Kyllä ne tietty haluaa vanhemmat tuelsi mutta alussa voi olla hyvä hengittää rauhassa ja tutustua terapiaan hieman ja kertoa sitten. Syytä ei tietty tarvitse kertoa. Ekana anona sanoisin itse vanhemmileni "oon vieläkin tosi surullinen veljestäni ja näen joitain painajaisia. Koulun terkkari kehotti mua menemään juttelemaan psykologille joka vois tukea mua". Ja jos tuota ne eivät ymmärrä niin he eivät paljon voinnistasi välitä tai halua ymmärtää.

      Oot rohkea jos haet apua <3 loppujen lopuksi siinä ei menetä mtn

      Totuus on paljon parempi kuin valhe

      Poista
    4. Kesäloma ei ollut vielä alkanut, niin yksi torstai mulla oli fykeä. Olin aamulla syönyt vain yhden omenan ja mulle tuli helvetin suuri katumus kun olin sen syönyt. Mä sanoin opettajalle että meen vessaan ja sen jälkeen lähdin ihan täyttä juoksujalkaa vessaan ja sinne oksentamaan. Kun mä siellä aikaa vietin puolituntia istuen ja oksentaen ja hakaten itseäni, aukaisin vessan oven ja tulin ulos. Mulle tuli hirvee olo, ihan kuin mä olisin tunnoton ihan kokonaan, en tuntenut mun jalkoja enään, olin ihan kalpea ja muutenkin meinasin pyörtyy ellei mun luokkalainen olis tullu käymään tunnilta ja olis huomannu mua. Sen ilme oli näkemisen arvoinen kun se näki kuinka valkonen olin. Se autto mut tunnille yms.

      Kun tunti oli kulunut tosta, koko mun luokka tiesi mitä se oli nähny. Ja sitten kaikki epäili että mulla on bulimia. Seuraavalla tunnilla meillä oli opoa ja mulla oli kusihätä ( XD ) niin pyysin lupaa vessaan ja sit mä menin. Kuulemma yksi mun luokkalainen oli lähteny juoksujalkaa mun perään "estämään" mua ja olin ehtinyt laittaa oven lukkoon ja yks jäi oven taakse kuuntelemaan. En mä nyt niin tyhmä oo ettenn teitäis et se on siinä. Olin hiljaa ja se meni yms.. Sit ne meni terkalle sanomaan että ne on nähnyt kun oksennann. Ensinnäkään ne ei ole nähnyt mitään, eikä kyllä kuullutkaan.

      Terkka tietenkin kanssa meni uskomaan siihen ja tiedätkö sainko montatuntia istua siellä sen kopissa selitellen iloisena ettei ole mikään. Mä sanoin lopuksi ettei täst tarvii tulla mitään, joten jos olisi puhumatta vanhemmilleni tai kellekkään. Meidän terkka on sen verran joku ankka että saatana pakko sen on mennä juoruu, se mitään tajuu ettei vaan saa jos sanois..

      Kyllä mä jotenkin tajuan sen että mä tarviin apua.. Mä syön kuitenkin erilaisia lääkkeitä ja sen takia mulla on joskus hetkiä etten ole sekaisin.. :/ Mä pudotin kuukaudessa kun alotin silloin lahduttamaan n.10kg ja olin ylpee muttei se ollut helppoo että sain pidettyy sen alhaalla.. Se oli kuitenkin mulle tärkee juttu, että mä sentään onnistuin jossain!

      Oon saanut kuulla niin monen suusta, että olen erilainen kuin muut nuoret. Itse en ole maistanut tupakkaa saatikka alkoholia tai muita päihteitä. Kaikki muut käyttää ketä tunnen mun ikäsekseni ja muutenkin tekee kaikkea tyhmää.

      Jotenkin tuntuu että ne saatanan ***** ketkä mua kiusas, tuntis olevan toisia korkeemmalla ja tietty varmaan luulee olevankin. Se vaan satuttaa kun halusin puhua oikeasti jollekkin! Ei sen ikäsen kuulu olla yksin samalaisissa tunteissa. Mä meinasin oikeastaan tappaa itseni. Toki kuolemalla ei saa leikkiä, sen pitäisi erkkikin tietää, mutten mä leikkinyt. Toki se voi kuullostaa aika hurjalta että 5 luokalla oleva yrittää tappaa itsensä, mutta jos oikesti on niin paha olla, ei ole ketään ketä tukisi tai kuuntelisi ja uhattaisiin tappaa.. jäin aina kaikesta ulkopuolelle.. Mutta ei ne ole korkeemmalla. En mä alennu väkivaltaan, mutta taas toisaalta mä haluun hakata ne kun ne hakkas mua! EDES KERRAN! Muhun sattuu, ja mulla on elinikäset jäljet. Jo tän ikäsenä.

      Mä rakastan ssecret lukea sun blogia, sä olet tavallaan mulle no.. sä annat mulle voimaa. On jotain johon turvautua kun sattuu, tai on muutenkin vaan niin nolla-tila.. Ihan sama mikä mun olotila on, turvadun suhun. Oikeastaan mua kosketti kun vastasit mun kommenttiin. Luulin ettet jaksa lukea noin pitkää tekstiä, taikkei se kyllä nyt niin pitkä oikeastaan ollut..

      Poista


    5. Kosketti kun sanoit jos saisit ne käsiin ketkä mua kiusas, tuntu heti että on joku joka sen haluaa estää.. Ei mua kukaan auttanut, edes opettajat. Vanhemmat autto mua, ne tuki mua kuitenkin aina asiassa ja jos en olisi kertonut asiasta, en olisi varmaan tässä.. :(

      Kosketti kun sanoit ettet ole tavannut ketään fiksua ja järkevän oloista kun mä, se kosketti varmaan eniten.. ♥ Mä tiedän nyt että ehkä joku kuuntelee mua nyt, tai on ainakin läsnä. Toivon ettet unohda mua, vaikka oonkin pelkkä anonyymi, tai 13-vuotias tyttö. ♥

      Kiitos ♥ En osaa sanoa muuta, en vain osaa. Toivottavasti oikeasti .. ♥ Mä antaisin sun kaltaiselle tytölle suojelusenkelin, ja antaisin voimia jos oikeasti pystyisin, fyysisesti! ♥ Oikeasti, voimia sulle kans oot niin ihana ja "eloisa" tyttö omallatavalla! Olet ihminen jota ei saa koskaan poistaa tästä maailmasta!

      Ps. joudun laittamaan kahteen osaan, muuten en olisi saanut laitettua tätä tänne, toivottavasti laitoin kaiken eikä mikään jäänyt välistä..

      Poista
  5. Voimia <3 Sä oot ihanan olonen ihminen, ja niin laiha ja kaunis <3 Vaikka nyt tuntuu vaikeelta, mä uskon että sä selviät. Mä uskon suhun.<3 Oon lukenu sun blogia varmaan jo yli vuoden, ja oot tosi hyvä kirjottamaan (: .

    VastaaPoista
  6. Luin blogiasi myös vuosi sitten, silloin veti pitkäksi aikaa sanattomaksi, kun luin sun yrittäneen itsemurhaa. Oot hirmu kaunis, vaikkei sairautesi annakaan sinun nähdä sitä. Kirjoituksiasi on ihana lukea, koska kirjoitat niin koskettavasti ja kauniisti. <3 Kärsin itsekin masennuksesta, joten osa tunteistasi täällä blogissa on hyvinkin tuttuja. Joskus pelkkä kirjoitustesi lukeminen on antanut minulle paljon voimia kohdata taas huominen. Oot jaksanu jo todella pitkään vaikka mitä paskaa, oon susta niin ylpeä ja varmasti moni muukin on. Sä ihan todella ansaitsisit, että masennus jo hellittäisi otteensa. Jos vain voisin, ottaisin vaikka heti puolet huolistasi. Todella paljon voimia, olet aivan ihana tyttö <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sun sanoistas. Sä oot aivan ihana! Tommosia ku sä täytyis olla enemmän ja varsinkin mun ystävien joukossa <3 jos joskus törmätään lupaa moikkaa mua ja mennää kahfilleee :--)

      Poista
    2. <3 Lupaan moikkaa, facebook osoitteet ollaan vaihdettu ja oon välillä sulle laittanu siel viestii. En tiiä tunnistatko mua näistä jutuista? En vaan viitti täällä ihan nimelläni kirjoittaa, eikä oo mitään profiilia. :)

      Poista
    3. Wää ny kyl löi iha tyhjäää! Laita viestiii heti :') <3

      Poista
  7. "ruma pärstä. vitun hirvee aamu. väsymys. itseinho. olo jota ei voi kuvailla. vatsan turvotus. jokainen liika ihopoimu. haluaisin vain kääriytyä nurkkaan itkemään"

    Kuulostaa niin minulta

    -tyttö joka osti vaa'an hetken mielijohteesta ja nyt vaan vittuuntuneena tuskailen etten ole missään hyvä:(

    VastaaPoista
  8. en ole kommentoinut sun blogiin helevetin pitkään aikaan mitään. tän postauksen luettuani mä kuitenkin halusin kirjoittaa sulle.
    tekee pahaa kuulla että sulla on noin paha olo edelleen. kumpa vain voisin ottaa sen kaiken pois, halata ja sanoa että kaikki on hyvin .. niin, se ei oo mahdollista mutta yritäthän edes uskoa, että asiat voi oikeasti korjaantua vielä ? sä olet niin arvokas ihminen, paljon arvokkaampi ja tärkeämpi kuin mikään sairaus koskaan tulee olemaan. oot hurjan kaunis ulkoisesti, mutta myös sisältä päin. sua ei ole kuin yksi kappale, eikä kukaan halua sun menevän pois ♥ sinnittele kiinni elämässä, pyristele läpi huonojen hetkien.

    "always remember that you are braver than you believe.
    stronger than you seem. smarter than you think.
    & twice as beautiful as you'de ever imagined"

    VastaaPoista
  9. käythän kurkistamassa, toivoisin myös saavani palautetta tähän kirjoitukseeni :')

    http://satumaailmasta.blogspot.fi/2013/06/anna-elaman-voittaa.html

    VastaaPoista
  10. Mietin vaan onko sulla sellainen pohjaton ruokahalu ku mulla on?Onko sulla sellainen olo,että oikeasti tekis vaan mieli syödä?Jos ei ole niin tuskin voit lihota ihan muodottomaksi.Sä olet tosi laiha ja varmaan voisit syödä enemmän,jos söisit oikein ja sun aineenvaihdunta saisi siitä oikeinsyömisestä boostia.
    Pidän susta koko ajan enemmän,mitä kauemmin luen blogiasi.Joskus mietin miten noin nätti likka on tytön kanssa.Kelpaisit varmaan pojillekin:)En siis itse ole poika,mutta tälleen melkein täysheterona mua mietityttää nuo lesbous ja bi asiat joskus..Mä vaan olen sitä mieltä ,että kivat muodot on vaan plussaa ja ihopoimut on ihan ihmisen perusanatomiaa,älä murehdi äläkä vihaa poimujasi.

    Mulla oli joskus pikakaveri,joka vihasi lähes joka senttiä mussa,just poimuja ja kaikkea liikaa,vaikka olin tosi laiha ja vaikka muut kehui kauniiksi niin poikkis vaan haukkui rumaksi ja läskiksi.
    Kai Katri näkee sun kauneuden:)Vaikka olisitkin joskus ärsyttävä teiniproanamiakiukuttelija.Mäkin angstailen aina välillä olemattomista ja kun olen jo aika vanha niin ne ihopoimut alkaa oleen todellisuutta...Mietin vaan miten siloinen olin sun ikäisenä ja silti itsetunto nollissa.Nyt melkein 40 v kaikkine taisteluarpineen on silti parempi olo jotenkin oudosti ,vaikka silti mua niin ketuttaa,ku en ole täydellinen.Mixxxxx,nyyyyyyyyyyh?
    Tsemppiä kaunis nappisilmä!Paljon onnea tutkinnon johdosta ja aurinkoista kesää!

    VastaaPoista
  11. Voi kiitoksia :) itellä niin monta väsyttävää muessuhdetta. Naiset muutenki on mun mieleen :) nykyään vaan suoraan sanottuna ällöttää miesten välissä roikkuva väline :) tällä hetkellä.

    Kyllä katri näkee.. todelllakin. Se rakastaa mua niiin paljon <3

    VastaaPoista
  12. ootko sä ikinä kokeillut mitään huumeita (eli huumaaviksi luokiteltuja!) ? jos kehtaat rehellisesti sanoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. käyttääks sun tyttöystäväs kans?

      Poista
    2. Ymmärsit ehkä väärin. Mä en käytä huumeita! Kokeillu olen muttei oo mun juttu. Ja ei ei se käytä :)

      Poista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)