lauantai 29. kesäkuuta 2013

heiheeiii


Nonii neljältä lähtee lento. Ilosta mieltä täytyis ottaa järjettömästi mukaan.
Ollaan katrin kanssa ny riidelty niiiiiiin helvetisti :/ toivottavasti tää reissu puhdistais ilmaa.



perjantai 28. kesäkuuta 2013

eilisen epävakaita hetkiä

Saattaa triggeroida..lukeminen omalla vastuulla!

















Nämä sekavat olotilat joita välillä koen ovat aina päätyneet itsetuhoiseen käyttäytimeen. Nyt ole  ollut vahvana jo muutaman kuukauden.. enemmänkin. Olen ylpeä.


2012
Vaikka mä eläusin kuinka vaikeita hetkiä.. vaikka mä tuntisin kuinka vaikeita olotiloja. Mun ei silti tarvitse enään ikinä päätyä kuvan mukaiseen lopputulokseen. Mä voin valita.
Muistakaaa tekin voitte valita. 

torstai 27. kesäkuuta 2013

if I want to live, something has to change

Satunaisia kuvia viime viikonlopulta ja viime päiviltä.

Meidän juhannuspäivän ruokaa. En edes juonut perjantaina mutta lauantaina päätettiin sitten riipasta oikein kunnolla.. aamu olikin sitten sen mukanen.



Kannan mun hartioilla ikuista "arpihäpeää" yli kaksi vuotta olen peitelly käteni arpia.. sekä jalkojen.. yleensä olen melkein "kädetön" vasemmalta puolelta. Töissä on ollu tuskasia tilanteita nä
inä +30 astetta päivinä. Välillä kannan vaan pitkähihasta kyynärtaipeessa mukanani jotta arvet eivät näkyisi. _KADUTTAA_ haluaisin jatkaa mutten voi koska jatkuvasti kannan häpeää näistä ja muistelen tuskaisia ja sairaita muistoja.

Kesällä nämä arvet jäävät valkoisiksi kun koko muu keho ruskettuu... viiman tullessa ne muuttuvat tumman liiloiksi. Vihaan... ja aionkin poistattaa nämä. Mun sairaus alkaa käymään kalliiksi kun miettii kaikkia laskuja 6 vuoden takaa...



Kesätukkaa eli vähän pirteämmän punaista joka haalistuiKin melko nopsaa.. tykkään kuitenkin.



Harmittaa kun en omaa mitään vertailu kuvaa. Tarkoitukseni on kuitenkin ollut saada reiteni hieman timmimmäksi ja treenatuksi. tästä on hyvä jatkaa.





välillä musta tuntuu et olisin hukannut itteni.. taas. Välillä mä murrun vanhoihin toiminta malleihin. Välillä musta tuntuu et voin oikeasti elää itseni kanssa kaikesta huolimatta.

Osaan arvostaa asioita enemmän kuin ennen. Joudun tekemään itseni kanssa vielä 
paaaljon töitä. Luultavasti koko loppuelämän.. kun epävakauteen ei mitään varsinaista lääkettä ole.. muu kuin aktiivisuus ja harjoittelu.

Mä pelkään asioita.. pieniä asioita. Pelkään myös suuria.. olen yleensä jo valmiiksi pettynyt ilman että olisi edes tarve. Elän pessimistin elämää joka saa mut väsymään.. olen aina varpaillani. Mun ystävät aina sanoo "se menee oikeesti hyvin" mun tyypilline  vastaus on et "älä viel sano mitään ja noinku ajattelen nii kaikki menee sillon pieleen."

Kai mä ajattelen et näin mua sattuis vähemmän.. kuin olla eka innoissaan ja pudotakkin hattarapilvistä alas.




Tällä hetkellä mä oon tosi innoissani mutten uskolla räjähtää ilosta.. pelkään että jotain vielä ehtii käydä ja asiat menee pieleen jnejnejne...


me nimittäin lähdetään Katrin kanssa NYT lauantaina Portugaliin!!!!!!!
Eka meiän yhteinen pidempi reissu. Tosin meneehän Ouluunki  liki 8h :-D  mutta sitä ny ei lasketa!

klikkaamalla tätä pääset meidän hotellin sivuille :--)



Nyt täytyy vaan osaa päästää huolista irti. Keskittyä itseni hoitoon. _syömiseen_. Oon väsynyt sairastamaan :c

Kyllä mä vielä selviän.. täytyy vaan osata päästää irti.


torstai 20. kesäkuuta 2013

kulunut hymy

.
ruma pärstä. vitun hirvee aamu. väsymys. itseinho. olo jota ei voi kuvailla. vatsan turvotus. jokainen liika ihopoimu. haluaisin vain kääriytyä nurkkaan itkemään mutta työt eivät jousta.

Niin paljon ois sanottavaa mutta niin paljon mä joudun vaan vaikenemaan. oon kiitollinen jokaisesta teistä siellä. välillä oon vaan todella peloissani.. mitä mä tänne uskollan kertoa? haluaison kirjoittaa tästä kaikesta rumilla ja karskeilla sanoilla. haluaisin räjähtää ja huutaa.

tekisin itsestäni vain naurettavan näköisen proana teinin.

voisimpa mä edes hetkeks olla terve päästäni.

siitä tulee täyteen vuosi kun yritin itsemurhaa ja heräsin jorvista. vuosi sitten hymyilin ja elin.. mutta kuitenkin romahdin ilman mitään syytä. varoittamatta.

pelottaa että niin käy taas. mutta kaikin voimin mä yritän pitää itseni kasassa.

oon vaan niin paljon inhoa täynnä. itseinhoa. ajatuskin vaa'alla käynnistä saa mut kiemurtelemaan ahdistuksesta. iso iso iso iso iso. itkettää.. turhauttaa.
miksi mua TAAS masentaa.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Juhlahuumaaa



Tässä sitten kaikille todistus näkyviin :) juhlitaan tosin hieman myöhässä näitä valmistujaisia kavereiden ja suvun kesken.





 Yritin yksin onnettomasti laittaa kiharoita noh.. kelevatkoon :)


 Vielä vajanainen herkkupöytä. Mun tekemä fetakasvispiirakka jaKatrin tekemät juustokakut jääkaapissa. 

 vähä virellisempaa kuvaa :-D


Katri SYDÄN Laura


Pian saapuukin nuo janoisemmat kaverit :) iskä ja iskän naisystävä vääntää boolia tuolla ihan innoissaan.
Just naurettiin isän kanssa et kumpikohan on ekana pöydän alla..
musta on niin ihanaa ettei meiän välit oo enään niin tulehtuneina :) !


HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE.
Eilisestä ahdistusvyörystä huolimatta yritän nauttia tästä ainutlaatuisesta päivästä. Ruokailut on ollu haasteellisia tilanteita, fyysisesti on olo ettei tee mieli ja "ei vaan pysty" ja henkisesti... noh ... tuntuu vaan pahalta :(

Mutta ei näihin kaaduta, pää pystyyn ja eteenpäin ! 

torstai 13. kesäkuuta 2013

I cant be better person so I will follow my fucking rules.




Sirot sormethaparoivat ilmaa
Etsivät, etsivät kunnes kosketus kohtaa kylkiluut terävä
Liikaa on jäljellä vielä
Pakko vähentää, vähetä
Etkä voi ymmärtää ettei tyhjyydellä elä
Kasvot silkkipaperista hauraasta, läpikuultavasta
Ilmeetön, eleetön
Milloin sinusta tuli olematon?
Hän hengähtää
Vetää vatsaa sisään
Rintakehä kohoilee 
vielä tänään...

Miks en enää halukkaa olla terve. Tää vie multa kaiken ja olen pian tuhon partaalla.. mutta liian väsynyt reagoimaan. Antee mennä vaan. Mä en jaksa. Ole oksenna.. hymyile.. juo.. polta. millään ei oo mitään väliä << sanokaa että on.!

Oon vaa niii valmis antaa ohjat jonku muun käsiin

En osaa pelata tätä peliä. Vittu.




sunnuntai 9. kesäkuuta 2013



I love you not only for what you are, but for what I am when I am with you. I love you not only for what you have made of yourself, but for what you are making of me. I love you for the part of me that you bring out. -Elizabeth Barrett Browning





You'll never know how deep love goes till it's time to say goodbye. (Constance Russell)




There is no long distance about love, it always finds a way to bring hearts together no matter how many miles there are between them.





And in the end of life. I will be there for you.






Ps. Kattokaa edellinenkin postaus !!!!!!



Onnela




Helsingin Onnela sulkeutuu tänään :D vihaan sitä paikkaa mut sinne liittyy niin paljon hyvii muistoja :D 2 vuoden varrelta vaikken nyt ookkaan siellä käynyt! Pakko sen "haitajaisiin" on mennä ^^ 

Sismpääsyki ilmanen ennen 24 ja juomatki -50% :P hah... jotennkysymys kuuluu et lähteekös kukaan vielä tänään Onnelaan pyörähtämään :)

Ymmärrän kyllä hyvin jos joku sinne ei haluu mennä ;D

torstai 6. kesäkuuta 2013

ja mä hajoan pieniin palasiin

Viime päivinä mun on ollu erittäin vaikea hyväksyä mun tunteita taikka selvitä niistä. Oon ollu tikittävä aikapommi. Kävelevä sekasorto. Pettymyksiä täynnä. Mä välillä väsyn niin paljon tähän sairauteen että annan sen viedä minua 6-0.

Tälläkin hetkellä musta tuntuu et mun sisällä on pato joka murtuu pian. Minä hetkenä hyvänsä mä räjähdän huutamaan ja itkemään. Tätä katkeruutta itseäni kohtaan on vaikea vähentää. Mä myönnän täälläkin kuinka tyhmä mä oon ollut. Pienet yhteen sattumat nostivat mun sisällä kauhean hyökyaallon. Ja lopulta käyttäydyin kuin mikäkin säällittävä draama quuen. Häpeän häpeän.. niin paljon. Lääkkeitä ja alkoholia.. itkua ja turhautumista.

Koen jotenkin rangaistuksekseni sen etten saisi hetkeen olla ystävieni kanssa.. en ansaitse. Pelkään satuttavani.. pelkään romahtavani. Pelkään kaikkea.

Mä meinaan alkaa itkemään jopa busiissa istuessani.. koko tämä tilanne ja kaikki on saanut mut voimaan henkisesti niiiin pahoin. Pohjalla käyminen vähän väliä raastaa mun voimia. Aina sieltä täytyy nousta mutta nyt sekin tuntuu kamalan raskaalta. Enkä voi itkeä sitä että tuntuu siltä kuin olisin yksin. Omaa tyhmyyttäni.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

hyvästi amis

Tänään täytyy väkisinkin pyyhkii tummii pilviä yltä pois. Väkisinki hymy tulee huulille <3 p="">
Tässä sitä nyt ollaan. Luulin etten valmistuis ikinä. Hyvästelen Omnian 2.7 keskiarvolla ihan tyytyväisenä :-) 0-3 on asteikko. Annan anteeksi muutaman kakkosen todistuksessani vointini takia. Onneks on mahdollisuus aina parantaa!



I