torstai 18. huhtikuuta 2013

suosta suohon



En suosittele postauksen lukemista, JOS olet juuri patantunut tai parantumassa. Enkä oikeestaan muillekkaan jotka ei halua nähdä "thinspaavia" kuvia.





























Tämä alimmainen kuva on vuodelta 2011, kesäkuun alusta.



Tämä kuva taas on samalta vuodelta mutta heinäkuussa.

Tämä kuva on 2011 kesäkuun alusta


Ja tämä kuva on taas otettu heinäkuussa. 


Tämä on otettu Kesäkuun alussa

Tämä kuva taas heinäkuulta.

kesäkuu

Heinäkuu

tiedättekö miltä tuntuu löytää vahingossa tälläisiä kuvia itsestään...?







Ja nyt tässä 2013 vuonna, huhtikuussa näytän tältä.....


Mitä mä voin tehdä että tää loppuu. Mä haluan uskoltautua avaamaan jääkaapin oven
Ilman sitä järkyttävää ahdistusta.
Miten saan tämän kierteen loppumaan?


Tän postauksen jälkeen ootte varmaan menettäny toivon muhun. :( anteeks et mä tuotan pettymyksen. Lupaan vielä yrittää.

7 kommenttia:

  1. En mä ainakaan menettäny toivoani, kyllä sä vielä pääset tosta eroon. :)

    <3

    VastaaPoista
  2. Etene pieni askel kerrallaan. Siinä itsekin yllättyy lopuksi, kuinka keveästi se paraneminen kävikään! Aseta itsellesi pieniä haasteita hiljattain, esimerkiksi lupaa syödä jotain kiellettyä ruokaa kerran viikossa kuukauden ajan. Ensimmäisellä viikolla vaikka ihan pieni määrä, vaikka vain yksi lusikallinen. Se riittää. Ensi viikolla sitten vähän enemmän.
    Seuraavana kuukautena voisit asettaa itsellesi haasteen vähentää oksentelua. Taas pieniä askelia, vaikka vain pari kertaa viikossa vähemmän kuin ennen, mutta kuitenkin. Se vähenee aika nopeasti, jos joka viikko asettaa takarajaksi yhden tai kaksi oksennusta vähemmän kuin edellisellä viikolla.
    Pystyt siihen :) Isoilla ja radikaaleilla muutoksilla ahdistus vain jää vellomaan päähän ja tuntuu ettei pärjää, jos syö kokoajan sitä kiellettyä ruokaa, tai ei oksenna ollenkaan. Pienillä askelilla huomaat pikkuhiljaa, ettei siihen kuolekaan. Ja kun vain vaikka kerran viikossa syöt kiellettyä ruokaa, niin ehdit viikon aikana pohtimaan ja huomaamaan, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan.
    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  3. sun edistys on ollu mahtavaa, sun blogia on ollu ihana seuraa hyvinä ja huonoinakin päivinä, tuntuu ihan kun oltais käyty tää kaikki läpi yhdessä ! Hyvä sä ! Älä hei lannistu hiljaa hyvä tulee... (:
    Sulta vaaditaan nyt erityisen paljon tahtoa, tahdonvoimaa. Sun täytyis olla ilonen siitä, että sulla on ystäviä, jotka tukee sua hyvinä ja huonoina päivinä (toi kuulosti ihan siltä papin virreltä, minkä se sanoo kun pari menee naimisiin, no voivoi.. :D ) Oot ihan uskomaton tyyppi!!
    Voimia sulle, jatkan sun blogin seurailua ja muista se että sä et yritä meidän lukijoiden takia parantua, vaan sun itsesi!
    Voimia sulle.

    VastaaPoista
  4. sä näytät just hyvältä nyt! tsemppiä sen ahdistuksen voittamiseen <3

    VastaaPoista
  5. Siis sä haluut parantua? Jos siihen ei muu auta niin kannattaa kerätä rohkeus ja koulun kautta mennä puhumaan jollekkin. Ja jos ne ei siellä ota sua tosissaan normaalin ulkomuotos takia (niinku valitettavasti liian monissa tapauksissa on käyny) niin ota vaikka noita entisiä kuvias oikeesti "todisteeks" siihen, että sulla oikeesti ON HÄIRIÖ

    Tsemppiä! Kyllä sä sen mörön saat vielä nitistettyä jos oikeesti sitä haluat♥

    VastaaPoista
  6. <3

    Mä en osaa sanoo mitään. Mutta tiedät kyllä, että oon sun tukena.

    VastaaPoista
  7. Voii kuule mä oon ajatellu ihan samaa, ja olis niin helmee nähdä livenäkin! Mistä tulikin mieleen, että mitäs sulla ja Katrilla on viikon päästä lauantaina? Pidän sillon synttäripippalot ja olis ihan mieletöntä, jos pääsisitte tuleen!

    Mut jos ei näin lyhyellä varoitusajalla onnistu, niin ymmärrän kyllä. :) Voidaan sopia sitten joku toinen kerta. Mutta mä voisin ainaki lisätä sut FB:ssä kaveriks? =))

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)