torstai 18. huhtikuuta 2013

Sairauteni ystäväni silmin







Taustaa:
Tutustuin Lauraan viime elokuussa dkt:n myötä. Tulimme tämän herttaisen tytön kanssa heti hyvin juttuun, ja L jopa tarjosi minulle autokyydin kotiin. Sovimme tutustuvamme paremmin tuopposen ääressä myöhemmin. Silloin en vielä tajunnut L:n tilanteen vakavuutta. Toki tiesin, että kaikki ei ole kunnossa L:n pääkopassa - olihan hän epävakaalle persoonallisuudelle tarkoitetussa terapiassa. 

Noin kuukausi tutustumisemme jälkeen löysin sattumalta L:n blogin ja päädyin sitä uteliaana lukemaan. Silloin minulle valkeni, että aurinkoisen ja avoimen pinnan alla on käynnissä suurempi taistelu kuin osasin kuvitellakaan. Epävakauden lisäksi L:lla oli myös sh-mörkö varjostamassa elämää. Tavallaan olin iloinen, sillä L kärsi hyvin samanlaisista ongelmista kuin minä itsekin aikanaan. Toisaalta taas oli surullista nähdä niin mukavan ja ihanan ihmisen kärsivän niin järjettömästi.

Syksyn aikana pistin useasti merkille dkt-ryhmässä L:n huonovointisuuden. Blogistakin huokui ahdistus. Olin huolissani L:sta, vaikka emme olleetkaan tuolloin kovin tiiviisti tekemisissä. Juhlimme vaihtuvaa vuotta L:n uv-pippaloissa. L oli silminnähden huonossa kunnossa. Kerroin olevani huolissani hänestä ja olevani tukena, jos hän niin haluaa. Niiden juhlien jälkeen yhteydenpitomme oli tiiviimpää kuin aikaisemmin.  Nykyään näemme melkein joka ikinen päivä.


Syömishäiriöstä:
Nyt olen useamman kuukauden ajan seurannut L:n elämää hyvin läheltä. Olen nähnyt iloisia ja surkeita päiviä. Iloisina päivinä L on herkästi innostuva ja hymyilevä ihminen, joka syö hyvin. Huonoina päivinä L:n mielestä mikään ei sovi päälle, se ja se paikka on liian iso ja kaikki vituttaa. L on uskomattoman kaunis, joten välillä on turhauttavaa ja surullista nähdä miten hän tuntee olonsa niin epämukavaksi kehossaan. Samalla kuitenkin ymmärrän miten sairaus saa tuntemaan niin, joten en ikimaailmassa voisi suuttua tai vähätellä L:n tuntemuksia. Suren joka kerta, kun L jättää lautasen puolisyödyksi ja iloitsen joka kerta, kun näen hänen syövän kunnolla. Olen erityisen ylpeä, kun hän saa suustaan alas jotain "mättöä". Välillä kyllä mietin, että miten paljon häntä mahtaa ahdistaa.


Epävakaudesta:
L reagoi välillä hyvin voimakkaasti. Erityisesti negatiiviset asiat otetaan vastaan potenssiin sata. "Pienikin" vastoinkäyminen saattaa pilata L:n päivän. Epävakaudessa osaan samaistua Lauraan erityisen hyvin, sillä kärsin itsekin samasta häiriöstä. Tiedän tarkalleen, että pienikin asia voi tuntua maailmanlopulta ja saada tuntemaan toivottomuutta. Näen L:ssa itseni muutaman vuoden takaa. Epävakaus vaikeuttaa L:n elämää myös paljon. Välillä L:n ja K:n riidat tuntuvat olevan osaltaan sen takia niin rajuja. Tiedän, että häiriö saa tuntemaan ja toimimaan siten kuin saa, eikä sen kanssa eläminen ole todellakaan helppoa. Toivon, että L saisi käytyä dkt:n loppuun kunnialla, sillä minua se ainakin auttoi merkittävästi, ja tunnen oloni nykyään lähes terveeksi. 


Lauralle:
Ota vastaan kaikki sulle tarjottu apu, sä tarviit sitä! Mä haluun nähdä sun elävän ihanan ja onnellisen elämän ilman mitään mörköjä. ANSAITSET kaiken hyvän. Oot mulle ihan järjettömän rakas! <3 p="">

T. Nelli 







Rakastan sua ihan mahottomasti !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)