torstai 11. huhtikuuta 2013

and It's time again wake up



Kuika helppoa se onkaan jäädä  paikoilleen samaan paikkaan, samoihin ajatuksiin samoihin ongelmiin.  Jopa välillä en edes näe sitä mahdollisuutta että voisin uskoltautua astumaan ulos tästä turvallisesta kuplasta. Miksi minä en näe niitä huonoja puolia jotka vain kasvavat minuun yhä enemmän ja enemmän kiinni. Uudet ja vanhat uskomukset ja pelot omasta minästä ja ruuasta ovat purkautuneet taas mieleeni   jos en olisi töissä jaksaisin varmasti enemmän vänkää vastaan iljettäville ajatuksille.

Mut nyt multa puuttuu kaikki voimat.
Jokainen asia on kauheen punnistelun takana.
Jopa leivän tekeminen tuntuu rankalta ajatukselta.



Minne katosi se hullutteleva tyttö jonka vielä näin itsessäni 
muutama kuukausi sitten taakse päin.

4 kommenttia:

  1. Mä tiedän ton, kun ruoka ahdistaa ja pitäis selviytyy edes yhdestä leivästä oksentamatta. Mihin katos se tsemppi, joka mulla oli vielä pari viikkoa takaperin? Tänään kävi hoitaja mun luona syömässä ja hermostutti niin, että kädet täris. Huh, nyt se on taas viikoksi ohi.

    Sul on aivan upeet hiukset <3

    VastaaPoista
  2. Nuo punaiset hiukset sopii sulle todella hyvin :) Jaksamista arkeen.

    VastaaPoista
  3. kiva blogi c:
    http://heartlessdickhead.blogspot.fi/

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)