lauantai 2. maaliskuuta 2013

yksinhyi mä vihaan itteeni



Epäonnistutunu läski juoppo. Muita on hyvä hoitaa paitsi itseään 
Vihaan tätä kaikkea. Varsinki viikkpa ilman katria. Onkohan kulaan muu tulekena  ? Ei.  

Laihduta 20kg kiitos.
Oksettava

45 kommenttia:

  1. Sä just olet niin kovin kaunis ja pieni.. Mä niin toivoisin olevani sunlainen... Oon aina ihaillu sun meikkiä, hiuksia ja vaatetyyliä ja yleensäkin kaikkea mahdollista. Mua surettaa niin kovin, ettet aina näe kuinka kaunis ihminen olet sisältä ja ulkoa... Kyllä sä selviät, ihan takuulla, pidän peukkuja pystyssä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei munlainen kannata olla. Tosiaankaan. Ihana kuulla et pidöt mun meikeist ja tyylistä :) mutta usko vaan oot täydellinen omana ittenäs <3

      Poista
  2. Etkä muuten laihduta kilon kiloa hölmö, sä oot täydellinen ♥

    VastaaPoista
  3. Voi pikkunen sinusta ei jää mitään jäljelle, jos laihdutat 20kg :( voimahali <3

    VastaaPoista
  4. voimia <3 oot juuri sopiva ja kaunis tuollaisena.

    VastaaPoista
  5. Tiedätkö miks tuntuu ettei kukaan oo sun tukenas? Koska sä teet hidasta itsemurhaa ja kukaan ei voi pelastaa sua itseltäs. Mä en suostu uskomaan että vihaas ittees noin paljon. Uskotko itse varmasti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sais itteeni ikinä hengiltä . Varsinkaan laihduttamalla koska olen aina vain iso .

      Haluaisin uskoa etten vihaa.. mutta mä en pysty näiden ajatusten takaa :(

      Poista
    2. No ihan varmasti saat. Eikö kukaan ole koskaan sulle sanonut että jokaikinen syömishäiriö on hidas itsemurha? Ja jokaikinen tunne-elämän sairaus johtaa hoitamattomina johonkin näistä kolmesta: laitokseen, vankilaan tai kuolemaan.

      Mä oon varma että sä pidät itsestäs. Hyvinkin paljon. Ehkä nää sun viha ajatukset onkin anoreksiaa kohtaan. Kun se ei todellakaan ole osa sua. Ehkä sä vain todella vihaatkin sitä anoreksiaa.

      Poista
  6. Joskus näkee ihmisten motivoivan itseään itseinhon ja syyttelyn voimalla. Esimerkiksi ylipainoinen ihminen voi ajatella olevansa “iljettävä läski” ja motivoida tällä tavoin itseänsä kuntoilemaan. Vastaavasti joku voimailuharrastustaan juuri aloitteleva voi motivoida itseään ajattelemalla olevansa “turha ja heikko ruipelo” ja saada tästä ajatuksesta voimaa treenata lisää.

    Joidenkin kohdalla se toimii, vieläpä loistavasti. Useimmiten itseinho ja syyllistäminen on kuitenkin erittäin huon0 tapa motivoida itseään ja saada tuloksia.

    Tähän on useampikin syy:

    Ensinnäkin tämänkaltainen ajattelu on äärimmäisen epäinnostavaa. Kumpi kuulostaa sinusta motivoivammalta: “Haluan olla tyyppi, joka on upeassa kunnossa, energinen, hyvännäköinen ja täynnä elinvoimaa” vai “haluan olla tyyppi joka ei ole iljettävä läski”?

    Toiseksi. Uskomalla siihen, että olet “iljettävä läski” tai “heikko ruipelo” vahvistat mielikuvaasi siitä, että olet iljettävä läski tai heikko ruipelo. Tämä taas nostaa todennäköisyyksiä toimia mielikuvien mukaisesti. Miten toimii iljettävä läski tai heikko ruipelo? Syö roskaruokaa ja makaa kotisohvalla, eikä ainakaan kuntoile tai syö terveellisesti.

    Kolmanneksi. Tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että itseään syyllistävät ja itseinholla motivoivat ihmiset paitsi sortuvat helpommin, myös jatkavat tavoitteidensa eteen työskentelyä pienten epäonnistumisten jälkeen muita harvemmin (Carol Dweck: Mindset: The New Psychology of Success).

    Ja neljänneksi suurin ja ratkaisevin syy:

    Tarve syytellä itseään iljettäväksi läskiksi tai turhaksi ruipeloksi on varma merkki siitä, että ihminen oleskelee alhaisessa mielentilassa (joka voi johtua useastakin asiasta, mutta yleisiä ovat esimerkiksi synkkien ajatusten kelailu, alhainen verensokeri tai väsymys). Alhaisessa mielentilassa ihmisen aivot eivät kykene toimimaan täysillä ja vähentävät ensimmäiseksi etuotsalohkon toimintaa, mikä näkyy alentuneena itsekurina ja arviointikykynä.

    Toisin sanoen emme kykene silloin arvioimaan väitteemme (“olen iljettävä läski”) paikkaansa pitävyyttä ihan täysillä vaan otamme sen todempana kuin se on. Ja koska itsekurimme on myös alentunut, on paljon epätodennäköisempää että alamme tekemään mitään itsekuria vaativaa (vaikkapa kuntoilu, jos ja kun kuntoilusta ei pidä) ja todennäköisempää että sorrumme johonkin, jota yritämme itsekurin voimalla vältellä (esimerkiksi epäterveellinen tai ylimääräinen ruoka).

    Kun fiilis on huono, tuntee usein tarvetta hyökätä itseään kohti, syytellä ja inhota. Tämä kuitenkin usein johtaa vain entistä huonompaan fiilikseen (vai onko jonkun mielestä kivaa olla “iljettävä läski”?) ja entistäkin kapeampaan ajatteluun ja huonompaan itsekuriin. Toisin sanoen teemme itsellemme vain lisävahinkoa itseämme syyttelemällä.

    Kysy rehellisesti itseltäsi:

    “Tarvitsenko todellakin itseni syyllistämistä ja itseinhoa lähteäkseni kuntoilemaan? Enkö muka voi kuntoilla siksi, että se on kivaa, innostavaa, kehittävää ja saa minulle aikaan paremman olon?”

    Itseinho ei ole eikä saa olla mikään käynnistävä voima, sillä se voima ei kanna. Sen sijaan aito innostus, mielenkiinto ja halu olla terve ovat aidosti toimivia ja tavoitteeseen varmasti vieviä voimavaroja.

    Rakastakaa itseänne niin onnistutte todennäköisemmin!

    (tämä viisas kirjoitus on kopioitu täältä: http://elaparemmin.fi/blogi/itseinho-on-huono-tapa-motivoida-itseaan/)

    VastaaPoista
  7. Noora: ihan älyttömän hyviä kommentteja oot laittanut.

    Ssecret: Sulla on sairaus, joka valehtelee sun silmille sen mitä peilistäs näet. Sä et ole isoa nähnytkään. Joten se, että haukut itseäsi näin julkisesti lihavaksi, saa ennemminkin ihmiset pitämään sua naurettavana - ja sitä sä tuskin kuitenkaan haluat. Kaikki ei ymmärrä (ja sä tuskin suostut itse hyväksymään) että silmät voi todellakin olla tolla lailla sairaat. Syömishäiriö on addiktiosairaus ja addiktio pelastaa sut itseltäsi - ei todellisuudelta. Todellisuus tappaa sut lopulta, ellet käännä kelkkaasi. Muista, että kaikki addiktiot on sairauksia nöyryyden alueella: sen vuoksi se vaikein homma usein onkin siinä, että uskaltaa ja kehtaa myöntää sairautensa SEKÄ SEN ETTEI SIITÄ SELVIÄ YKSIN! Yksin et voi selvitä sairaudesta, jossa sua hallitsee joku muu kuin sinä.

    Laitan sulle tähän lopuksi tarinan, jota toivon, että todella tarkkaan oman elämäsi suhteen mietit:

    Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi:
    - “Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi sutta. Toinen niistä on Paha-susi. Se nostaa sinussa esiin kaikkea sellaista kuin kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego. Toinen niistä on Hyvä-susi. Se antaa sinun kokea kaikkea sellaista mihin kuuluvat ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”
    Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:
    - “Kumpi susi voittaa?”
    Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti:
    - “Se, jota sinä ruokit.”

    Ssecret: KUMPAA SUTTA SÄ RUOKIT?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti minä pidän vieläkin tästä kiinni liikaa. Otan sen riskin. En vain osaa lopettaa vielä/enää.

      Poista
  8. Kyllä monet on tukena! Ei ehkä fyysisesti paikalla ,mut henkisesti.
    Voimia♥

    VastaaPoista
  9. tiedän miltä susta tuntuu!

    http://butterflys-first-flight.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. Paljostako lyödään vetoa että kadut 20vuoden kuluttua ihan helvetisti noita sun tän hetkisiä juttujas? Mene oikeasti hoitoon. Sinne sä nyt kuulut. Ja sä et vaikuta niin tyhmältä että väittäisit mun olevan tässä väärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo hoidon tarpeessa. Ja varmasti kadunkin. Mutta mä tiiän et selviin tästä ite.

      Ja en mä hoitoon kuulu. Muutenku terapiaa. Ei tila oo semmonen eikä mene sellaseks.

      Poista
  11. ET voi olla tosissasi...? Sä myönnät toimivasi siten, että varmasti kadut tätä kaikkea 20 vuoden kuluttua, mutta sä selviät siitä itse....? Tota just tarkoitin sillä, että addiktiot on sairauksia nöyryyden alueella. Silkkaa ylpeyttä toi sun omavoimaisuutesi on - ei mitään muuta. Mitä sä voitat? Lisää aikaa sairastaa? Vituttaa nää ihmiset täällä jotka viljelee sulle sellaisia mahdollistajien repliikkejä, kuin "ethän oo lihava" ja muuta muka kannustavaa, eivätkä ymmärrä, että sun sairautesi ottaa ne vaan vastaiskuina ja valheina - porkkanoina syvemmälle suohosi. Kaikki se mitä sä olet tässä sivulla kommentoinut; kuinka sanot muita täydellisiksi sellaisina kuin ne on ja haukut väliin itseäsi, et usko mihinkään mitä sulle sanotaan - et usko totuuteen, vaan siihen pelkkään valehtelevaan paskaan jolle sä kaikessa rakkaudessasi tarjosit kodin sisältäsi. Niin rajulta kuin se kuullostaakin, niin sut pitäisi hylätä AINA kun toi sairaus puhuu sussa. Jos ei muuta tekstiä enää tule, niin sitten jopa kokonaan. Antaa lupa ottaa yhteyttä vasta kun olet heittänyt ton syömishäiriön helvettiin. Niin kauan kuin me muut "ymmärretään miltä susta tuntuu" sä annat sille luvan temmeltää itsessäsi. Koska sä luulet että se on sinä. Ei se ole. En oo varma muistatko enää kuka se Sinä oikeasti on? Se pieni lapsi sussa, joka ei kelannut koskaan itseään tai sitä miltä näyttää vaan eli tätä elämää. Muistatko sä sitä edes enää? Onko niitä hetkiä enää? Sitä tarkastelemalla sä saat selville kuinka pitkälle syömishäiriön syöpä sussa todellisuudessa on levinnyt. Niin kauan kuin päivästä löytyy yksikin minuutti sitä aikaa, jossa unohdat ulkonäkösi ja itsesi, niin kauan sulla on mahdollisuus pelastua. Sitten kun nuo itseesi keskittyvät ylpeän itsekkäät ajatuksesi täyttävät sen viimeisenkin minuutin, ei paluuta enää näillä hoitomenetelmillä valitettavasti ole tarjolla. Sua voidaan auttaa, ei sairautta. Sä autat sitä. Ruokit, peset ja puunaat, jokaisella itseesi keskittyvällä ajatuksella. Äärimmäisen itsekästä, typerää, turhamaista ja hyvin kaukana pois todellisuudesta. Mutta sinnehän sä haluatkin. Koska se sairaus saa sut uskomaan sellaista paskaa, että noi "ihminen on kauneimmillaan luonnollisena" faktat ei muka koskisi sua. Todellisuudessa: et sä ole mikään Jumala, jota varten on laadittu erityiset pelisäännöt. Kyllä sä olet ihan ihmiseksi tänne syntynyt, niin kuin me kaikki muutkin. Ja silloin noi faktat koskee myös sua. Halusit tai et. Hyväksyit tai et. - - - - JOS KUKAAN EI VIETÄ KALLEN KANSSA AIKAA SILLOIN KUN KALLE JUO KALJAA - JOS KAIKKI MAAILMAN IHMISET KALLEN YMPÄRILTÄ HÄVIÄISIVÄT SIINÄ HETKESSÄ KUN KALLE AVAA KALJAPULLONSA, NIIN KALLE LOPETTAISI JUOMISEN.

    ON IHAN VITUN SÄÄLI, ETTEI SUN YMPÄRILLÄ ELÄVÄT IHMISET TAJUA SYÖMISHÄIRIÖN OLEVAN SUN KALJAPULLOSI. TODELLA SÄÄLI.

    Hyvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sääli on että sä kirjotat tollasta paskaa tänne. Oikeesti jos mun läheiset hylkäis mut kokonaan niin en varmaan kauan eläis ilman tukea. Sä pidät sh:ta oha itsestään selvyytenä.

      Kiitos mutta ei kiitos. Älä kommentoi enään.

      Poista
    2. Höpsistä. Heität nyt ihan pinokkiojuttuja musta! Valitettavasti tiedän tarkalleen mitä syömishäiriö on - niin omakohtaisesta kokemuksestani, kuin kaikkien niiden lukuisten nuorten kautta, joiden taistelua ylös syömishäiröistään, olen työni puolesta saanut jo vuosia tästä vierestä seurata ja tukea. Voin vannoa, että ihan jokainen meistä tietää, että kaikki tuo mitä sulle sanon on totta. Halusit tai et. Ja kyllä sä oikeasti tulet sen myös jonakin päivänä vielä oivaltamaan - ellet nyt vielä uskalla asiaa silmästä silmään kohtaamaan. Jos pohdit hetken hiljaa, niin kyllä sä se nytkin jo tiedät. Totuutta kun ei voi toiseksi muuttaa, vaikka sä kuinka helvetin paljon, lujaa ja vaikka millä vimmalla niin haluaisitkin.

      Oletko sä todella niin menetetty tapaus, ettet läheistesi hylkäämisenkään jälkeen muka tarttuisi taistoon ja yrittäisi vielä kerran voittaa ton paskan pois sun sisältäs? Siinä tapauksessa suhun ei missään nimessä kannattaisi kenenkään enää kiintyä. Menettäisivät sut vaan pian. Ja sellainen tuntuu aina ihan järkyttävän kamalalta. Menettää turhaan joku jonka tuntee - ihan vaan kun se sattui olemaan niin itsepäinen siinä omavoimaisuudessaan. Kauheeta! Hui....

      MUISTA, etten missään kohtaa ole sanonut, että SÄ olisit hiukkaakaan paska. SINÄ ET OLE PASKA, mutta valitettavasti toi sun rakastettusi - jota syömishäiriöksi myös kutsutaan - on. Aika hurjaa, mikäli sä annat sen voittaa. Pelkään kieltämättä pahinta. Se on niin harva tyttö joka tosta sairaudesta lopulta voittajaksi valitsee nousta. Vanhempiasi ja muita, jotka susta välittää, käy todella sääli. Miten turha kuolema se olis. Ssecret, muista, että: OIKEASTI KENENKÄÄN EI TARVITSE KÄRSIÄ - EI EDES SUN! Ja vaikka se nyt tuntuukin ihan saatanan pahalta kaikki toi mitä sulle olen sanonut, niin tiedän, että tajuat vielä joskus mun sanoneen sen sulle hyvällä. Tää maailma ei vaan opeta meitä pitämään todellisuudesta puhumista hyveenä, vaan jostain kumman syystä opettaa meitä ennemminkin loukkaantumaan jos joku uskaltaa mitään muuta ääneen sanoa kuin hyssytellä. Ja kyllä mä tiedän, että se sun syömishäiriösi kusettaa sulle tällä hetkellä näistä kaikista mun sanoista jotain aivan muuta - se ei halua että avaat silmiäsi näkemään oikeasti, koska sille syömishäiriölle se tarkoittaisi kuolemaa. Eikä se todellakaan halua kuolla. Se haluaa tappaa sut ennen sitä. Ja kuitenkin: oli syömishäiriötä tai ei, niin loppupeleissä SÄ teet ITSE oman elämäsi suhteen ratkaisusi. Sulla on aivan täysi oikeus antaa ton "pahan suden" voittaa, jos ja kun sä niin kerran haluat. Anna palaa vaan. Toivon kuitenkin, että mitä ikinä sä sitten valitsetkaan, niin tee tietoisena siitä mitä se sun valintasi tarkoittaa > missään todellisessa myymälässä, ei elämää ja syömishäiriötä samassa paketissa myydä! Vaikka paketti lupailisi sulle mitä tahansa, niin sä kannat kotiisi niistä aina vaan jomman kumman. Jokainen teko mitä sä teet, on rahan laittamista jomman kumman paketin puolelle. Onnea Sinun valitsemallesi tielle. Äläkä pelkää. Nyt en enää kommentoi. Niin kauan kuin mahdollistajia on olemassa, tää kommentointi on lopulta hyvin turhaa. Ei tällä maailmaa paranneta, vaikka mä niin haluaisinkin. Luovutan, ennen kuin tekee yhtään pahempaa katsoa. Ota ihmeessä yhteyttä JOS joskus kuin ihmeen kaupalla tuolta nousetkin. Olis kiva kuulla. Muutoin jääköön meidän yhteydenpitomme tähän. Mahdollistamaan en suostu ketään.

      ps. Muista aina, että APUA SAA KUN SITÄ OIKEASTI NÖYRÄSTI PYYTÄÄ! Ei sun ole pakko pelätä heikkoutta, ellet sä niin halua. VOIMIA!

      Poista
    3. Toivun kyllä tästä itse ja olenkin edennyt jo huimasti. Mut tosiasia on se et ystävien ja läheisten aavulla. En täysin yksin.

      Kiitos. Tää on ny loppuun käsitelty.

      Poista
    4. Kuinkakohan kauan mä oon sun blogias seurannut, sä kierrät vaan ympyrää. Jos sä selviäisit tästä yksin, niin miks oot vielä tässä jauhamassa että pitää laihtua 20 kiloa? Jos sä selviäisit tästä yksin, niin kuinka helvetin kauan aikaa se vie?? Johan sä oot yrittänyt niin perkeleen kauan aikaa.

      Poista
    5. Ensinnäkin voin fyysisesti hyvin. Mieli tulee perässä. Nyt en itseäni mihinkään osastolle tunge. Mun on pakko tehdä nyt töitä. Ja koen tän tuovan mulle voimaa.

      Oonhan mä yrittänyt. Tuon tässä blogissa paljon negatiivisia ajatuksia.. ehkä pitäis niitä positiivisiakin "onnistuin syömään jne"

      Paljon mä oon yrittäny tehä. Yritän kääntää koko ajan laihdutistani terveellisempään :)

      Poista
    6. Kuuluisa nero Einstein määritteli hullun ihmiseksi joka yrittää samaa keinoa uudestaan ja uudestaan, toivoen aina eri lopputulosta.

      Poista
    7. Tarkoitukseeni riittää todeta, että ego on se osa itsestä, jonka useimmat ihmiset esittävät maailmalle. Mutta valitettavasti monet sekoittavat keskenään sen, keitä he ovat, ja oman egonsa. Ajatelkaapa vaikka ihmisiä, jotka määrittelevät oman arvonsa kauneutensa tai omaisuutensa perusteella. Tai niitä, joiden lähellä sinun on oltava "varuillasi", koska he suuttuvat/loukkaantuvat helposti. He ottavat egonsa liian vakavasti... He elävät julkisivuaan varten ja piilottavat totuuden.

      Poista
    8. Haluutko että teen kollaasin jokasesta lauseesta missä oot valitellu sitä et oot sairastanu jo vuosia mut oot edelleen täs samassa pisteessä? Sä et selviä yksin älä nyt viitti. Jos selviäisit yksin olisit selvinny jo mut kas vain, alussa ollaan taas! Nyt se pää sieltä pensaasta pois ja hoitoon mars!! Mä tiedän omakohtasesti et syömishäiriöt on vaikeita mut muistutan et johonkin loppuu myös se läheisten raja ja sit ne ei todellakaan jaksa enää katella sua. Ei ne sua vihaa mut ne vihaa sitä sairautta jolle annnat kaikkes. Helena puhuu ihan asiaa ja sä vaan auot sille päätäs vaik se sano kommenteissaan LUKUISIA niit samoja asioita joita sä ITSE oot täällä blogissas kelaillut. Mut tietty ku joku muu sanoo ne asiat niin sithän se ihminen on iiiihan väärässä...

      Sä et oo mikään uniikki prinsessa: sun mielenterveysongelmat on samanlaiset kun muidenkin mielenterveysongelmista kärsivien. Ja ne kärsivät harvoin pärjää yksin joten ole ystävällinen ja lopeta toi ittelles valehtelu. "Ensinnäkin voin fyysisesti hyvin. Mieli tulee perässä." Blaah blaah kuinkakohan monta vuotta vielä sitä mieltä pitää odotella.....? Taas seuraavat neljä-viisi vuotta?

      Poista
    9. Jos sitä joutuu odottamaan 4 vuotta niin sit joutuu. Teen kuitenkin kaikkeni nytkin. Syön suht normaalisti KÄYN HOIDOSSA terapiassa. En todellakaan oo mkn uniikki prinsessa huhu. Osastohoitoa en tarvitse ja olen epävakaiden terapiassa ja siellä osasto on ihan viho viimenen paikka. Tekee muööe hallaa vaan.

      Ja se mitä tuohon helenaan tulee. Elalsi tuli mukavia kommentteja ja yhtäkkiä niitä alkoi vaan tuövimaan ja sävy muuttui epämukavavaksi. Jos parantumisprosessi ei teitä miellytä tarpeeksi voi lukemisen lopettaa. Mulle yuli jo joku ano varoittamaan helenasta.... josta on tejty rikosilmoitus mistä en tiiä enempää.

      Haluaisin jättää tän keskustelun nyt tähän.

      Poista
    10. Toi rikosilmoitusjuttu koskee blogia masennuksen kourissa - kommentoin sille samoin kuin sulle ja lisäksi juteltiin facebookissa. Mitään pahaa en oikeasti ole tehnyt - se on se sairaus, joka laittoi Elsun tekemään sen rikosilmoituksen. Jos haluat voin näyttää sulle sen meidän keskustelun, niin näet itse.

      Pahoittelen sitä, jos olet kokenut mun kommenttien sävyn epämukavaksi. Se kertoo ainoastaan siitä kuinka turhauttavina koen noi sairaudet. Ei se ole mitään henkilökohtaista sua vastaan. Toivon ettet ajattelisi niin. Hyvä kun sanoit ton tässä ääneen. Tarjosit samalla mahdollisuuden mulle korjata asiaa. Ja joo, mulla on "hiukan" huono tapa hukuttaa ihmiset materiaalitulvaan. Siitä kannattaa sanoa mulle heti, kun alkaa tulla liikaa asiaa - en tajua sitä tällaisena adhd-tapauksena itse, että missä se raja kulkee. Kunnioitan sitä jos asiasta huomautetaan mulle :)

      Toikin on todella hyvä, kun avasit enemmän tuosta sun alueen sairaalaosastosta. Tiedän itsekin kokemuksesta ja niissä monissa vierailijana käyteenä, että kaikki ei todellakaan ole kaikille oikeita paikkoja. Olen silti sitä mieltä, että sun tulisi nyt ensisijaisesti keskittyä itsesi kuntoon saamiseen, eikä mihinkään muuhun. Jos ei se osastohoito ole sitten sulle se oikea paikka, niin sitten on olemassa jokin muu ratkaisu. Sun täytyy kuitenkin tehdä oikeasti asialle jotain muuta kuin mitä nyt teet, tai jotain uutta lisäksi - koska noi keinot ei nyt näytä selvästikään riittävän. Ei ketään ihmistä ole tarkoitettu kärsimään noin kauaa! Ei kenenkään oikeasti edes tarvitse kärsiä! Keinoja kyllä löytyy!

      Kaikkea hyvää!

      Poista
    11. Joop kiitos. On joo kyllä tulla ehkä liikaa vyörynä kaikkea nyt ja vähän tommoseen tyrkkyyn sävyyn.

      Mä en voi nyt pahoin!!! Oon oikeesti onnellinen. En ole tyytyväinen itseeni muttei se haittaa koska se tunne ei ohjaa mua enää nii paljoa tekemään huonoja ratkasuja.

      Poista
    12. Anteeksi, mutta en ole tehnyt susta Helena rikosilmoitusta, vaikka poliisin kanssa keskustelinkin sun narsisti-kommenteista.

      Että on kyllä ollut ihan joku muu tällä kertaa!

      Poista
    13. Ja kandee sanoo vaan aina jatkossakin jos menee överiksi :) Kaikkea viisautta kun ei ikä tai muukaan kenellekään tuo - jokaisella on asioita, joissa tarttee apua... ja mulla se liittyy noihin rajoihin :)

      Poista
    14. Elsu: No sitten se on niin. Mä meen ihan sillä tiedolla mitä itse olet mulle sanonut. Yksikään poliisi ei ole muhun ollut yhteydessä joten en osaa sen enempää mistään faktoista mitään sanoa.

      Poista
  12. Mulla sama huppari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on ehdottomasti tän ketjun mahtavin kommentti! Oon käyny seuraamassa tätä kirjottelua täällä tänään muutamaan otteeseen ja joka kerta tää kommentti on onnistunut pelastaa päiväni kaikelta maailman pahuudelta ja siltä raivolta mitä tää kaikki muu on saanut mussa kiehumaan. Ihanaa! Kiitokset postauksesta anonyymille! Tarjoan kahvit jos joskus suhun tärmään!

      Poista
  13. Jos voisit katsoa itseäsi minun silmilläni, näkisit, miten kivannäköinen ja söpö olet!

    VastaaPoista
  14. LÖYSIN HYVÄN JUTUN MAHDOLLISTAMISESTA
    (sori pitkää postausta... auts)

    Alkoholistinkaan ei ole mahdollista olla alkoholisti perheessä tai käyttäytyä addiktille tyypillisellä tuhoavalla tavalla jos sitä ei mukana sairastunut perhe mahdollistaisi.

    Tämän vuoksi mainitsemasi apu heille on todellakin tärkeää.

    Enkä (huom, en!) väitä, että läheiset ovat syyllisiä toisen addiktioon tai tuhoon itseään ja muita kohtaan, vaan tuon esiin sen, että he ylläpitävät ongelman jatkumista. Kuten en väitä, että uhrin vaikka tällaisessa tai narsistisuhteessa pitäisi olla vastuussa toisen ihmisen käytöksestä herra isä. Omastaan hyvä ihminen, omastaan.

    Se voidaan kokea syyllistämiseksi tai sitten ei. Se on vain totuus.
    Jos sitä ei mahdollisteta, näytetään ovea ja lopetetaan "hoivaaminen" ja huolto.

    http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/karuselli.htm

    Erittäin kuvaava kirjoitus kierteestä, koko perhettä riivaavasta kieltämisen prosessista jonka ylläpitämiseen osallistuu suuri osa addiktin(kin) läheisistä vaikka hyvää tarkoittavatkin.

    Jokaisessa kaltoinkohtelusuhteessa on mahdollistaja mutta hän ei ole syyllinen toisen toimintapoihin, sairauteen tai valintoihin.
    Turha sekoittaa sitä.

    "Provosoija

    Kolmas henkilö tässä näytöksessä on näytelmän avainhenkilö, alkoholistin kumppani tai merkittävämpi hänen vanhemmistaan. Nämä ihmiset ovat veteraaneja roolissaan, koska he ovat esittäneet sitä paljon kauemmin kuin muut näytelmän henkilöt.
    He ärtyvät toistuvista juomakausista, mutta he pitävät perheen kasassa huolimatta alkoholismin repivistä vaikutuksista. Heistä tulee vuorostaan ärsytyksen lähteitä: he kontrolloivat, pakottavat ja sääntelevät.
    He eivät anna koskaan periksi, he eivät koskaan luovuta, he eivät anna koskaan mennä menojaan eivätkä he koskaan unohda"

    "Mahdollistaja

    Ensimmäinen henkilö joka ilmaantuu näyttämölle vastauksena alkoholistin ongelmaan on se, jota kutsumme Mahdollistajaksi. Hän on syyllisyyden vaivaama, ylihuolehtiva yksilö, jonka oma ahdistus ja syyllisyydentunne ei anna hänen kestää ystävän tai rakastetun, alkoholistin pulaa. Tämä henkilö aloittaa "pelastusretken" pelastaakseen alkoholistin tämän luomasta välittömästä kriisistä, täten lievittäen Mahdollistajan mielestä sietämätöntä ahdistusta. Todellisuudessa Mahdollistaja lievittää omaa ahdistustaan pikemminkin kuin antaa alkoholistille rakentavaa apua. "

    - "Alkoholisti voi todella vajota pohjaan ja lopettaa juomisen, mutta niin kauan kuin muut jatkavat liiallista puuttumistaan alkoholistin elämään, mahdollisuus varhaiseen juomisen lopettamiseen on hyvin vähäinen."

    -"Siirrä tunteidesi polttopiste pois alkoholisoituneesta jäsenestä. Tee kaikkesi omaksuaksesi vastuu omasta osastasi tässä regressiivisessä prosessissa"

    Tätä tietoa voi siis soveltaa muihinkin tunne-elämän sairauksiin.

    VastaaPoista
  15. miten sä voit väittää olevas onnellinen? (jossain tuolla kommenteissa paistoi silmään tällaisen toistaminen) lue tää sun postaus "epäonnistunut läski juoppo, vihaan itseeni, laihduta 20 kiloa"
    onnellinen ihminen ei varmasti sano itselleen tuolla tavalla. ei edes niinä pahimpina hetkinä.

    sinä et hallitse tätä sairautta. se hallitsee sua. oot todella avuton sen otteessa, niinkuin kaikki ketkä sen otteessa on. kaikki tällaiset ajatukset "tiedän itse mikä on parasta minulle, pärjään kyllä, voin hyvin" jne. on merkkejä tuosta sokeudesta mitä nää sairaudet antaa meille. Ne tietää olevansa niin vahvoja, ettei me pärjätä niille. Ne nauttii tästä pelistä ihan vitusti etkö huomaa?! Sehän nauraa koko ajan kun vie sua lähemmäs kuolemaa.

    Koska todella pelkään että sä loukkaannut näistä sanoista, lopetan tän kommentin näihin sanoihin:

    kaikesta huolimatta, rakastan sua. tota anoreksiaa mä vihaan kuin ruttoa, muttei se kuulu suhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. YHDEN PROSENTIN IHMISIÄ...
      Me sanomme usein, että vanhempamme olivat OK, ja että he olivat enimmäkseen hyviä. Lapsuutemme oli mielestämme onnellinen. Siinä oli vain pieni tuskallinen kohta. Mutta usein meidän silmämme näkevät väärin. Ongelma ei ole siinä, kuinka hyviä ihmiset osaavat olla 99 prosenttia ajasta. Ongelma on siinä, kuinka pahoja he osaavat olla yhden prosentin ajasta. Se jättää meihin jälkensä. Hyvyys ei korjaa pahuuden jälkiä. Hyvyys on pahuuden poissaoloa.

      Luottamuksen menettämiseen riittää yksi teko.
      Turvallisuuden menettämiseen riittää yksi teko.

      On tärkeää, että me voimme luottaa. On yhtä tärkeää, että me emme katso omassa elämässämme vain sitä, millaisia me olemme 99 prosenttia ajasta. Yksi prosentti voi huutaa niin kovaa, että muu elämämme peittyy sen alle. Jos joku valittaa meille, että emme kohtele häntä hyvin jossakin kohtaa, ja alamme puolustella itseämme puhumalla siitä, kuinka hyvin muut kohdat ovat, me saatamme olla yhden prosentin ihmisiä. Todennäköisesti me olemme lähes sokeita tuolle puuttuvalle prosentille. Mutta silloin, kun joku nostaa sen meidän silmiemme eteen ja yrittää avata silmämme, meidän on syytä katsoa. Me olemme muille sitä, minkälaisina he kokevat meidät. Joskus he kokevat meidät 99-prosenttisesti sen kautta, mitä me olemme yhden prosentin ajastamme.

      Me olemme kadottaneet käsityksen siitä, mitä vahingollisuus on. Me luulemme, että pienellä väärinkohtelulla ei ole pahoja vaikutuksia. Mutta meidän luulomme eivät muuta todellisuutta toiseksi.

      Nämä sivut kertovat seuraavista asioista:
      * Kuinka me voimme tunnistaa vahingollisen kohtelun ja lakata selittämästä sitä.
      * Kuinka me voimme parantua lapsuudessamme olleesta vahingollisesta kohtelusta niin, että lakkaamme etsiytymästä siihen tai toistamasta sitä.
      * Kuinka me voimme kasvaa omien rajojemme tunnistamisessa ja puolustamisessa niin, että uskallamme pitää rajamme tai poistumme vahingollisista paikoista ja suhteista.
      * Kuinka me vahingoitimme itseämme huonosti toimineilla selviytymiskeinoilla, ja kuinka me emme olisi kuitenkaan selvinneet ilman niitä.
      * Kuinka me voimme parantua sisäisestä tuskasta ja levottomuudesta, joka saa meidät kohtelemaan itseämme ja muita vahingollisesti.
      * Kuinka me voimme kasvaa rakastamisessa ja myötätunnossa.
      * Kuinka me voimme eheytyä ja elää onnellista ja vapaata elämää.

      http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/prosentti.html

      Poista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)