perjantai 29. maaliskuuta 2013

Amsterdamissa...

Mikä ahdistus. En voi uskoa että musta tuntuu näin mun 20v syntymäpäivänä. Mä en pysty sulautumaan enään mun joukkueeseen. Oon kaikkien ympäröivänä..mutta silti musta tuntuu et oon yksin. Unohdin mun iltalääkkeet kotiin. Kaikki jotka minimoi mun ahdistusta. En oo tarvinnu niitä pitkään aikaa. Mut nyt uudessa paikassa "ulkopuolisena" mä tunnen itteni niin hylätyksi. Kun Meelakaan ei päässyt osastohoitojen takia tänne. Mä oon yksin näide ajatusten kanssa.

Muut tytöt nauraa mun ympärillä ja mä yritän hymyillä kaikkien mukana.

Ahdistun ees ajatellessa mitä mä oon tänään syönyt.. pitkästä aikaa "enemmän". Patonki aamulla kahdeksalta. Sushia kolmen aikoihin ja vielä salaattia fetan kera hotellissa. Ja jätin pois kaiken mikä ei herättäis huomiota. Lopulta tajusin ettei ketään edes kiinnosta söisinkö vai en.

Yritän saada muiden lääkkeistä aikaseks jonkun järkevän coktailin et voin alkaa rauhassa vajoamaan toiseen maailmaan. Uni on vielä ollu ainut asia jollon mä saan olla rauhassa.

Ahdistaa... ja en oo edes ollut täällä vielä koko päivää. Jäljellä siis neljä yötä.. viisi pitkää päivää.

3 kommenttia:

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)