perjantai 29. maaliskuuta 2013

Amsterdamissa...

Mikä ahdistus. En voi uskoa että musta tuntuu näin mun 20v syntymäpäivänä. Mä en pysty sulautumaan enään mun joukkueeseen. Oon kaikkien ympäröivänä..mutta silti musta tuntuu et oon yksin. Unohdin mun iltalääkkeet kotiin. Kaikki jotka minimoi mun ahdistusta. En oo tarvinnu niitä pitkään aikaa. Mut nyt uudessa paikassa "ulkopuolisena" mä tunnen itteni niin hylätyksi. Kun Meelakaan ei päässyt osastohoitojen takia tänne. Mä oon yksin näide ajatusten kanssa.

Muut tytöt nauraa mun ympärillä ja mä yritän hymyillä kaikkien mukana.

Ahdistun ees ajatellessa mitä mä oon tänään syönyt.. pitkästä aikaa "enemmän". Patonki aamulla kahdeksalta. Sushia kolmen aikoihin ja vielä salaattia fetan kera hotellissa. Ja jätin pois kaiken mikä ei herättäis huomiota. Lopulta tajusin ettei ketään edes kiinnosta söisinkö vai en.

Yritän saada muiden lääkkeistä aikaseks jonkun järkevän coktailin et voin alkaa rauhassa vajoamaan toiseen maailmaan. Uni on vielä ollu ainut asia jollon mä saan olla rauhassa.

Ahdistaa... ja en oo edes ollut täällä vielä koko päivää. Jäljellä siis neljä yötä.. viisi pitkää päivää.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Mitäs sanotte tähän ?

Ps. Huomenna alkaa ikäkriisi.. kaksikymmentä tulee mittariin.
Ja joukkueemme lähtee sopivasti huomenna Amsterdamiin :-) !!!


Mun syömiset on ollu aivan surkeaa.
Mutta nyt mä en jaksa välitää. Fuck it.

miten ihminen voi näyttää näin väsyneeltä pandalta =(


Paavo tulossa mukaan  reissuun



Hyvää pääsiäistä ♡

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hiipiviä varoituksia




En vain osaa. Luulin päässeeni eteenpäin. Mutta romahdin Murun kuoltua. Pelkään koko ajan että uusi pentumme sairastuu. Pelkään että menetän jonkun joka pitää minua kasassa. Pelkään omaa kuvaani. Ja vihaisia lauseita pääni sisällä. En saa sanotuksi tunteitani ja räjähtelen herkästi. Meidän suhde katrin kanssa on ollut kovalla koetukella. Varinkin katri on saanut kärsiä ja kantaa minun tuskaani. En tahallani tee sitä ja tunnen itseni niin huonoksi kaikkien niiden rumien sanojen jälkeen joita olen vain päästänyt tulemaan suustani.

Mun niskan päällä vain makaa nyt niin paljon huolta ja stressiä. 

Haluaisin uskoa ihmisten sanoihin ja varsinkin Katrin.. "mä olin viikon poissa oulussa ja sä oot jatkanu sairastumista täällä sinä aikana" EN OLE... vai olenko.. en tiedä.
"Sä oot laihtunu..mä tunnen kyllä sun kehon" monta kyyneltä molempiin suuntaan kun mä en haluakkaan syödä pizzaa. Monta pettynyttä katsetta kun kieltäydyn ruuasta. Mutten ole huolissani. Syön kun on nälkä. Enkä tiedä pitäisikö edes huolestua? En edes ajattele ruokaa (ja unohdan syödä)ja ahdistus pysyy poissa. Sen hetken ennen kuin lautanen törröttää silmieni alla.

Mutta enhän mä voi olla näin avuton ja heikko. Oon niin vihanen itselleni. Melkein huomaamatta ajattelen haluavani laihtua..laihtua ja laihtua. Huomaamattomasti pääni punoo juonia itseäni ja muita vastaan.

Eikö tämä voisi jo loppua ja yksinkertaisesti vain unohtua? Pyydänkö liikaa?



''Ota kaikki mitä sulle tänään annetaan
Muuten joku toinen voi sen viedä mukanaan
Sinulla on kaikki mitä toiset haluaa
Muttet sitä arvosta ennen kuin se katoaa''

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

pentutehtailu

Oon niin väsynyt ja uupunut. Saanut onneksi tukea. Kauhea suru. enkä pysty vieläkään kirjoittamaan. Tunen itseni tyhmäksi. Onneksi Muru sai luonani parhaan viikon viettää ennen lopetusta.

Elämäni kovin paikka. Enkä vieläkään tiedä kuinka selviän.



http://www.keltainenporssi.fi/search/lemmikkielaimet/koirat/varoitus-lukekaa/search.mec?pob_post_id=20525667&pob_action=show_post&pob_cat_id=11468&pob_browser_offset=0&pob_view_language_id=fi


http://www.facebook.com/groups/425261030889170/?notif_t=group_r2j

kiltit liittykää tuohon. ja jakakaa infoa!!!

Suru on suuri. toivon etten saa tästä teiltä paskaa niskaan. oon nyt tehnyt kaiken voitavan.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

pieni suuri rakkaus

Hei, minulla ei ole vielä nimeä. Tulin eilen tänne kotiin Katrin ja Lauran luokse. Mä painan vain n.500g. Oon silti vikkelä ja touhukas. Nyt multa löyty mato ja oon ollu vähän pipi. Oon kauhee syli vaavi jatkuvasti. Illalla katri mami kertoo mun nimen ku se on päätetty. Ensi viikolla täytän 10viikkoa :)





Kelatkaa mun jalka on kokoa 36 :D



Ps. Päätin tehdä tukalleni vielä jotain ja lisäsin punertavaa hiuksiini. Muokkauksen takia ne näyttää liilahtavilta :)



lauantai 2. maaliskuuta 2013

yksinhyi mä vihaan itteeni



Epäonnistutunu läski juoppo. Muita on hyvä hoitaa paitsi itseään 
Vihaan tätä kaikkea. Varsinki viikkpa ilman katria. Onkohan kulaan muu tulekena  ? Ei.  

Laihduta 20kg kiitos.
Oksettava