keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ymmärräthän varmasti että tässä on kaikki mihin tuun koskaan pystymään?



Kroppa täristen mun on jaksettava. Kerään itseäni useaan otteeseen. Kylmä väre jakautuu kehooni tasaisesti. Ruoka lautasellani näyttää ällistyttävän suurelta. Todellisuudessa syön vähemmän lounaalla kuin minun pöydässä istuvat lapset. Selitän asian itselleni loogisesti; lapset liikkuvat enemmän kuin minä, he ovat kasvavassa iässä ja tarvitsevat paaljon energiaa.

Leimaan itseni saamattomaksi ja laiskaksi kun kotiin tullessa iltapäivällä en saa itseäni nostettua sängystä ylös, en jaksa edes kävellä jääkaapille. En jaksa antaa Katrille huomiota, tunnen itseni huonoksi. Olen kuin muumio joka tuijottaa pimeätä kattoa. Olenko minä vain huono tuntiessani näin? Miksi olen näin heikko? 

Syyttävät lauseet pyörii ympyrää mun pään sisällä. Eikä mikään tunnu oikealta eikä väärältä. En tiedä valehtelenko itselleni, mutta avatessani jääkaapin mut valtaa kamalan paha olo, fyysisesti ja henkisesti. Nälkä jää, mutten vain saa otettua mitään kaapista, mikään ei tunnu oikealta valinnalta. Miettiessäni miltä juuri se ruoka maistuisi suussani. 

Oon todella yrittänyt syödä paljon enemmän, vaikka olen yhä ahdistunut omasta kehostani, tiedostan kuitenkin sen että mun on syötävä. --Kirjoittaessani äskesen lauseen päähäni iski heti nämä sanat "sun läski ei tosiaan pidä syödä"-- Sairaat ajatukset huutaa. 


klo 11:00 Viisi nugettia, kaksi lusikallista riisiä.
klo 17:00 kaksi paahtoleipää

mun on nyt valittava kaapista jotain. 
Pystyisin vaikka mielummin napsimaan muutaman sipsin jos Katri tois niitä kaupasta. Jotenkin nyt vaan ajatuskin jääkaapille menemisestä saa mut ahdistumaan. Oikeestaan en ees tiiä onko tälle tunteelle mitään nimeä?
Luuseri?





Ymmärräthän varmasti
että täs on kaikki 
mihin tuun koskaan pystymään
Tekemällä musta ei saa 
mitään parempaa
jalompaa
Ymmärräthän sen
että näit jo melkein koko kuvan
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
ja tulet ehkä pettymään
Varmistin vain
kun vieläkin me tässä seisotaan

Kohta näet mun huulet
jotka on kauheita huutaneet
väärällä hetkellä vaienneet
minkäs teet
Aivan pian näät puutteet
joita on kuoret peitelleet

Et oo huono ihminen
jos pois meet

Irina- koko kuva

10 kommenttia:

  1. Osaisinpa auttaa sinua ja pelastaa sinut tuolta painajaiselta. Olet rakas<3

    VastaaPoista
  2. Älä usko kaikkea mitä ajattelet. Jos tiedät itsekin, että nuo ajatukset on niin ilkeitä ja viiltäviä, niin miksi valitset ne puhtaan järjen sijasta? Sä tiedät että lopussa tää tappaa sut. Silti sä jostain syystä rakastat sitä murhaajaa.
    Ja älä pieni pelkää sitä, että sinä olet heikko, heikoin. Kun kaikki täällä ollaan oikeasti yhtä heikkoja. Ihan jokaikinen. Sä vaan annat pelolle vallan, niin mäkin annan vielä nykyään välillä. Mutta opettele sulkemaan se ulkopuolelle. On ihan hirveää pelätä koko ajan, varsinkin noin paljon kuin sä pelkäät! Ei ole mitään hätää, ei mitään hätää. Kukaan ei sua satuta paitsi sä itse. Hengitä. Mieti jokaista liikettä. Ole onnellinen joka hetkestä. Nauti pienistä iloista. Älä syönnin jälkeen mieti ahdistusta, mieti sitä miten armollinen olitkaan juuri itsellesi. Mä vannon et selviit, ei oikeesti ole mitään hätää.

    VastaaPoista
  3. Toi ei oo ehkä hyvä idea korvata ruokaa herkuilla. Oon joskus aiemminki tästä mäkättäny, mut oon huomannu että kirjotat tästä melko usein. Kroppa ja aivot pelais paremmin jos saisit jotai ihan oikeita ravintoaineita. Ja ruokahaluki vois palata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en ota sitä mitenkää märkätyksenä :) oikeassahan sä oot! ja toki tiin ton itsekkin. Mutta mä viiimein sain syötyä äsken muroja 2 tunnin taistelun ja terapia puhelun jälkeen..

      jotenkin tässä tilanteessa kun mikään ei mee alas ni jos sattuisin maistamaan muutaman sipsin niin saisin edes jotain energiaa, huonoahan sekin mutta ees jotain. en tosiaan aijo kyllä tuudittautua tuohon tapaan. kovasti ainakin yritän! kiitos että huomautat kun lipsun :)

      Poista
  4. kokeile semmoista, että jääkaappiin/pakastimeen hankittaisiin jotain terveellistä ja semmosta että kun syöt sitä niin sulle ei tuu syyllinen olo, kuten ruokaa joka enemmän proteiinipitoista kuin hiilaripitoista. esim. täyttäviä jogurtteja, pähkinöitä, kalaa, fetasalaattia, kanasalaattia, smoothieta, pinaattikeittoa jne. niistä ei liho ja niitä voi syödä hyvällä omalla tunnolla koska niissä nyt ei sitä huonoo rasvaa ole vaan rakentavaa ja hyvää rasvaa joka ei kerry läskiks jota pelkäät. :) et jätät pois noi sipsi napostelut yms. nugetit joista puhut välillä, koska ne sisältää vain niitä huonoja rasvoja jotka voi imeytyy sun kehoon jo pieninäkin määrinä koska sun keho kuitenkin huutaa jotain energiaa jota käyttää. suosi lihaa,hedelmiä ja vihanneksia, jätä pois vaikka peruna ja riisi. se vähentää turvotusta kehossa koska riisi ja peruna on kovia ruokia sitomaan nestettä kehoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvist neuvoista :) jugurtinnkanssa ongelmua sen koostumuksen takia . En tiedä missä vika kun rupee ihan oksettamaan fyysisestikkin se litku. Ennen rakastin :( perunaa tuskin kpskaan syön kalaa vähemmän koska kallista. Tuo smoothie kuullosta tosi hyvält idealt. Ja semmoselta joka nyt sopisi tilanteeseen :) nugetteja tosi harvoin syön. Eilen siksi että niitä oli täällä töissä ja me olemme malli lapsille joten vähän on otettava :/ kiitti kauheesti vielä :)

      Poista
  5. Sä itse pelastit sen tilanteen:) Ja sä oot oikeesti ihan mieletön. Sä olet potentiaalisin parantuja kenet oon koskaan tavannut. Sen takia, että sussa on niin mieletöntä nöyryyttä mitä ei jumalauta yhdessäkään mun tapaamassa syömisvammailijassa ole ollut!!! siis ei oo todellista kui hienoo tää oikeesti on. Ja tottakai se ahdistaa. Koska se sairaus ei ole osa sua, ja tuo ahdistus ja vitutus on vaan asioita jotka kertoo sulle sen, että sä laitat ton sairauden tosi koville. Sillä ei oo mitään oikeutta asua sussa!! Ja tolla nöyryydellä sä pääset siitä eroon. Ja tapaisin sut kyllä oikein mielelläni:)
    Ja hei, tosta sun ja Katrin jutusta, muista aina tämä "se joka ei ole minä, on mahdotonta olla me". Sun pitää pystyä rakastamaan itseäsi ennekuin annat muille oikeuden rakastaa sua. Tai osaat itse rakastaa muita. Siksi se voi välillä tuntua niin vaikealta. Mutta oot menossa oikeesti niin hyvään suuntaan, ettei ole mitään syytä peruttaa nyt askeltakaan.

    VastaaPoista
  6. Katsoessaan omaa ruumistaan ihminen katsoo sitä aina tietyn tunteen vallassa, tietyn yhteisön sisällä. Kun ihminen on hänen ruumiinsa, kaikki ruumiin ulkoiset ominaisuudet ovat keskeinen osa sitä, millaisena ihminen pitää itseään. Hyväksyykö hän itsensä vai häpeääkö hän olemistaan. Koska ruumis on hyvin pitkälle tunnetasolla myös ruoka, käsittelee ihminen häpeää suhteessa syömisiinsä.
    Suhde ruokaan voi olla yhtä aikaa monen asenteen alaisena. Usein lapsi voi varhaisessa vaiheessa vastustaa vanhempien tahtoa vain kieltäytymällä syömästä. Lapsen tunnetilat näkyvätkin hyvin nopeasti hänen suhteessaan ruokaan. Äidin uhmaaminen on usein lapselle liian vaikeaa, koska hän on aina riippuvainen äidin hyväksynnästä. Ruoka jää ainoaksi välineeksi ilmaista erillisyyttä. Siksi lapsen asenne ruokaan on olennainen. Ruoalla leikkiminen on lapselle maagista äitisuhteen käsittelyä. Jos äiti on jatkuvasti pois tai kotonakin ollessaan poisoleva ja kiireinen, lapselle jää tyhjentymätön aukko vatsaan. Mikään ei kykene sitä tyydyttämään. Ruoka on silloin yhtä kuin kaipuu tai halu. Tämä tunne on usean lapsen ruumiin keskeinen "asento" suhteessa tärkeään ympäristöön. Hänen ruumiinsa hamuaa koko ajan ruokaa ja hellyyttä. Ruumis on vain nälkää. Tällainen tunne voi lopulta ilmetä bulimiana. Sama henkilö voi ahdistua ruoan hallitsevuudesta elämässään ja alkaa kieltää sitä ja käyttäytyä anorektisesti.
    Koska suhde ruokaan on yksilön hallinnan ulkopuolella, ihminen ei voi käskyllään laittaa ruokaansa sulamaan. Ihminen voi oksentaa hallitsemattomasti voimakkaan inhon tunteen vallassa, jos inho kohdistuu henkilöön, jonka laittamaa ruokaa on viimeksi syöty. Käytännön elämässä ihminen joutuu antautumaan sen varaan, että ruumis suostuu käyttämään hyväkseen sitä ravintoa, mitä sille tarjoamme. Mitä enemmän ruumista yritetään hallita vaikkapa ruoan laadun ja määrän säätelyllä, sitä ahdistuneemmaksi ihminen tulee.

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)