torstai 7. helmikuuta 2013

Syömishäiriö helvetti


Mun sanat on hukassa, hukassa. Sanat ruoka, syömishäiriö ja paino saa aikaan suunnattoman ahdistuksen . Tänään aloin oikeasti miettimään kauan mä olen valehdellut itsellenikin? Oikeasti uskonut siihen että mulla ei vaan puhtaasti oo nälkä. Mutta tänään aamulla mä huomasin että mua vaan yksinkertasesti kuvotti kaikki. Ruuan muodolla ei ollu väliä.
Pääsin jaloilleni vasta kolmen jälkeen päivällä tajutessani että nyt on lähdettävä terapiaan. Pyörin kiireessä jääkaapin luona "mun täytyy ottaa nyt jotain ja syödä" kaappasin jugurtin nopeasti käteeni. Bussissa mut valtas pakokauhu. Pieni jugurtti purkki sai mulle puistattavan olon. Mulle tuli niin kauheen surullinen olo kun jouduin lähettämään Katrille "Mä en saa vaan tota jugurttia alas :(" mä tunsin itteni niin idiootiksi, epäonnistuneeksi. 


En vain saanut nieltyä mitään muuta kuin vettä, ryhmässä oli taas vaikka mitä tarjoilla mutten mä voinut, pelkäsin jos maistan edes jotakin vähän tapahtuu jotain ikävää tai alan hulluna ahmia.

Mä vapisin jo kun lähdin terapiasta. Onneks sain kyydin kotiin, sillä heikotus puski musta läpi. Taistelin hetken ajan ja väkisin väänsin itselleni ruisleipää. Söin ne seisaalteen keittiössä koska musta tuntu niin epämukavalta syödä muiden nähden.
Söin vielä yhden "lämmin kuppi" keiton. Mun pää ei voi lopettaa kaloreiden laskemista.... 380kcl


Ennen kun mä alan syömään mun on JATKUVASTI mietittävä onko mulla oikeesti nälkä vai tekeeks mun vaan mieli jotain, mitä katuisin myöhemmin.



Musta tuntuu vaan niin pahalta et oon pimittänyt teiltäkin tietoa siitä miten mä todellisuudessa voin.

Yhtenä aamuna syötyäni lounasta, pastaa. Annoksen loputtua mut valtas vanha tunne "Mä en voi pitää tätä sisälläni, mä en voi ennenene...." Se tuli niin puun takaa, etten ehtinyt edes miettiä järkevästi vaan toimin tunteen mukana.... olen rikkonut tätä nyt n. 3 kertaa. Muttei se tule enään toistumaan, ainakin haluan uskoa niin.


Luettuani tän postauksen uudestaan ja uudestaan tajusin enemmän ja enemmän kuinka helvetin idiootti mä oon..  kuinka lapsellisen kuvan musta saa? Mutten voinut muutakaan, 
mun oli vaan pakko saada ilmaista mun tunteet. 

Mä haluaisin vaan paeta tätä kaikkea. Unohtaa että mulla on syömisen kanssa ongelmia.
Mutten mä pysty.  Oonks mä ollu niin heikko että mä oon taas päästänyt itseni näihin ajatuksiin ja toimintamalleihin? 

8 kommenttia:

  1. Et sä oot lapsellinen, ei syömsihäiriöstä niin hetkessä voi parantua ja kaikille tulee takapakkeja! voimia ihana ♥

    VastaaPoista
  2. tosi paljon voimia ja jaksamista! <3 ylä- ja alamäkiä on ihan jokaisella.

    VastaaPoista
  3. Missä käyt terapiassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jorvissa dialygtisessä käyttäytymis terapiassa eli lyhemmin DKTeessa. anteeks kun vastaus kesti.

      Poista
    2. Onko se pääpiste ihan Jorvissa vai onko se siinä psykiatrian poliklinikalla (Ainakin matinkylässä on)?

      Poista
  4. Mulle kävi ihan samoin, se laittaa pään sekasin.
    Voimia sulle♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)