maanantai 25. helmikuuta 2013

Liikaa pelkoa, liikaa epävarmuutta, liikaa pettymyksiä



Oon ottanu itseäni niskasta kiinni.  Väkisin saanut asioita rullaamaan. Koska kukaan ei olisi antanut mun jatkaa näin. Mulla on koko ajan sama pelko rinnassani "mitä jos joku aamu romahdan enkä pääse sängystä ylös.. mitä jos itkusta ei tulisikaan loppua?" Mua pelottaa koska mulla ei yksinkertaisesti oo enään muuta mahdollisuutta kuin mennä, vain ja ainoastaan eteen päin. Kaikki mitä edessäni on, pelottaa. Kaikki vastuu joka harteillani nyt on ahdistaa. Ajoittain tiedän jaksavani koulun loppuun asti, mitä muutakaan voisin? Isäni on tyytyväinen nyt kun hän voi kehua kuinka reipas olen. Nousen joka ikinen päivä töihin. Jopa viikonloppuisin teen keikkatöitä. Olen innoissani että elämässäni on jokin rytmi, tarkoitus. Etten vain makaa sängyssä.

Silti pelkään sitä ettei voimani kanna loppuun asti. Katri ja ystävät on mulle suuri tuki. Sekä tekin. En pelkää teidän pettämistä. Pelkään itseni pettämistä.



Olen kaiken lisäksi hhieman pulassa terapioiden kanssa. Yleensä olen joka päivä töissä ainakin 16 asti. Eli joka viikkoinen yksilökäynti kärsii tästä. Enkä pääse purkamaan ajatuksiani.. pelkojani.. ongelmiani terapeutilleni :( joka torstainen DKT ryhmäkin jää väkisinkin välillä väliin. Nyt olen ollut yli viikon ilman minkäänlaista terapiaa ja ottaa koville. pahinta on ettei tilannette voi tämän enempää järjestellä. asiat pitää vaan hyväksyä. Pahimmassa tapauksessa dkt-terapia kertoja jää niin paljon välistä että joudun lopettamaan.. siellä joka viikkoinen läsnäoleminen on tärkeää. Joutuisin taas yli vuoden odottamaan että pääsisib aloittamaan uudestaan terapiani. Epävakaan persoonallisuus häiriön hoidossa. Kyllä mä joskus normi terapiaan pääsisin muttei se läheskään korvaa tätä nykyistä :( harmittaa ja pelottaa. Tää koulu on nyt vaan saatava loppuun. Ja töissä on käytävä ihan taloudellisista syistä. Tuntuu siltä ettei mulla ole oikeutta olla enään sairas vaan nyt on äkkiä purskutettava eteenpäin.



Mä elän nyt päivä kerrallaan. Yrittäen tehdä oikeita valintoja. Yrittää kasvattaa pieniä lapsia vaikka itsekkin oisin sen tarpeessa.. varsinkin päivärytmin noudattamisessa ja ruokailuissa.



Mitä jos kaikki särkyykin käsiin?

14 kommenttia:

  1. Ihminen itkee, kun se ei tiedä mitä se tekisi. Siksi me oikeasti itketään, ei siksi että olemme surullisia tai onnellisia jne. Kun alkaa itkettää, pitää vain hengittää ja miettiä että mitä nyt tekisi.

    Ja hei muista tämä:
    "Ei mitään takana, kaikki edessäni, niin kuin tiellä aina" Vitun kliseistä, mutta elämän ehdoton selviytymiskeino. Älä vaan peruuta nyt.

    VastaaPoista
  2. Voi rakas <3. Se ristiriita on huikea, kun on ympärillä paljon pikkuisia, mutta päästä niiden luonne lähelle - ne on luonnostaan loistavia terapeutteja. Vaikka ei ne tietenkään korvaa oikeaa, jota olet vihdoin ja viimein saanut. Mutta kai ne nyt ymmärtää sun tilanteen, kun kaikkien on pakko tehdä töitä, että pystyy elämään. Luulisi, että yksilökäyntiä voisi ainakin mahdollisuuksien mukaan siirtää, jotta sä pystyisit käymään siellä.

    Älä petä itseäsi nyt, kun sun asiat alkaa järjestyä hiljalleen. Se tuntuu tosi alienilta, mutta löysit tahtoa vetää koulun loppuun ja löysit tahtoa mennä töihin, koska aina voi myös päättää velloa paikoillaan. Voimia! <3

    VastaaPoista
  3. Voi sua :( on tosi vaikeeta varmasti ellet pääse käymään terapiassa, eikä pelkästään vaikeeta vaan tosi epäreilua ja kamalaa. Eikö mitenkäänmitenkäänmitenkään olis sun mahdollista töistä saada edes 1h vikkossa aikaa terapiaan? Musta olis niin tärkeetä että sä kävisit siellä, just sentakia ettei kaikki romahda kun sä et pieni pärjää yksin :( anteeks et okn tosi huono kommentoimaan vaik aina luenki sun postaukset... Kunpa voisin auttaa sua jotenki <3

    VastaaPoista
  4. tiedän niin tunteen, itse en oo koskaan käynyt terapiassa mutta oon vakavasti miettinyt että pitäisikö mun harkita.. :( onko sinne sitten vaikea päästä? :( lisää mutkia matkaani.. koita pärjäillä ihana rakas <3

    VastaaPoista
  5. Voih mä tiedän niiiin tunteen,mulla on ihan samoja pelkoja ja epävarmuutta kun siulla:--( kumpa et romahda kumpa saisit rauhan sisällesi ja epävarmuuden pois:/<3 et ansaitse pelkoa<3

    Mulla alkaa myös DKT-terapia...mut laitettiin jonoon venaan:0
    Käyn joka viikko myös sairaanhoitajan joka on myös itse DKT-terapeutti niin hänen juttusillaan,kun siihe DKTterapiaan viel kestää:s

    Mielestäni sun olisi hyvä vähentää tota öitä jo on mitenkään mahollista? koska sun hyvinvoinnin parantamiseksi olisi toissaa tärkeää käydä säännöllisesti noissa terapioissa! *voimahali*

    VastaaPoista
  6. voimahippuja ja jaksamista <3 äläkä uuvuta itseäsi liialla työllä, teet ihan oikeasti vaan sen minkä jaksat. <3

    VastaaPoista
  7. Ei sun pitäisi olla töissä ollenkaan! Sun pitäisi hoitaa itseäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse teen töitä, vaikka olen sairas. Lukuisia erilaisia mielenterveysongelmia. Se ei ole koskaan estänyt mua tekemästä töitä.

      Ehkä blogin kirjoittaja kuitenkin tietää, mitä on tekemässä...

      Terveisin, sairas lähihoitaja

      Poista
    2. Komppaan edellist! Lukekaa hei tän muijan kirjotuksii! Juoppo & anorektikko. Onneks se ei oo lähihoitaja!!! En antas tikullakaan koskee meijä mummaan!!!

      Poista
    3. Muako tarkotit? Paha teettää pettymys mutten ole juoppo enkä anorektikko :) sairaslomalla saatain masennus hetkinä käydä useammin baareissa mutta nyt elämäs kiinni ja töissä 40h viikossa. Mulle on ihan sama mitä mieltä sä musta oot. Vaikka oon epävarma niin siitä oon satavarma että mä osaan mun duunin ja oon monen lapsen lohduttava olkapää. Ja mulle kaikki kaikes. Mieti vähän millä sävyllä kommentoit tänne !

      Poista
    4. Kunpa tajuaisitte, että tämän blogin kirjoittaja EI OLE AINOA LH/lh-opiskelija, joka käy välillä juhlimassa. Eikä varsinkaan ole ainoa, joka sairastaa anoreksiaa/muita mielenterveyshäiriöitä.

      Hohhoijaa. Miksi te ihmiset olette tyhmiä?!?!

      Terveisin, sairas lähihoitaja

      ps. Hoidan vanhuksia, käyn mahdollisimman usein baareissa, kärsin mielenterveysongelmista. Kamalaa?

      Poista
    5. Näimpä. Useammilla lähihoitajilla ja sairaanhoitajilla on mielenterveysongelmia ja juuri siksi he ovat hakeutuneet alalle jotta voisi auttaa myös muita ja ymmärtää. Mun työn hoitamisessa ei oo mitäään ongelmaa. Oon aina saanu hyvää palautetta ja mä rakastan tätä työtä vaikka välillä rankkaa onkin. Tirha teidän muidden on tuomita mä oon tuonut julkisesti vaikeudet esille. Kun taas toiset lh opiskelijat ei oo välttämättä siitä kellekkään sanonu.

      Jos mä en tekis töitä en jaksais. Työt piristää mua ja saa päivärytmin kohilleen.



      Poista
    6. Sä olet hyvä työssäsi ja osaat auttaa muita - eikö ole ulkokultaista sanoa muille sanoja, joihin et omalla kohdallasi usko? Mietin vaan, että mitä se tekee sulle itsellesi "valehdella" jatkuvasti?

      Poista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)