torstai 28. helmikuuta 2013

Kun kaikki on perseestä


Haista vittu sh! Oot pilannu mun päivän. Näytän vaan ja ainoastaan aina sun silmissä rumalta. Mä vihaan sua. Vihaan sitä kun joudun jättää aina kaikki vaatteet kauppaan, koska sinä saat minut aina uskomaan, että olen ruma, lihava epäonnistunut.



Ahdistava päivä. Kaiken lisäksi Katri lähtee huomenna Ouluun viikoksi.
Ahdistaa.

Mutta minkäs sile voi, elämä jatkuu..kai?
Joten tässä piristettä!





"Mielipide on kuin perseenreikä, kaikilla on sellainen, mutta vain oma kiinnostaa."



Mulla on ikävä mun joukkuetta.
voikun voisin taas olla se tyttö jota ei saanu kentältä pois. Nyt en mitään.. koska koulu ja työ vie kaiken.

pipo päässä joka säässä : ) 2008

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ymmärräthän varmasti että tässä on kaikki mihin tuun koskaan pystymään?



Kroppa täristen mun on jaksettava. Kerään itseäni useaan otteeseen. Kylmä väre jakautuu kehooni tasaisesti. Ruoka lautasellani näyttää ällistyttävän suurelta. Todellisuudessa syön vähemmän lounaalla kuin minun pöydässä istuvat lapset. Selitän asian itselleni loogisesti; lapset liikkuvat enemmän kuin minä, he ovat kasvavassa iässä ja tarvitsevat paaljon energiaa.

Leimaan itseni saamattomaksi ja laiskaksi kun kotiin tullessa iltapäivällä en saa itseäni nostettua sängystä ylös, en jaksa edes kävellä jääkaapille. En jaksa antaa Katrille huomiota, tunnen itseni huonoksi. Olen kuin muumio joka tuijottaa pimeätä kattoa. Olenko minä vain huono tuntiessani näin? Miksi olen näin heikko? 

Syyttävät lauseet pyörii ympyrää mun pään sisällä. Eikä mikään tunnu oikealta eikä väärältä. En tiedä valehtelenko itselleni, mutta avatessani jääkaapin mut valtaa kamalan paha olo, fyysisesti ja henkisesti. Nälkä jää, mutten vain saa otettua mitään kaapista, mikään ei tunnu oikealta valinnalta. Miettiessäni miltä juuri se ruoka maistuisi suussani. 

Oon todella yrittänyt syödä paljon enemmän, vaikka olen yhä ahdistunut omasta kehostani, tiedostan kuitenkin sen että mun on syötävä. --Kirjoittaessani äskesen lauseen päähäni iski heti nämä sanat "sun läski ei tosiaan pidä syödä"-- Sairaat ajatukset huutaa. 


klo 11:00 Viisi nugettia, kaksi lusikallista riisiä.
klo 17:00 kaksi paahtoleipää

mun on nyt valittava kaapista jotain. 
Pystyisin vaikka mielummin napsimaan muutaman sipsin jos Katri tois niitä kaupasta. Jotenkin nyt vaan ajatuskin jääkaapille menemisestä saa mut ahdistumaan. Oikeestaan en ees tiiä onko tälle tunteelle mitään nimeä?
Luuseri?





Ymmärräthän varmasti
että täs on kaikki 
mihin tuun koskaan pystymään
Tekemällä musta ei saa 
mitään parempaa
jalompaa
Ymmärräthän sen
että näit jo melkein koko kuvan
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
ja tulet ehkä pettymään
Varmistin vain
kun vieläkin me tässä seisotaan

Kohta näet mun huulet
jotka on kauheita huutaneet
väärällä hetkellä vaienneet
minkäs teet
Aivan pian näät puutteet
joita on kuoret peitelleet

Et oo huono ihminen
jos pois meet

Irina- koko kuva

maanantai 25. helmikuuta 2013

Liikaa pelkoa, liikaa epävarmuutta, liikaa pettymyksiä



Oon ottanu itseäni niskasta kiinni.  Väkisin saanut asioita rullaamaan. Koska kukaan ei olisi antanut mun jatkaa näin. Mulla on koko ajan sama pelko rinnassani "mitä jos joku aamu romahdan enkä pääse sängystä ylös.. mitä jos itkusta ei tulisikaan loppua?" Mua pelottaa koska mulla ei yksinkertaisesti oo enään muuta mahdollisuutta kuin mennä, vain ja ainoastaan eteen päin. Kaikki mitä edessäni on, pelottaa. Kaikki vastuu joka harteillani nyt on ahdistaa. Ajoittain tiedän jaksavani koulun loppuun asti, mitä muutakaan voisin? Isäni on tyytyväinen nyt kun hän voi kehua kuinka reipas olen. Nousen joka ikinen päivä töihin. Jopa viikonloppuisin teen keikkatöitä. Olen innoissani että elämässäni on jokin rytmi, tarkoitus. Etten vain makaa sängyssä.

Silti pelkään sitä ettei voimani kanna loppuun asti. Katri ja ystävät on mulle suuri tuki. Sekä tekin. En pelkää teidän pettämistä. Pelkään itseni pettämistä.



Olen kaiken lisäksi hhieman pulassa terapioiden kanssa. Yleensä olen joka päivä töissä ainakin 16 asti. Eli joka viikkoinen yksilökäynti kärsii tästä. Enkä pääse purkamaan ajatuksiani.. pelkojani.. ongelmiani terapeutilleni :( joka torstainen DKT ryhmäkin jää väkisinkin välillä väliin. Nyt olen ollut yli viikon ilman minkäänlaista terapiaa ja ottaa koville. pahinta on ettei tilannette voi tämän enempää järjestellä. asiat pitää vaan hyväksyä. Pahimmassa tapauksessa dkt-terapia kertoja jää niin paljon välistä että joudun lopettamaan.. siellä joka viikkoinen läsnäoleminen on tärkeää. Joutuisin taas yli vuoden odottamaan että pääsisib aloittamaan uudestaan terapiani. Epävakaan persoonallisuus häiriön hoidossa. Kyllä mä joskus normi terapiaan pääsisin muttei se läheskään korvaa tätä nykyistä :( harmittaa ja pelottaa. Tää koulu on nyt vaan saatava loppuun. Ja töissä on käytävä ihan taloudellisista syistä. Tuntuu siltä ettei mulla ole oikeutta olla enään sairas vaan nyt on äkkiä purskutettava eteenpäin.



Mä elän nyt päivä kerrallaan. Yrittäen tehdä oikeita valintoja. Yrittää kasvattaa pieniä lapsia vaikka itsekkin oisin sen tarpeessa.. varsinkin päivärytmin noudattamisessa ja ruokailuissa.



Mitä jos kaikki särkyykin käsiin?

maanantai 18. helmikuuta 2013

eka päivä



Pian lähdössä ekaan duuni päivään pitkästä aikaa, joten en kauaa ehi höpötellä.
Viikon loppu meni alkoholin parissa ja juhlien kahden kaverin 2kymppisiä!
Oli ihan huippua :-) paitsi vaan että mun saakelin kallis puhelin varastettiin baarissa :(
nyt jouduin sit eilen ostamaan uuden.. ja pitihän se uhmata omaa rahatilannetta ja ostaa se uusin samsung galaxy Note 2. Emmä enää pärjäis ilman semmmost puhelint.. apua :D



Tähän aikaa aamusta en saa tän järkevämpää otosta.. ja kauhee jännitys tästä ekast työ päivästä!


HYVÄÄ maanantaita teille kaikille :) ja pahottelut "turhasta" höpötys postauksesta :)

lauantai 16. helmikuuta 2013

......


Tässä plösö päivitystä. Eipä mulla muuta. Vituttaaa :-(


torstai 14. helmikuuta 2013

tiistai 12. helmikuuta 2013

If you don't try, you can never win.

tän näkösenä väsään tätä postausta :-D 

Kiitän ja kumarran kaikille ihanille jotka kommentoi viime postaukseen ja tsemppasivat mua :-)

Syöminen tökkii vielä ja se on saanu mut melkein hermoromahduksen partaalle kun alan sitä miettimään ja varsinkin sitä kuinka "sen pitäisi oikeasti toimia". mutta kun nyt ei vain toimi.

Kuitenkin sain tänään syötyä pitkästä aikaa aamupalaksi kaksi ruisleipää, seuraava "ruoka" venyi pitkälle iltaan.. ja sain syötyä 4 sushi palaa. Mä tiiän et tolla energia määrällä ei pitkälle pötkitä. Mä ihan omasta alotteesta sanoin Katrille et mä haluun kyl nyt jotain karkkia tai herkkua.. vaikkei oo hyvä sillä korvata kunnon ruokaa semmosella. Kuitenkin saan niistä edes vähäsen energiaa.. vaikka huonon laatustahan se on. En tiedä miksi jotkut ruuat saa mut voimaan niin pahoin etten voi edes maistaa niitä. 

Oon viimeset kaks kuukautta stressannu mun lähihoitaja opintoja jotka tuntu junnaavan paikoillaan. Nyt siihen tulee muutos, mulla ei oo enään vaihtaehtoja kun valmistua nyt kesällä. Mä hain paniikissa itselleni työpaikkaa josta saisin palkkaa (jos koulu hankkisi paikan en saisi mitään palkkaa). Koulu oli sitä mieltä ettei semmosta paikkaa tuu löytymään, mutta aina voi yrittää ja mä yritin.

Ja nyt tää yritys on palkittu! Nimittäin maanantaina mä ALOTAN työt päiväkodissa ja saan siitä ihan kunnon palkkaa (josta tietty miinustetaan 10prosenttia, koska en ole vielä täysin pätevä.) Työ maistuu paljon paremmalta kun siitä maksetaan.

Mua jännitti ihan tajuttomasti kun mua haastatteli päiväkodin johtaja sekä varajohtaja. Oon niin ilonen et ne valitsi mut tohon työhön. Loppuu tääki lomailu ja alkaa ne "kauheet" aamu herätykset ja pitkät työpäivät. Menee varmasti hetki tottua.


Nyt mä nautin näistä viimesistä vapaa päivistä ja valvon myöhään ja nukun pitkään. Ihanaa viikkoo kaikille, kohta on viikonloppu, puss.







maanantai 11. helmikuuta 2013

Teihin voi aina onneks tukeutuu

Mulla on nyt ollut muutama viikko syöminen todella hankalaa, en tiiä mistä se johtuu. Muitten kannustuksesta/painostuksesta mä syön, jotta muilla ei ois paha olla. Mun näläntunne on melkein olematonta. Ja nykyyän mun ruokailut menee tähän tahtiin:
Aamupala klo 15-16 (2klp ruisleipää) 
Illalla klo 20-21 (Sushia)
ja nyt aijon nauttia muutamasta sipsistä. 


en tajua miksi mun on vaikeaa syödä, enemminkin se alotus.. että mä saan itseni jääkaapin eteen seisomaan ja pakottamaan itteni ottamaan sieltä jotain. "jugurtti".. eih teekkää mieli.. liian limaista. "Leipää?" äh.. no ei sitäkää tekis nyt oikee mieli..
En tiedä miks toi on niin iso kynnys vain ottaa jotain käteen.
Pyörittelin kahta ruisleipää ja meilkein sain itseni ahdistuksesta itkemään. Katri kysyi multa "onks toi kulta noin vaikeeta :("  en tiedä, sanoin ei. En oikeasti tiedä mikä siinä mättää.. mikä mua vaivaa?!

Ja nyt toivoisin teiltä jotain neuvoja.. kun omani ovat jo loppuneet eikä asiat tän saralla vaan parane :'(





Sit vähän ilosempaan. Kävästiin makuunissa äskettäin ja ostin sieltä YHDELLÄ eurolla noi joissa on keltanen tarra (1e/kpl)



mua huvittaa et miten mä voin näyttää tältä ku tuun suihkusta :-D


Eilen otettu :-) 






Me ollaan niin turhautuneita tohon lumipyryyn et me saamattomat laiska kasat mentiin tilaamaan alepan nettisivuilta meille huomiseks aamuks kaikki ruuat koti-ovelle :---D mua naurattaa vielki se et aamul joskus yhdeksän aikaan siin seisoo alepan juoksupoika jonkun kuuden kauppakassin kanssa :-DD Onneks "ei menny ku" 83e.. :) 

perjantai 8. helmikuuta 2013

JÄRKYTYIN !

Nimittäin tästä helvetin postauksesta...



 En olis ehkä halunnu ikinä löytää tota postausta,
noita kuvia.. tai mitään muutakaan... nyt tunnen oloni niin idiootiksi ja pettyneeksi, miksi päästin tuosta kropasta irti? Silti kun mä katon noita kuvia ja vanhaa kirjotusta, huomaan kuinka helvetin sairas oon ollu ja kuinka oon oikeesti luullut näyttäväni 100 kiloselta.. nyt vasta tajuun sen kuinka syömishäiriöä vääristääkään minä kuvaa..
silti tuntuu niiin pahalta....

torstai 7. helmikuuta 2013

Syömishäiriö helvetti


Mun sanat on hukassa, hukassa. Sanat ruoka, syömishäiriö ja paino saa aikaan suunnattoman ahdistuksen . Tänään aloin oikeasti miettimään kauan mä olen valehdellut itsellenikin? Oikeasti uskonut siihen että mulla ei vaan puhtaasti oo nälkä. Mutta tänään aamulla mä huomasin että mua vaan yksinkertasesti kuvotti kaikki. Ruuan muodolla ei ollu väliä.
Pääsin jaloilleni vasta kolmen jälkeen päivällä tajutessani että nyt on lähdettävä terapiaan. Pyörin kiireessä jääkaapin luona "mun täytyy ottaa nyt jotain ja syödä" kaappasin jugurtin nopeasti käteeni. Bussissa mut valtas pakokauhu. Pieni jugurtti purkki sai mulle puistattavan olon. Mulle tuli niin kauheen surullinen olo kun jouduin lähettämään Katrille "Mä en saa vaan tota jugurttia alas :(" mä tunsin itteni niin idiootiksi, epäonnistuneeksi. 


En vain saanut nieltyä mitään muuta kuin vettä, ryhmässä oli taas vaikka mitä tarjoilla mutten mä voinut, pelkäsin jos maistan edes jotakin vähän tapahtuu jotain ikävää tai alan hulluna ahmia.

Mä vapisin jo kun lähdin terapiasta. Onneks sain kyydin kotiin, sillä heikotus puski musta läpi. Taistelin hetken ajan ja väkisin väänsin itselleni ruisleipää. Söin ne seisaalteen keittiössä koska musta tuntu niin epämukavalta syödä muiden nähden.
Söin vielä yhden "lämmin kuppi" keiton. Mun pää ei voi lopettaa kaloreiden laskemista.... 380kcl


Ennen kun mä alan syömään mun on JATKUVASTI mietittävä onko mulla oikeesti nälkä vai tekeeks mun vaan mieli jotain, mitä katuisin myöhemmin.



Musta tuntuu vaan niin pahalta et oon pimittänyt teiltäkin tietoa siitä miten mä todellisuudessa voin.

Yhtenä aamuna syötyäni lounasta, pastaa. Annoksen loputtua mut valtas vanha tunne "Mä en voi pitää tätä sisälläni, mä en voi ennenene...." Se tuli niin puun takaa, etten ehtinyt edes miettiä järkevästi vaan toimin tunteen mukana.... olen rikkonut tätä nyt n. 3 kertaa. Muttei se tule enään toistumaan, ainakin haluan uskoa niin.


Luettuani tän postauksen uudestaan ja uudestaan tajusin enemmän ja enemmän kuinka helvetin idiootti mä oon..  kuinka lapsellisen kuvan musta saa? Mutten voinut muutakaan, 
mun oli vaan pakko saada ilmaista mun tunteet. 

Mä haluaisin vaan paeta tätä kaikkea. Unohtaa että mulla on syömisen kanssa ongelmia.
Mutten mä pysty.  Oonks mä ollu niin heikko että mä oon taas päästänyt itseni näihin ajatuksiin ja toimintamalleihin? 

lauantai 2. helmikuuta 2013

Tavoitefarkut



siinäpä ne. mahasta rasvaa pois sekä perseestä ja lantiolta. toissa kesänä nuo istu mun jalassa täydellisesti! koko 24/30... niin täydellisen pituisetki.