keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuoteni 2012 (huhu varautukaa pitkään höpötykseen)

Viime vuonna tammikuu alkoi hyvin sekavissa merkeissä. Olin todella tasapainoton ja levoton. Kärsin jatkuvasti vaikeasta masennuksesta. Tapahtuma ketju paheni pahenimistaan ystäväni itsemurhan jälkeen. Jouluni vietin kyyneleet silmissä. Enkä tiennyt mitä minun täytyisi tehdä tai minne mennä. Olin niin yksin enkä osannut pyytää apua. Lopulta vuoteni vaihtui Jorvin suljetulle pitkän odottelun jälkeen päivystyksessä.





vietin kouvolassa  mahtavan viikon !



Osastolla vietin jonkun aikaa m1-lähetteen vankina. Oloni ei tasaantunut ja olin varma että en enään selviä, satutin itseäni osastolla, puhuin toisen potilaan kanssa sopimattomia.
En pystynyt/halunnut syödä. Viisi päivää seisoin tolpillani, hoitokokouksen tultua sain vain huolestuneita katseita perheeltäni ja hoitajiltani. Minun oli päästävä pois, Delphinen hautajaisiin. En voinut jäädä mistään hinnasta kotiin.
http://ssecretlife.blogspot.fi/2012/01/ei-helvetti-ma-oon-tyhma.html


Te olette kauniita, arvokkaita. 
 Uskokaa mua. 
Mä tiedän mistä mä puhun. Haluan olla tässä,
auttaa ja tukea teitä.  Ei asioiden tarvitse päättyä näin.

Tää on teille 
"Tahdon elää niin etten vanhana mä joudu katumaan, tahdon elää, löytää sateenkaaren päästä satumaan, tahdon tanssia ja laulaa, tahdon itkeä ja nauraa, tahdon elää. Tahdon elää." 


http://ssecretlife.blogspot.fi/2012/02/hating-yourself-is-worst-thing-you-can.html

Olin vielä pitkään surullinen, vihainen ja sekava. Illat vietin kevättä myöten hyvin pitkälti itkien huoneessani tai kykemättömänä liikkumaan.

Sain hetkeksi elämästäni kiinni hyvien ystävien avulla. Jaksoin taas juhlia ja mennä. jonkun aikaa kunnes entinen parasystäväni alkoi minulta "salaa" tapailemaan Viltsua. Minulle ei kerrottu ja olin silloin vielä korvia myöten ihastunut Viltsuun. Kerroin parhaalle kaverilleni paljon Viltsusta ja meidän hetkistä.
Tuntui lähes kuvottavalta ajatella sitä kuviota ja sitä mitä seläntakanani tapahtui. Pitkään podin huono omatuntoa ja tunsin itseni todella tyhmäksi. Katkaisin molempiin välit kuin seinään enkä oikeastaan sen koomin ottanut yhteyttä kumpaankaan. 




Nyt vihdoin olen voinut riisua tätä painoa harteiltani. Olen saanut keskusteltua ystäväni kanssa. En halua kantaa vihaa. Ja olen todella onnellinen heidän puolestaan. Petyin vain koska luottamus vain vietiin käsistäni yhtäkkiä. Pystyn katsomaan paljon erilailla nyt tilannetta, se vaati monta monta kuukautta ja päivää. Eilen näin kumpaakin. Enkä tuntenut mitään pahaa ja väärää. Vihdoin halasin pitkästä aika ystävääni. Ja olen antanut jo anteeksi, luottamuksen toivoisin tulevan vielä takaisin. 

Huhtikuussa vointini oli melko tasaista, pieni kohtauksia lukuun ottamatta. Tein joukkueeni kanssa unohtumattoman reissun Berliiniin, siitä reissusta ei puuttunu tippakaan sekoilua ja naurua, onneks sentää ei lopulta päädytty pihalle hotellistamme.





Näiden kuukausien aikana reissasin paljon mm. Tampereella, kouvolassakin kävin muistaakseni. Kävin moikkaamassa blogi tuttuja. Ja ystäviä ympärin suomea. Monta monta unohtumatonta baarireissua kesältä. Monta krapulaista ja hulvatonta aamua. Aina ei voinut kotoa herätä vaan välillä sai kaverin kanssa miettiä että kuinkas se ilta menikään.












Kesäkuussa mieleenpainuvin reissu oli Rhodos. Kahden päivän varoituksella kasasimme kamat ja lähdimme neljän tytön voimin viettämään lämmintä rantalomaa. Mä muistan ikuisesti ton reissun. Ja rakastuin kyseiseen kaupunkiin.












Kesän aikana minulla todettiin myös epävakaa persoonallisuushäiriö joka oli todella kova paikka, mitä enemmän aloin ymmärtämään sairautta sitä enemmän aloin tuntemaan itseni epätoivoseksi. Olin huolissani omista ajatuksistani ja peloistani. 






Heinäkuussa eksyin omiin ajatuksiin ja mitä mustempaan maailman, joka paikassa oli synkää ja ilon hetket vietin täysin epävakaudessani ja mania vaiheissa. Kaikki tuntui sumulta ja olin lähes humalassa enemmän kuin selvinpäin. Sinnittelin sen verran että sain työt tehtyä kunnialla. Mikään muu ei ole niin tärkeää kuin se. Lopulta väsyin lopullisesti ja heräsin Heinäkuun vaihteella Meilahden sairaalasta letkuissa. Surullisena ja epätoivoisena. Olin meinannut lopettaa kaiken, ilman mitään varotusta taikka valmisteluja. 



Julkaisin tuolloin videon hankalista ja vaikeista asioista joista sain vihdoin puhuttua ja kerrottua omin sanoin.




Aloitin DKT-terapiassa ja sain oman DKT- yksilöterapeutin. Johon voin aina turvautua oli mikä oli. 

Tilanteeni koettiin jokseenkin hankalaksi. En hallinnut juomista en syömistä enkä arjenrytmejä. Päädyimme päiväosastoon jossa olinkin 6vkoa josta koin jonkun verran hyötyä, kuitenkin loppuvaihe alkoi tuntumaan puuduttavalta ja turhalta.









Katrin pikkusiskon joululahja meille 



Katri tuli kuvioihin, en tajua vieläkään mistä tämä ihana ihminen putkahti samalle päiväossalle. Toistamiseen olimme samaan aikaan jossakin hoidossa. Ensiksi avo-osastolla toissa kesänä ja sitten syksyllä päiväosastolla. Mä en voinut itselleni mitään, olin karttanut ihastumista jo jonkin aikaa ja halusin vain olla yksin. Kunnes jotain tapahtui.. en melkeen ees voi kirjottaa sitä tähän koska se kuulostaisi täysin kliseiseltä ja liian lässytykseltä.
Kuitenkin mä voin kertoa että mun vatsassa ui miljoona perhosta samaan aikaan. Mä tunsin itseni niin turvatuksi ja ehjäksi pitkästä aikaa. Lokakuun puolessa välissä alettiin virallisesti seurustelemaan, ja mä oon rakastanu joka ikistä päivää mitä meillä on ollut, me ollaan nyt jo koettu aivan kauheesti asioita, hyviä sekä huonoja josta ollaan selvitty. Meillä on yhteisiä toiveita tulevaisuudelle, ja ne jos jotkut pitää mut hengissä.
Mä en vaihtais Katria ikinä pois. Enkä haluu ikinä kadottaa tätä tunnetta jonka se saa mulle aikaan.





Mitättömyydestä rikotusta ruumiista,
mä ehjäksi kasvoin. 

Sun lämmin iho vasten mua.
Parantaa haavatkin syvemmät.

Ei mitään sellaista olekkaan mitä en vuoksesi tekisi.

Olen kulkenut kauan pimeitä polkuja, mutten enään.
Sinä olet kovia kokenut, minä suojelen sinua.
Niillä kaikilla voimilla mitä minulla on.

Parannan sinun haavasi. Suukotan jokaista viiltoasi.
Kaiken mä teen, jotta sut parantaisin.

Sä vielä tuut näkemään, en mä täältä lähdekkään. 



Vietimme Katrin kanssa Joulun Oulussa. Suunniteltiin uudenvuoden juhlia yhdessä ja kutsuttiin sinne läheisiä kavereita, musta oli mahtavaa nähdä blogiystäviäni pitkästä aikaa. 








Iinan ja Tiian blogeihin pääsette klikkaamalla nimeä.


Mulla oli mahtava ja ihana uus vuos, kiitos kaikille ihanille :-)



LUKIJOILLE myöhässä uuden vuoden toivotukset, kiitos kaikille jokaisesta sanasta kuluneen vuoden aikana :)

13 kommenttia:

  1. Oi, tuli melkein kyyneleet silmään kun luin tätä postausta! Sulla on ollu vaihteleva vuosi, niin kuin mullakin. Paljon osastohoitoa, mutta ihania ihmisiä ja elämän uusia alkuja! <3

    Kiitos bileistäsi, tuun mielelläni uudestaakin ;DD

    VastaaPoista
  2. Sä vaikutat persoonaltas semmoselta ihmiseltä, et suhun ois kiva tutustuu. Joo tiiän, tää tuli ihan puun takaa, mut periaattees haluisin tutustuu suhun :)
    Tää kuulostaa kyl vähän hassulta, mut laita mulle sähkärii, ku oikeesti haluisin uuden kaverin ja jonku jolle jutella, koska mulla on diagnoosi vaikeasta masennuksesta, ja parista muusta, joittenka nimii en muista, oon satuttanu itteeni jne. mut tosiaan se sähkäri;
    Nalluska1@hotmail.com

    VastaaPoista
  3. Vaikutat tosi sydämelliseltä ja ihanalta ihmiseltä. Mulla on menny tää joululoma tosi surkeesti, ku oon vaa istunu yksin huoneessani synkän pääni sisällä..

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus! <3 Todella mielenkiintoista lukea mitä kaikkea sinulle tapahtuikaan viime vuonna.

    VastaaPoista
  5. Hyvää uutta vuotta! Toivon niin paljon, että tästä vuodesta tulisi paljon parempi kuin mitä edellinen oli. Ansaitsisit sen<3

    VastaaPoista
  6. ihana postaus, oikeesti, tosi lämmin! :) tsemppiä sulle ihan hirmuisesti! :)<3

    - vega cold -
    //vega-thismakesmesick.blogspot.com//

    VastaaPoista
  7. voi pieni, tosi paljon haleja ja jaksamisia <3 toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi sulle :)

    VastaaPoista
  8. välillä tuntuu et sun ajatuksista osa vois tulla mun pään sisästä.. haluan aina käydä lukemassa mitä sulle kuuluu, joskus haluisin viel suhun tutustua paremminki. vaikutat tosi ihanalta tytöltä. muista et kaikesta selviää kun ei vaan anna periks <3

    VastaaPoista
  9. itkin kun katsoin ton videon, oon miettiny paljon miten voisin vaan peittää kaiken ja ymmärtäny etten voi peittää, voin vaan muuttaa. tai ainakin yrittää muuttaa. oon lukenu blogiasi jo vuoden ja voin sanoa että ymmärrän tunteitas. en mäkään sillon mitään ajatellu kun aloitin itseni satuttamisen, sitten siitä vain tuli tapa. ja nyt oon tässä enkä tiiä mitä tekisin mun elämälle. toivottavasti pystyn olemaan sunkin tukena, ainakin yritän. toivottavasti vastaat tähän kommenttiin..
    t:pieni sydän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos, ja ihana kuulla et videon herättänyt tunteita :( <3 paljon voimia sulle ja jokasesta kommentista on aina apua ja tukea !

      Poista
  10. <3 ihana t:pieni sydän

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)