keskiviikko 9. tammikuuta 2013

lahoamassa...

sadatta kertaa mä aloitan tätä. mutta ei, ei onnistu ei tule mitään. 
yksinkertasesti mä vain olen hajoamassa. Kerta toistamiseen.
Kättäydyn kuin mikäkin seinähullu.  Kohtelen Katria välillä niin huonosti epävakaiden myrskyjen aikana.
itkuisesti totean aina välillä itselleni hiljaa sisälläni.
"et ansaitse sitä, ansaitset olla yksin"

mä en saa mitään järkevää tähän ulos.

aamu: puolikas wokki (kupillinen)
ilta: kaksi ruisleipää ja sipsin loppuja.

Mun jopa piti tehdä teille uus vuos lupaus -lista joita olin innoissani suunnitellut.
mutta oon aina pettymys.. enkä vain onnistu.

Lopetan tältä erään....

oon pahoillani.

Haluaisin sanoa jotain järkevää teille. 
Kiitos. kai.. 
olette korvaamattomia.



HALUAISIN VAIN:...... helvetti vieköön...

HALUUN VAAN LOPETTAA TÄMÄN ITKEMISEN JA SISÄISEN LAHOAMISEN, mutten tiedä miten?!? Mitä lääkkeitä mun täytyy vielä syödä turruttaakseni tän kaiken!? MITEN MÄ jaksasin edes uskoa että JOKIN TAI JOKU SAISI MUT PARANTUMAAN. miten mä voin uskoa että se olen minä??
 helvetti.. helvetti, oon itteni armoilla.
jos edes pääsisin suihkuun ja jaksaisin meikata ja laittautua mutta EN. sekin on kauheen tuskan takana, oon vaa nii väsyny tähäm rumbaan etten edes jaksa välittää kuinka paskasena muiden ihmisten ilmoilla kuljen. mua ei vaan kiinnosta, ajatelkoot mitä ajattelee.

tulihan se sieltä.......

7 kommenttia:

  1. Voimia sulle, aikoinaan ollu tuttu tunne. Mutta siittä on päästy osittain poies. :)

    VastaaPoista
  2. :-( Oletko kertonut lääkärille tai hoitajalle olostasi? Lääkäri voisi miettiä sinulle uutta lääkkettä tai annostuksen nostoa. Se voisi auttaa. Ja ennenkaikkea he voisisvat tarjota sinulle muutakin apua. Jos tuntuu, ettei sekään riitä voisit kysyä osastostolle pääsystä. Siellä ainakin tietäisit olevasi turvassa itseltäsi.

    Koita jaksaa, vaikka se aina välillä niin pahalta tuntuukin ja muista ettet koskaan ole ongelmiesi kanssa yksin, aina on joku joka välittää.


    VastaaPoista
  3. Voi kun positiivisuuden voisi vangita pilleriin ja nielaista silloin, kun tuntuu tuolta. Sellainen pieni annos hyvää, joka vapauttaisi pienen armeijan niitä mustia ratsujoukkoja vastaan, kun omat valkoiset nappulat alkavat kadota shakkilaudan uumeniin. Jos tuollaisia pillereitä olisi, määräisin niitä sulle heti.

    Se on vain niin iso solmu, sellainen joka koostuu miljoonista pienistä solmuista... ihan kuin yrittäisi aukoa rastoja hiusharjalla. Mutta silti jotenkin ne pitäisi saada selvitettyä; edes vähän, niin ei tuntuisi niin pahalta.

    Iso voimahali <3

    VastaaPoista
  4. jos et vaatisi itseltäsi hulluuksia ja mahdottomuuksia, voisit ehkä joskus onnistuakin ja kokea itsesi hyväksi :(

    VastaaPoista
  5. tarkoti edellisellä kommentillani siis sitä laihduttamista.... sori vähä epäselvä ja voi olla etten tajunnu nyt tätä postausta oikein.. mut tsempppiä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos toinen ❤ja hirveesti tsemppiä sullekkin!! ;/

    VastaaPoista
  7. miks postaat nykyää nii vähä ? :'(

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)