tiistai 15. tammikuuta 2013

I'm here, can anybody see me?


Kuva

Milloin musta on tullut näin sulkeutunut? Vaellan oman pääni sisällä syvällä hiljaisuudessa. Siellä ei elä mikään muu kuin pahat äänet ja ajatukset.

Jos totta puhutaan en voi edes katsoa itseäni silmät avoinna.
En vain yksinkertaisesti pidä siitä nä'ystä. Ja se surettaa minua. Etten vain voinut tyytyä olemaan se sama tyttö joka olin itsevarmuuteni kanssa ysi luokalla. Miksi minä tein itsestäni tälläisen?

Vuosi vuodelta uusia diagnooseja on vain putkahtanut esiin.
Ja kaikki on vain tuntunut liialta. Vaikea masennus, bulimia, anoreksia ja vielä  vaikeasti epävakaakin.. mitä vielä? Tuntuu vain niin kohtuuttomalta "Sinä ansaitset tämän paskan". Niin minä sen itselleni selitän. 

Mulla oli viime perjantaina lääkäri aika omahoitajani kanssa. Katri tuli sinne tueksi. Tiesin kyllä kuinka siinä käy. En saanut opamoxeja, ainut lääke mikä pienellä annoksella saa minut rauhalliseksi.... MÄ OLIN NIIN TURHAUTUNUT. "aloitetaan Sepramin kanssa tälläinen lääke kuin voxra"  nyt aamuisin menee sepramia se täydet 40mg ja voxraa aloitus annos 150mg joka nostetaan varmasti.  JA VASTA sen jälkeen jos ei toimi saan opamoxeja. 

Saisin niitä kyllä, mutta olen ryssinyt mahdollisuuden siihen ainokaiseen keinoon joka turruttaa pahat ajatukseni, koska: olen epävakaa (heille ei suositella paljon mitään rauhottavia lääkkeitä yms). Kaiken lisäksi olen yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä joten siksikään muhun ei luoteta. Ymmärrän kyllä, mutta jos mä nyt helvetti vie tahtoisin tehdä sen niin tekisin sen. MUA VAAN TURHAUTTAA JA ITKETTÄÄ.

Yhdestä asiasta haluan vihdoin kertoa teille... OLEN OLLUT OKSENTAMATTA TAHALLISESTI 3 KUUKAUTTA !!!(enkä ois ikinä uskonut pystyväni siihen) Siitä lähtien kun aloimme Katrin kanssa seurustelemaan :) ps.hyvää 3kk:tis päivää kulta   toivon vain päätökseni pysyvän vaikka hemmetin vaikeaahan tämä on.. mikään ei oo nykyään enään helppoa. 

Ja miten mun syömiset? Ne heittelee edelleen. Ei ole mitään rytmiä. Oikeastaan kaikki on aivan sekasin. Välillä en tunne nälkää ollenkaan ja välillä saatan herätä vatsa kouristellen kauheaan nälkään.



mä haluaisin itseni takaisin 46 kiloisena.
mutten mä tiedä pystyisinkö mä enään täysin palaamaan siihen sairaaseen peliin? Ei en mä ole vielä pelannut loppuun. Enkä luovuttanut.
mutta tällä kertaa täytyy ehkä pelata toisilla säännöillä...  

 

 I'm in here, can anybody see me? Can anybody help?
I'm in here, a prisoner of history...
can anybody help?


Can't you hear my call?
Are you coming to get me now?
I've been waiting for,
you to come rescue me,
I need you to hold,
all of the sadness I can not,
living inside of me...





pps. Löytyukö lukijoilta joitain postausideoita? :-)

Ootte ihania ja teidän ansiosta ja sanoistanne tää blogi on pystyssä vieläkin.
Toivottavasti vielä monta vuotta.

12 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla, ettet ole enää oksentanut :) äläkä lähde enää sille itsesi kuihduttamisen tielle, tiedät hyvin sanomattakin, ettei se ainakaan paranna mitään! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  2. Voi että, kunpa näkisit itsekin, miten kaunis ja sydämellinen tyttö olet. Toivon sinulle voimaa ottaa pieniä askelia, joista jokainen vie kohti parantumista.

    VastaaPoista
  3. Äh, nyt ne työntävät tuota voxraa kaikille. Itse sain juuri lopetettua, oli tosiaan työn ja tuskan takana. Toivottavasti siitä on sinulle kuitenkin apua.

    VastaaPoista
  4. Hienoa ettet ole oksentanut! Kyllä mä uskon että susta tulee vielä terve, onnellinen ja kauniimpi, koska olet jo nyt kaunis! Voimia! <3

    VastaaPoista
  5. oot kaunis tyttö! kaikkea hyvää:)

    VastaaPoista
  6. Jumalauta sä oot kaunis!!

    VastaaPoista
  7. Sä oot niiiin kaunis!! Voimia sulle! Oon lukenu sun blogii siitä asti kun alotit bloggaamisen.

    VastaaPoista
  8. joku sellanen postaus vois olla kiva mis "haastattelisit" vaik sun kaverii tai äitii.. :) ja tällasii mihin kirjottelet ajatuksiis on aina kiva lukee

    VastaaPoista
  9. Ihanaa kuulla et sä et oo oksentanu, hyvä sinä!! :) sä olet kaunis ja ihana noin, ei sun tarvitse muuttua. ainoo mitä täytyy tapahtua, on että sä näkisit ittes niinku muut ja oppisit tykkäämään itestäs! oot ihana ja superkaunis tyttö ♥

    VastaaPoista
  10. ootpa kaunis! ja onnea oksentamattomuudelle! :)

    VastaaPoista
  11. Ihailen sua miten pitkään oot jo ollu erossa miasta!! Hurjasti onnea!<3 .. Itellä lähti puolestaan ihan lapasesta koko touhu joulun jälkeen, vaikka ennen sitä alko mennä jo paremmin. Nyt kuitenkin uutta yritystä, päivä kerrallaan!:)

    Ja sit sitä vielä, et vaikka sul on paljo niitä diagnooseja, niin älä anna niiden vaikuttaa suhun liikaa negatiivisesti. Siis älä ala ajattelee liikaa: "voi ei nyt mä oon sairas enkä mitää muuta" tms. Ne on PELKKIÄki rjaimia paperilla jotka joku toinen tyyppi on kirjottanu..tajuatko? pointtina tässä asenne:P

    ja vielä lopuks et jotenkin hämmentävää ku facessa vaikutat, tai siis susta saa kuvan että elämäs hymyilee ja kaikkee, mut sit ku tulee tänne sun blogiin...:/ Voimia hirmusesti<3 älä anna päänsisäsille möröille tilaa

    VastaaPoista
  12. Olet todella kaunis tuossa alemmassa kuvassa! <3

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)