keskiviikko 30. tammikuuta 2013

How much you worried about yours future?

mä oon niin loppu ajetellessani mitä mulle käy. Miten mun lähihoitaja opinnoille käy? Tai miten ylipäätään mä koskaan
opin rakastaan itteeni ja parantua?




9 kommenttia:

  1. Mun täytyy itse kysyä nyt: mitä oot kertonut koululle itestäs? Ootko aivan kaiken että sulla on ongelmia syömisen kanssa ja viiltelet ym..? Miten ovat suhtautuneet kun opiskelet kumminkin ihmisläheistä alaa? Ajattelin kun itse opiskelen lähäriksi kanssa ja mulla on syömisten kanssa ongelmia sekä ocd, äänten kuuleminen ja harhojen näkeminen ongelmina. Kannattaisiko mun kertoa edes tosta ocd:sta että saisin apua, koska se haittaa näkyvimmin elämääni?
    Tsemppiä sinulle jatkossa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan kyllä kertomaa.. Itse välttelin sitä loppun asti. Lopulta ois kantsinu toimia toisin.

      Ota kuraattorin ovest numero ylös ja laita vaikka viestiä että saisitko sinne ajan sen takia että hluat puhua ja purkaa sun asioita.

      Kerroin ite vasta osasto uhan alla. Sain koulussa paljon helpotusta ja ymmärrystä opettajilta koska annoin kuraattorille luvan kertoa joistan mun ongelmista. Nyt me ollaan pidetty ihan.kokpuksia kuraattorin.. Opon ja lvn kans. Ne arvostaa sitä et hakee apua ja et ne tietää jotain.

      Viilloista en oo maininnu. Mutta lähes kaikesta muusta. Mm. Diagnooseista. Luultavasti olettavat mun käyttäytyneen itsetuhosesti koska kerroin airastvani vaikea masennusta painotin heille että rakastan tätä ammattia ja haluan valmistua ja saada apua ja auttaa muita.

      Sei ei oo peruste heittää sua todellakaan ulos. :-) tsemiä.. Ja toivottavasti musta oli apua ja saa kysyä lisääkin jos tarvis. Haleja <3

      Poista
  2. Mä niin toivon että saisit tehdä lopun oppisopimuksella. Se olis sulle niin paljon parempi ratkasu, kun ei tartte murehtia rahasta läheskään yhtä paljoo ja olisi yksi stressin aihe vähemmän. Ja vaikken sinänsä ihmisläheistä alaa opiskelekaan, niin mä näkisin omat ongelmat ennemminkin etuna ja vahvuutena tulevaisuutta varten. Ne auttaa ymmärtämään, koska toiseen ihmiseen ja elämäntilanteeseen pystyy kytkeytymään lähemmin. Mutta kai me kaikki huolehditaan tulevaisuudesta (ainakin, jos ollaan länsimaalaisia).

    Tsemppiä ihan hirveesti! <3

    VastaaPoista
  3. Paraneminen vie aikaa. Jostakin päin nettiä joskus löysin infon, et täysin paraneminen vie keskiarvollisesti tuplasti pitempään kuin ite sairaus on kestäny. Älä anna periksi!:) Sähän voit vaikka alkaa soveltaa entisiä thispolauseita niin että niiden lauseiden kohteena /tavotteena olis tervehtyminen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii totta :( eli mun parantumiseen menia n.10 vuotta about huhu :(( ja en vielkää oo valmis :(

      Poista
  4. Missä vaiheessa sun opiskelut on?

    Hm, itse käyn parasta aikaa kovaa taistelua koulun kanssa. Eivät hyväksy, että sairastan masennusta. Kaikki tekee siitä ison ongelma, paitsi minä itse..

    Voimia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten he eivät voi sitä hyväksyä?! Helvetti :( mulla on työharjottelua 15vkoa ja siten muutama tehtävä ja kurssi... Nihkeetä matelua mutta.. Pakko valmistuu kesäkuulle :/ voimia sinne kans <3

      Poista
  5. Jau,toivottavasti opiskelut onnistuu,ei sulla enää paljoa jäljellä oliskaan!
    Oon ite onnistunut saamaan käteni aivan kamalaan kuntoon sillon kun sairastin masennusta,mutta IKINÄ ainakaan tähän päivään asti,kukaan ei ole multa töissä kysynyt mitään,enkä mitään juorujakaan ole kuullut. Siis lähihoitaja itsekin D:
    Ja toisekseen,mä uskon että meistä joillan on elämästä oikeasti kunnolla kokemusta,tulee paljon parempia hoitajia,kuin muista. 8)

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)