keskiviikko 30. tammikuuta 2013

How much you worried about yours future?

mä oon niin loppu ajetellessani mitä mulle käy. Miten mun lähihoitaja opinnoille käy? Tai miten ylipäätään mä koskaan
opin rakastaan itteeni ja parantua?




maanantai 28. tammikuuta 2013

muutamilta päiviltä kuvia ja asiaa


Fia rakas,  jää aina ikkunasta kattoon ku joku lähtee kotoa :D

 En oo täällä varmaa muistaakseni ikinä edes maininnut, mut mullapa on ollu jo jonkun aikaa kaksi ihanaa gerbiiliä :-) Nasu ja lilo.


NELLI MUSSU !

ELLA NASSU !


Hiprakassa otettu tärähtäny naama :)


Pulleroinen...

DTMässä Katrin ja Nellin kanssa :)

Pikkusisko rakas 


 pus.






En oikeen osaa sanoa kuinka voin, tai kuinka mulla menee.
Jotenkin mä elän nyt päivä kerrallaan.. oikeastaan tunti kerrallaan. 
Se on ollu varmaa paras vaihtoehto. Välillä kuitenkin jään miettimään laskuja, raha-asioita, tulevaisuutta. Pelkoa, hämmennystä, paniikkia.


KOULUA ASIOISTA
Huomenna aamulla kuraattorin, opon ja luokanvalvojan kanssa yhteinen palaveri,
mun jatkosta. Lähihoitaja opinnoista, miten jatkossa hoidan kurssit ja harjoittelut?

Oon jo pitkään miettiny tälle loppuajalle meneväni oppisopimuksella päiväkotiin,
saisin raha-asioita kuntoon, ehkä omaa virkeyttäni ja __päivärytmin__ !

Saa kuitenkin nähdä mitä koulu siihen sanoo... en välttämättä "saa siihen lupaa", koska viimeksi he pelkäsivät terveyttäni ja sitä että joutuisin pian taas sairaalahoitoon tai sairaslomalle..
Muuten joudun keskeyttämään koulun ja menemää väliaikasesti töihin jotta voin elää ja asuu..

SYÖMISET
jotain on ehkä muuttunut mun sisällä, on taas tullut kauheita ajatuksia päähän. Ei sitä, ei tätä, älä tee noin.  KUNPA.. saisin ne jotenki hiljentymään. On tullut taas uudestaan turvaruokia.. "ei ahdista- ruokia" osittain lääkitys vie mun ruokahaluja pois. Oon kuitenki viime aikoina syöny terveellisemmin.. jos nyt alkoholia ei lasketa, pitäis vähentää tai lopettaa kokonaan.









liu'u liu'u hiljalleen,
aallon lailla heijaten,
upota upota jalkasi
pienin askelin,
milloinkaan et tietää voi
mihin kaikkeen tämä "maailma" voi.

-ssecret




















keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Parin päivän juttuja

Yks kuva saatiin napattua baarissa siskon kanssa :-) voi että mä näytin Marikalle sille omistetun postauksen. Se kultanen raasu alko itkemään. Positiivisella tavalla siis. Ja kertoi kuinka paljon rakastaa mua .. aaww

Oltiin tänään Katrin kanssa mun terapeutilla ja meidän piti suunnitella meille viikko-aikataulu jota me molemmat siis toteutetaan. Mua huolettaa noi kirjatat ruokailu-ajat mutta terapeuttini sanoi että mun ei tarvii stressata niistä jos ei vaan maistu. En tiiä  onks se sit hyvä vai ei. Mun ruokailut on taas olla jonkun asteinen haaste. :( Säikähdin melkoisesti tai oikeestaan yllätyin, kun terapeuttini kysyi minulta yhtäkkiä kesken keskustelua: "ssecret ooks sä laihtunu?"Kohautin nopeesti hartioita silmät pyöreinä. Kysyin et kuinka niin?
"Sun naama näyttää paljon kapeemmalta yms." Aloin häpeissäni vetämään paitaa alemmas reisiä myöten. Enenenen... en mä oo laihtunu, en ainakaan usko.
Mulle on myös ilmeisesti laitettu labraan lähete.. lähinna veren kuvaa ja maksa-arvoja "liiallisen alkoholin käytön takia.." juujuu

Herääminen joka päivä klo 10
10.30 aamupala
11.00 ulkoilua
13:00 välipala
17:00 ruokailu
21:30 iltapala
23:00 lääkkeet
00:00 untenmailla


Oon kuolannu näitä kenkiä marraskuusta asti ja nyt ne on mun :):):)
puoleen hintaan !! 25e.



Ku pääsin töistä kotiin ostin Katrille valkosia ruusuja ja puoliks maailman parasta salaattia :)


Voi perhana, ton aikataulun mukaan koht pitäis ottaa lääkkeet 
ja iskee pää tyynyyn.. ääks, en mä osaa näin ajois....

maanantai 21. tammikuuta 2013

Siskon iso päivä :-)



 Tän näkönen aamupala Nellin ja Katrin kans :-) 





En muista millon viimeks oon kehdannu pukeutua makkaramekkoon joks mä tätä kutsun :-D
noh pieni tuju humala ja ehkä voin yrittää kulkee itsevarmasti.  




JOTEN PALJON ONNEA PIKKUSISKO :)
tänään juhlitaan sua, sikamaanantaissa baarikärpäsessä ;)





Rakastan sua tooosi paljon. Oot ollu meistä se vahvempi persoona ja aina kannatellu ja pitäny musta huolen. Oot rakas ja mä lupaan tästä eteenpäin olla sulle semmonen turvallinen isosisko jonka puolesta ei tarvitse pelätä.
puss.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hikoilua ja hiusten värjäystä

Viimeset kaks päivää on kyl ollu todella uuvuttavia. Enimmäkseen fyysisesti. Oltiin melkein koko joukkueen voimin tekemässä inventaariota Bauhaussissa. Huhu se rakennus on niiiiiin suuri. Alotettiin lauantaina 17-00 ja palattiin heti aamulla 8:00 paikalle ja päästiin kello 15. Tosin itse livahdin paikalta jo vähän aikasemmin.  Mutta keikka tuli tarpeeseen silä ollaan lähdös Amsterdamiin huhtikuussa :P


Tol reissul ei kyl säästytty ilman kirosanoja.. uhuh oltiin Carinin kanssa hieman uupuneita koluttuamme ton koko hemmetin nippeli-hyllyn läpi :D

Tadaa.. tänään kypsyin lopullisesti näihin blondeihin.. värit oli ihan sekasin, kusenkeltasta, oranssia(ei nyt ihan) valkosta.. ja vaaleeta. JA vielä juurikasvu. Joten nyt riitti, ja oon enemmänku tyytyväinen uuteen hiustyyliin :-)


Oon kuitenki itteeni tosi tyytyväinen. Oon suht hyvin yrittänyt syyä ja voinu olla melkein täysin ahdistusta. Eilen illala sain pienoisen ahdistuskohtauksen koska jouduin jäämään isälle yöksi ja lääkkeet eivät auttaneet uneen. Kuitenkin mä selvisin ja jatkossakin yritän toimii samalla tavalla !


Mitä mieltä näistä "kullan ruskeista" hiuksista? :)

ps. Viimeks kun oli tummat hiukset näytin tältä.


perjantai 18. tammikuuta 2013

te merkkaatte

teitä on huimat 666 lukijaa... haha MAAAGISET 666. ;) kiitos jokaiselle.

ollaa muutamil katrin kans kivenlahdes. :-)  LOPUKS KIIITOS JOKASEL LUKIJALLE. ilman teitä ei olis tänlaist porukkaa. :) 


tiistai 15. tammikuuta 2013

I'm here, can anybody see me?


Kuva

Milloin musta on tullut näin sulkeutunut? Vaellan oman pääni sisällä syvällä hiljaisuudessa. Siellä ei elä mikään muu kuin pahat äänet ja ajatukset.

Jos totta puhutaan en voi edes katsoa itseäni silmät avoinna.
En vain yksinkertaisesti pidä siitä nä'ystä. Ja se surettaa minua. Etten vain voinut tyytyä olemaan se sama tyttö joka olin itsevarmuuteni kanssa ysi luokalla. Miksi minä tein itsestäni tälläisen?

Vuosi vuodelta uusia diagnooseja on vain putkahtanut esiin.
Ja kaikki on vain tuntunut liialta. Vaikea masennus, bulimia, anoreksia ja vielä  vaikeasti epävakaakin.. mitä vielä? Tuntuu vain niin kohtuuttomalta "Sinä ansaitset tämän paskan". Niin minä sen itselleni selitän. 

Mulla oli viime perjantaina lääkäri aika omahoitajani kanssa. Katri tuli sinne tueksi. Tiesin kyllä kuinka siinä käy. En saanut opamoxeja, ainut lääke mikä pienellä annoksella saa minut rauhalliseksi.... MÄ OLIN NIIN TURHAUTUNUT. "aloitetaan Sepramin kanssa tälläinen lääke kuin voxra"  nyt aamuisin menee sepramia se täydet 40mg ja voxraa aloitus annos 150mg joka nostetaan varmasti.  JA VASTA sen jälkeen jos ei toimi saan opamoxeja. 

Saisin niitä kyllä, mutta olen ryssinyt mahdollisuuden siihen ainokaiseen keinoon joka turruttaa pahat ajatukseni, koska: olen epävakaa (heille ei suositella paljon mitään rauhottavia lääkkeitä yms). Kaiken lisäksi olen yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä joten siksikään muhun ei luoteta. Ymmärrän kyllä, mutta jos mä nyt helvetti vie tahtoisin tehdä sen niin tekisin sen. MUA VAAN TURHAUTTAA JA ITKETTÄÄ.

Yhdestä asiasta haluan vihdoin kertoa teille... OLEN OLLUT OKSENTAMATTA TAHALLISESTI 3 KUUKAUTTA !!!(enkä ois ikinä uskonut pystyväni siihen) Siitä lähtien kun aloimme Katrin kanssa seurustelemaan :) ps.hyvää 3kk:tis päivää kulta   toivon vain päätökseni pysyvän vaikka hemmetin vaikeaahan tämä on.. mikään ei oo nykyään enään helppoa. 

Ja miten mun syömiset? Ne heittelee edelleen. Ei ole mitään rytmiä. Oikeastaan kaikki on aivan sekasin. Välillä en tunne nälkää ollenkaan ja välillä saatan herätä vatsa kouristellen kauheaan nälkään.



mä haluaisin itseni takaisin 46 kiloisena.
mutten mä tiedä pystyisinkö mä enään täysin palaamaan siihen sairaaseen peliin? Ei en mä ole vielä pelannut loppuun. Enkä luovuttanut.
mutta tällä kertaa täytyy ehkä pelata toisilla säännöillä...  

 

 I'm in here, can anybody see me? Can anybody help?
I'm in here, a prisoner of history...
can anybody help?


Can't you hear my call?
Are you coming to get me now?
I've been waiting for,
you to come rescue me,
I need you to hold,
all of the sadness I can not,
living inside of me...





pps. Löytyukö lukijoilta joitain postausideoita? :-)

Ootte ihania ja teidän ansiosta ja sanoistanne tää blogi on pystyssä vieläkin.
Toivottavasti vielä monta vuotta.