keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Salaisuudet esille

Muutama henkilökohtainen päiväkirja merkintä.

20.11.12
Note to myself:

Tää ei oo totta, tää on vaan yksi pieni heikko hetki
lääketokkurassa. Ei ei sä et oo nyt valumassa mihinkään 
anoreksia maailmaan. Älä nyt vittu ala pelleilemään tälläsillä ajatuksilla. Älä huolestuta muita. Oot liian läpinäkyvä.
Tiiät itekkin et kaikki on nyt just niin kun pitääkin. 
Ne on vaan saastasia ajatuksia jotka ei merkkaa mitään.
Teet ite niistä vaan merkittäviä. Ihan turhaan. 
Ei oo iso juttu syödä nuudeleita, eihän?!? Hah ihan vitun 
normaalia. KAIKKI ON HYVIN !

Syöt, elät, nukut ja rakastat.
Miks sä silti mietit noita piemitä asioita. Oot tyhmä,
helvetin tyhmä, jos meet ryssiin nyt kaiken ja alat valehtelemaan
ja kusettamaan kaikkia, jopa itteäs.
Huomaaks, puolet tästä tekstistäkin on täyttä valetta.
Mut usko mihin uskot. Valehtele vaan kaikille ja itelles.
MITÄ VITTUA SÄ TEET?!


29.11.2012

Mitä mä tunnen, mitä mä olen?
Oonko mä hukassa. Miksi miksi mun aivot välittää mulle pahaa oloa? Miksi mä haluan pelleillä itseni kanssa? Miksi?! Mun tekee mieli repiä kauheesti mun haavat auki. Saada verta valumaan. Miksi? Miks mä teen näin. "Nyt on mitta täys, nyt saa viiltää, kun tarpeeksi pitkään mennyt näinkin hyvin. Joten nyt saa hajota"

Mä oon jatkuvasti huolissani kaikista paitsi en itsestäni.
Koska mulle on ihan sama miten mun käy.
Ja se pelottaa mua..


4.12.2012

Kauha olo, kauhea olo. Itkettää, mä en saa sanoja edes tähän.
mun oli tarkotus kirjoittaa mukavista tapahtumista tänne, mutta nyt mä istun sanattomana siideri kädessä ja ahdistuksen vallassa.
Mua ahdistaa tää itseviha joka kumpuaa joka paikasta.
PEILIT PEILIT PEILIT.
Mä vihaan niitä. Mä en pysty edes avaamaan mun suuta nyt Katrille. Koska jokin pakottaa mut salaamaan kaiken.
Mä niin haluaisin tuntea onnen, mutten mä pysty.
Siinäpä kaikki...



Katrilta ennen aikainen joululahja. Möö sain medusan takas, olikin jo iso ikivä   






Enkä tänne teillekkään halua valehdella ja pimittää tietoa, koska mä haluan kertoa itsestäni avoimesti, en halua antaa itsestäni tänne liian imelää ja väärää kuvaa. kun viime aikoina postaukset ovat olleet täynnä hymyilyä ja pelleilyä. Kuitenkin mun jokaisen hymyn takana on piillyt jonkinlainen ahdistus ja suru.
Olen rikkonut omia sääntöjä DKT sääntöjä. Ongelmakäyttäytynyt... ikävä kyllä. 

Mutta mä toivon että mä opin näistä hetkistä ja pystyn nousemaan vielä. Aina uudestaan ja uudestaan kun vain on tarve.
En mä halua luovuttaa. Vieläkään. 

6 kommenttia:

  1. Älä tyttöpieni ihana luovuta <3 oot aivan mahtava ihminen, jaksamisia sulle! <3

    VastaaPoista
  2. Taistele! Oot vahva. Tsemppiä<3 kyllä tää tästä vielä joskus..

    VastaaPoista
  3. Näin sut eilen bussissa, 35V olin se pitkätummatakkinen muija joka tuijotti sua kauppakassinsa kanssa :D En sit kehannu sanoo mitää !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nainen oisit tullu sanooo jtn :--D oon taas haahuillu enkä huomannu ku mä aina paranoidisesti kelaan et kaikki kattooo mua ja puhuu shaisseee XD

      missä kohtaa nousin bussii :-D ennen omppua? ja jäinkö siinä länärin sillal? ja siis tarkotaksä nyt 5.12 vai 4.12 :--D ja olinks mä yksin siin vai katrinkaa :) ??

      Poista
    2. Olit katrin kanssa omenal nousimme kaikki kyyytiiin saamaaan aikaaan, olikoha se ny sit 35V vai 31 :DD jaa jäitte siiinä ostaril pois (haha en toki stalkkaa) Olit vaa söpö ku nauroit ja hymyilit koko ajan :)

      Poista
    3. haha voiei :) hitsi HEI NYT ENS KERRAL SIT SANOT JTN :DDDD !!! oikeest kiva kuulla et oon näyttäny iloselt, ku tosiaan se päivä alko ihan hirveesti ja loppuki huonosti :( mut näitä tulee ja menee.

      Haleja <3

      Poista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)