lauantai 29. joulukuuta 2012

ja niin susta tuli iso iso tyttö



minä 2011 vuonna.
mä en voi kuvailla edes tän hetkistä vihaani.
t. itsekontrollin menettänyt norsu 

perjantai 28. joulukuuta 2012

mä haluaisin osata elää, mutten mä osaa

Musta tuntuu niin pahalta.. väsyttävältä ja siltä et ihan sama mitä mä teen niin silti mikään ei onnistu taikka muutu.

Soitin tänään terapeutilleni, puhelu osottautui terapeutin osalta turhauttavalt, avun tunkemiselta ja uskottelulta "kaikki menee vielä hyvin".  Minä yritin kertoa itkua vääntäen etten jaksa. On kauheen paha olla. Itkettää ja on vaan niin voimaton ja lopullinen olo. Yritin selittää niin paljon miltä musta tuntuu, kuinka kaikki pakottavat ajatukset vyöryvät aaltona pääni sisällä. Mutta ei... hän ei ymmärtänyt vaan koska mun päässä on leima "epäväkaa" niin tämä on vaan joku vaihe jossa vellon, ja kohta taas hypin pitkin kattoja niinkuin kaavoissa se epävakailla meneekin. (Haluan kuitenkin vielä sanoa että kaikesta huolimatta en vaihtaisi terapeuttiani mihinkään.)

Tätä on vaan jatkunut liian pitkään. Liian pitkään kuolemantoiveita, pahoja ajatuksia, itkua ja epätietoisuutta mitä tehdä ja miten ja mitä tapahtuu. Ja miten mä saan itseni uskomaan että mä taas jälleen selviin tästä?
Ja jään odottamaan seuraavaa pahaa-oloa. Seuraavaa itsemurha-ajatusta. Mä en vaan jaksa.


Toinen superahdistava ja masentava asia on mun itsetunto. Mun keho. Mitä en hyväksy. Haluan vain pois tästä. Pois. Enkä vain saa itseäni pois tästä noidankehästä. 
Ruokahaluni on lähes mitätön joka saa minut ahdistumaan.

 VIHAAN VIHAAN VIHAAN VIHAAN..... !!!!!!!!!

Tunnen niin paljon syyllisyyttä pahasta olostani, koska aiheutan muille pahan olon. Oon väsynyt tähän etten saa muutettua enään pahaa oloani pois, etten hallitse tätä tunnetta.

Mä oon niin kiitollinen siitä ettei Katri ole luovuttanut mun suhteen, kaikista niistä sanoista. Mä oon teillekin niin kiitollinen kannustavista lauseistanne. Olette aivan mahtavia ja korvaamaton tuki.




Nyt mä vain yritän selvitä päivä kerrallaan koska muutakaan en voi.
itkettää, mutta vielä on ainakin hetken jaksettava jatkaa.

tiistai 25. joulukuuta 2012

kyyneleet silmissä, pelko sydämessä

Mikä mulla on? Mä oon ollu melkein tämän koko päivän kyyneleet silmissä. Nyt vasta illalla sain soitettua terapeutilleni itkuisen puhelun. "mikä on huonosti?" -se etten mä vaan jaksa enään elää. 

Miksi? Miksi musta tuntuu tältä? Oikeastaan olen pidätellyt tätä tunnetta jo pitkään sisälläni enkä vain ole voinut sanoa sitä kenellekkään. Miten sitä nyt voisi sanoa ettei halua enään elää?

Pahimmalta tuntuu se etten saisi tuntea edes näin. Mulla on kaikki hyvin, helvetin hyvin. Ja silti, silti mä en vain jaksa enään. Tää ponnistelu saa mut vain väsymään ja väsymään. Kun tämä ei ole enään edes tunne. En tiedä mikä tää enään on. 

Mun olo on aivan voimaton. Ei tee mitään mieli. Ei ruokaa tai viiniä. 

Mun pakko-ajatukset on vaan saanut musta taas jälleen vallan.
Ja ne tällä kertaa tosissaan yrittää saada mut murtumaan lopullisesti.


Vihdoin sain sanottua tämän teillekkin...

en vaan saa edes sanoiksi tätä tunnetta.

tuntuu vain niin
pahalta.







Mun itsetunto on niin nollassa etten halua edes lisätä tänne mun oksettavasta vartalosta mitään kuvaa... kuitenki tässä jouluaattona otettu kuvatus.




toivottavasti te voitte hyvin?




maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluterkut kuvien era







HYVÄÄÄ JOULUA MUSSUT !


Viettäkää mahtava joulu ja unohtakaa edes täksi päiväksi ahdistus, ongelmat ja murheet. 
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta minä ainakin yritän.

Aamupuuro on syötynä, pian lähdemme haudoille.
Siinä päivän pieni surullinen kohta. Toisaalta muistamme rakkaita.

Haluan nauttia tästä päivästä. Vaikka onhan minulla tietysti ikävä äitiä, pikkuveljeä, isää, siskoa ja Fia koiraa.
Nyt kun olen täällä Oulussa Katrin kanssa. Kuitenkin tämä on ehkä  vuosiin tasaisin joulu mitä minulla on. 


Tätä joulua en vietä pöntön vieressä sormet kurkussa. Tai vaa'alla ravatessa. En enään. Olen siitä vapaa, vihdoin. 

välillä mietin onko tämä tunne lähtöisin oikeasti minusta vai epävakaasta persoonastani. Mutta nyt olen oikeasti rauhallisin mielin ja toivon olevani hymy huulilla koko joulun.

Lopuksi vielä vähän vanhempia kuvia jouluajoilta :-)

Minähän se siinä, vuos 2004 :D






Oisko joulu 2007? Siskon kanssa.




Tää kuva saa mut jokseenkin hyvälle tuulelle :-D Minä, isä ja sisko vuonna 2009 Jouluna.



Lopuksi viime jouluna otettuja kuvia Fiasta, voih mulla on ikävä.









puss, Laura :-)

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

LINKATKAAPAS OMIA TUMBLREITANNE



tässä siis omani, ja pieni varoituksen sana. Puran tänne paljon pahoja ajatuksia, kuvilla enimmäkseen.
En tiedä miksi, mutta mulla on joku kamala pakkomielle katsoa ja selata kaikkia sairaita ja vähemmän sairaita kuvia. Joten jos olet herkkä tai et muutenkaan halua katsoa kuvia viilloista tai muusta, en suosittele avaamaan linkkiä. 

Tumblreni ei ole vielä läheskään valmis, joten ulkoasukin tulee muuttumaan ja opettelen vasta käyttämään sitä. 



Lopuksi haluaisin teidän linkkaavanne omia tumblreita jos löytyy!


torstai 20. joulukuuta 2012

Ideoita ja kysymyksiä kehiin..

Nyt ajatukset on niin sekasin että kuvapostausta tulee myöhemmin. Eilinen päivä/ ilta oli jokseenkin raskas :(  syömiset ovat olleet turhauttavaa kitkuttamista eikä mikään oikeen ole mennyt oikeeseen suuntaan. Ruuan alas saaminenkin tuottaa pahoinvointia ja kapinaa pään sisällä......


joten tähän postauksen alle toivoisin teiltä ideoita seuraavaan "tarinaani" jonka kirjoitan :)
ja nyt te saatte antaa mulle aiheita taikka otsikoita tai juonen pätkiä ! MIELIKUVITUSTA SIIS ihanaiset :)




Ja oman ajankulun vuoksi tänne voitte lähettää mulle kysymyksiä milloin vaan ja niin paljon kuin sielu sietää :-)






Laura kiittää.

Ootte rakkaita ja muistakaa taistella.
Mä oon täällä aina teitä varten, muistakaa.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Omistettu rakkaalle Delphinelle


Näiden kyynelten läpi on hieman vaikea kirjoittaa mitään. Ja kun mitkään sanat ei riitä tähän.
En ollut edes tajunnut että siitä on jo vuosi ilman sua. Tänään tupakalla mä katoin vaan tähtiä ja etin sua sieltä.  vuosi sitten mun osastohelvetti alkoi. Oisin halunnut nähdä sunkin pääsevän eteenpäin niin kuin mä oon päässyt. Edes jonkin verran.  Sä sanoit vuosi sitten mulle "sä selviit tästä kaikesta ja tuut olemaan onnellinen" ja mä vannoin että säkin... 

sattuu sattuu satuu

Mulla, meillä kaikilla, on sua tajuton ikävä. 
Voithan hyvin siellä? 

Niin kaunis kaunis pieni enkelimme 

Tää kipu voi ehkä joskus helpottaa, mutta tämä ikävä ei.

R.I.P Delphine 19.12.2011 

lauantai 15. joulukuuta 2012

Kohti Pohjoista

Se ois sit tänään muutaman tunnin päästä lähtö kohti Oulua!
Kelatkaa mä en oo ikinä ollu Joensuuta pohjosemmassa.
Mitä mä oon tehnyt oikein että mulla on näin ihana tyttöystävä,
ja näin mahtava joulu tiedossa?! Mä rakastan Katrin porukoita 
ihan tajuttomasti. Upeita ihmisiä. Tätä postausta kirjottaessani
mun kasvoilla on aito hymy. 


Saanen esitellä Selman ja Helunan XDDD 
Täytyy osata nauraa itelleen :') ja välillä piristää teitäkin !



Hyvää 2 kuukautis päivää meille  







ps. Postailen kyllä Oulusta, älkää huoliko ette saa musta lomaa :D 

tiistai 11. joulukuuta 2012

Mikä minut sai tekemään niin itsekkään päätöksen?


Niin pieni ja viaton, tietämätön maailman menoista.


Pienestä asti rakastin huolehtia muista, erityisesti siskostani 


Olin kaikkien viihdyttäjä, jaksaoin nauraa hihittää ja härnätä muita jekuillani..



Olin innokas pelaaja, jaksoin ottaa haasteita vastaan ja nauttia niistä.



Tehtiin ystävien kanssa aina kaikkea hullua ja mun naura ja hymy oli niin puhasta ja aitoa, ei ainuttakaan pahaa ajatusta mielessä.







Mikä minut muutti? Parissa viimeisessä kuvassa olin jo sairastunut syömishäiriöön, mutten ollut itsetuhoinen taikka elämänhaluton..  mikä vei minun haluni elää? Mikä sai minut yrittämään riistää itseltäni hengen viime heinäkuussa? Mikä sai minut toimimaan niin itsekkäästi. Mikä minut murti? Epätoivo? Kipu? Kärsimys?

Tästä kuvasta kuusi päivää eteen päin yritin itsemurhaa..........
miksi..?


Pääsin suljetulta pois ja olin helpottunut halatessani siskoani, mutten silti jaksanut hymyillä.
Olin uupunut ja loppu.



En varmasti koskaan ole halunnut tappaa itseäni, kuin vain itseni takia. 
Tarkoitukseni ei ikinä ollut satuttaa muita ja aiheuttaa niin isoa tuskaa.. jota olen nyt aiheuttanut. Tämä vuosi 2012.. on ollut henkisesti niin raskas. Uskon ja toivon seuraavasta vuodesta tulevan paremman.

Olen vieläkin todella heikko, ympärilläni on onneksi vahvoja ihmisiä tukenani.
Ajatukseni ovat olleet viime päivinä pelottavia, mutten ole antanut niille
liiaksi valtaa. Kuitenkin ne ajatukset raastavat päivä päivältä.  Ja taisteleminen niitä vastaan on kovin raskasta. Kaikki ne itsetuhoiset asiat- muistot- ruokailut- saavat mut voimaan pahoin.

Ne saa mut itkemään.



Mä tarvitsen nyt jotain.. en vain tiedä mitä,
mikä olisi tässä tilassa oikein? Onneksi huomenna on terapia ja toivon voivani avata suuni kunnolla.

Paljon voimia ja haleja kaikille, pus.

maanantai 10. joulukuuta 2012



Päivät on menny aika lepposasti. Oltiin Katrin kanssa vahtimassa viikonloppuna mun koiraa isälläni ja oli ihan huippua kölliä Fiuskan viekussa :'')

Oltii koulun kans seinäkiipeileen.. täytyy sanoo et oli aika mielenkiintosta ja pelottavaa :-D megazoneeki käytiin pelaan, IHAN HUIPPUA !



Siitä on aikaa ku viimeks söin tortilloja mut nam.. Katrin ansiosta näist tuli niin hyviä, noi täytteet :--)


Kävästiin myös torstaina keskellä ärkeä hieman repäsemässä ja istuttiin kantabaarissa Fortunassa :-D hoho..  saatiin kun saatiinki Marianne meiän mukaan, pelattiin bilistä sun muuta, huippu hauska ilta !



Nyt lähinnä mä vaan odotan ens lauantaita jolloin noustaan Katrin kanssa junaan ja suunnataan Ouluun Katrin perheen hoiviin :-) Tulee varmasti huippua! Oon saanut kaikki joululahjatki ostettua ja tää joulustressi alkaa väheneen jo.. pikkuhiljaa..

Myönnettävästi mul on ollu todella heikkoja hetkiä, itkusia ja tyhjiä päiviä ilman syytä. Oon ollu terapiassa peloissani ja itkeskellyt jatkoa ja tulevaisuutta. 
Mulle on nyt siellä mietitty ja ehdotetty syömishäiriö-osastoa tai jotain päihdekarkotushoitoa jossain.... toi viimenen sävähti mun korvaan aika rumasti. Mä en todellakaan örvellä taikka juo mielestäni liikaa... mutta noiden lekureiden mielestä tippakin mun kohdalla on liikaa koska olen kuulemma niin tasaPAINOTON ihminen ja enkä hallitse itseäni sillon,
 PASKAT minä sanon... mutta onkohan siinä jotain perääkin..? 

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Salaisuudet esille

Muutama henkilökohtainen päiväkirja merkintä.

20.11.12
Note to myself:

Tää ei oo totta, tää on vaan yksi pieni heikko hetki
lääketokkurassa. Ei ei sä et oo nyt valumassa mihinkään 
anoreksia maailmaan. Älä nyt vittu ala pelleilemään tälläsillä ajatuksilla. Älä huolestuta muita. Oot liian läpinäkyvä.
Tiiät itekkin et kaikki on nyt just niin kun pitääkin. 
Ne on vaan saastasia ajatuksia jotka ei merkkaa mitään.
Teet ite niistä vaan merkittäviä. Ihan turhaan. 
Ei oo iso juttu syödä nuudeleita, eihän?!? Hah ihan vitun 
normaalia. KAIKKI ON HYVIN !

Syöt, elät, nukut ja rakastat.
Miks sä silti mietit noita piemitä asioita. Oot tyhmä,
helvetin tyhmä, jos meet ryssiin nyt kaiken ja alat valehtelemaan
ja kusettamaan kaikkia, jopa itteäs.
Huomaaks, puolet tästä tekstistäkin on täyttä valetta.
Mut usko mihin uskot. Valehtele vaan kaikille ja itelles.
MITÄ VITTUA SÄ TEET?!


29.11.2012

Mitä mä tunnen, mitä mä olen?
Oonko mä hukassa. Miksi miksi mun aivot välittää mulle pahaa oloa? Miksi mä haluan pelleillä itseni kanssa? Miksi?! Mun tekee mieli repiä kauheesti mun haavat auki. Saada verta valumaan. Miksi? Miks mä teen näin. "Nyt on mitta täys, nyt saa viiltää, kun tarpeeksi pitkään mennyt näinkin hyvin. Joten nyt saa hajota"

Mä oon jatkuvasti huolissani kaikista paitsi en itsestäni.
Koska mulle on ihan sama miten mun käy.
Ja se pelottaa mua..


4.12.2012

Kauha olo, kauhea olo. Itkettää, mä en saa sanoja edes tähän.
mun oli tarkotus kirjoittaa mukavista tapahtumista tänne, mutta nyt mä istun sanattomana siideri kädessä ja ahdistuksen vallassa.
Mua ahdistaa tää itseviha joka kumpuaa joka paikasta.
PEILIT PEILIT PEILIT.
Mä vihaan niitä. Mä en pysty edes avaamaan mun suuta nyt Katrille. Koska jokin pakottaa mut salaamaan kaiken.
Mä niin haluaisin tuntea onnen, mutten mä pysty.
Siinäpä kaikki...



Katrilta ennen aikainen joululahja. Möö sain medusan takas, olikin jo iso ikivä   






Enkä tänne teillekkään halua valehdella ja pimittää tietoa, koska mä haluan kertoa itsestäni avoimesti, en halua antaa itsestäni tänne liian imelää ja väärää kuvaa. kun viime aikoina postaukset ovat olleet täynnä hymyilyä ja pelleilyä. Kuitenkin mun jokaisen hymyn takana on piillyt jonkinlainen ahdistus ja suru.
Olen rikkonut omia sääntöjä DKT sääntöjä. Ongelmakäyttäytynyt... ikävä kyllä. 

Mutta mä toivon että mä opin näistä hetkistä ja pystyn nousemaan vielä. Aina uudestaan ja uudestaan kun vain on tarve.
En mä halua luovuttaa. Vieläkään.