torstai 15. marraskuuta 2012

Mun mieli ei vaan jaksa

 

Pitkän aikaa mä olen pantannut mun ajatuksia täällä blogissa. En tiedä miksi en ole osannut avautua tänne normaaliin tapaan. 
En saa itsestäni otetta. Olen peloissani monesta asiasta. Tulevasta ja menneestä. Olen muutaman päivän ollut peloissani omista ajatuksistani, sellaisista mistä ei mainita ääneen. Vaan hiljennytään kiltisti.. 

Mun on vaikea repiä näitä ajatuksia irti itsestäni, koska ne ovat kietoutuneet ympärilleni, en saa niistä itsekkään selvää. En saa puoliakaan ulos. Haluaisin sanoa paljonkin. Katrille. Mutten saa niitä ulos. Jokin estää minua sanomasta mitään. Olen hieman mitätöinyt terapiaani. Oikeastaan kaikkea. Jos rehellisiä ollaan en haluaisi olla ollenkaan, missään. Mun katseesta huokuu tyhjyys ja avuttomuus. 

Mä en oo pitkään aikaan ollu näin toimeeton. Mä en saa revittyä itseäni mihinkään. Kello tulee kolmeen ja mä istun tässä yöpuku päällä. Neljältä pitäisi olla DKT ryhmässä. Mutta mä olen vieläkin tässä.



Vittu.  lksajdajkakjskjdkksjdLKJDWKhjfdöSiinä kaikki mitä tämä luuseri saa suustaan ulos. MÄ TUKEHDUN ENKÄ SAA NIITÄ SANOTTUA TEILLE. Mun täytyy JOTTA MUN OLO HELPOTTUU. Mun täytyis taas itkeä rauhassa ja kunnolla. mutten saa sitäkään ulos.

MIKSI MUSTA TUNTUU ETTÄ OON LOPPU? kun mitään en oo tehnykkään. 
Isän sanoin "maannut vaan ja laiskotellut" sellainen ei voi olla uupunut taikka masentunut. 


Toisaalta en voi sanoa ettenkö tunne mitään, tunnen liikaakin.
Lähinnä vihaa ja ärtymystä. Olen kieltänyt pitkän aikaa ettei mun tee mieli vetää päätä täyteen ja ryypätä. Täältä se totuus tulee TATATAANANNANANANA TEKEE. Muuta mä en haluis tehäkkään kun rymytä paskasilla lattioilla ja nauraa humalassa pelkästään sille kuinka alhaalla olen.  

En tiedä ketä mun pitäis kiittää siitä että Katri on tässä mun luona, vaikka hänelläkin on todella vaikeata ja joskus tai useinkin se tuntuu niin pahalta etten voi vain poistaa sitä kipua vaikka kuinka haluaisin. Ilman Katria tuntisin itseni niin yksinäiseksi muuten, vaikken sitä olekaan. Oon tehnyt itsestäni yksinäisen. Ja oon pahoillani siitä jokaiselle mun läheiselle. Ehkä mä vaan jotenkin suojelen teitä. Tai ajattelen etten ansaitse teitä.    Mä kuitenkin rakastan teitä älyttömästi ja yritän ottaa itseäni niskasta kiinni.  Anteeksi anteeksi anteeksi. Haluan vaan poistaa tän pahan musta. Ette ansaitse nähdä tällästä.



En vain tiedä mitä tehdä. Tunnen itseni niin huonoks. Mulla on koulua maanantaisin KOLME TUNTIA. Kolme vitun tuntia ja sekin repii mua palasiksi. Se jatkuva hymyily ja esittäminen, hölöttäminen. NORMAALIA esittäminen vie vaan yksinkertasesti mun voimat. Töissä sama juttu. Mä en vain jaksa. Oon jopa ottanut KAIKKI mun lääkkeet mitä mulle määrätään jopa tarvittavat, mutta silti ne ei vaan pure tarpeeksi... itkettää.. surettaa ... vituttaa. MASENTAA. Syön vahvimpia masennuslääkkeitä eikä nekään saatana saa tätä pois. Edes hetkeksi!!! Kai nekin pitää taas vaihtaa...



Oon vaan niin väsynyt tähän rumbaan. Kun tuntuu ettei mulla ole elämää. Mitään säännöllisyyttä. Mä vain makaan, syön, juon... leijailen täällä. se tuntuu niin merkityksettömältä.
Mulla on niin mitätön olo. 



Enkä mä haluais olla tätä. Mutta mitä vittua mä sitten haluan olla!? MÄ EN TIEDÄ. Mä en tiedä mitä mä tekisin tällä YHDELLÄ elämällä? Joka pitäis käyttää arvokkaasti.... helvetti. 

2 kommenttia:

  1. Tiiän että tää ei auta kaiken ahistuksen keskellä, mutta muista että sullaki on joskus oikeus olla väsynyt. Vaikket sitten paljoo mitää tekiskään, tää pimeyskin saa jo ihmiset väsyneiks.. Ja tiiän ite miltä toi esittäminen tuntuu, se vie voimat. Muista että et oo yksin, ja niin kun jo sanoin niin sulla on oikeus myös olla välillä loppu. Paljon voimia ja hali♥ Hyviäkin päiviä tulee vielä, ihan varmasti.

    VastaaPoista
  2. Tuntuu hieman samalta tunteitten sekamyrskyltä. Minäkään en tiedä mitä haluan itseltäni kun elämäni pyörii ruuan ja liikunnan ympärillä. En tee mitään tärkeää. Ahdistaa ja masentaakin vaan koko ajan.. Haluaisin vain etten olisi ikinä sairastunut tähän. Kyllä me tästä vielä joku päivä noustaan!<3

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)