keskiviikko 28. marraskuuta 2012

ihana ssecret ♥

OLET IHANA

ole hyvä :)

♥ vendela

tiistai 27. marraskuuta 2012

ARVONANN VOITTAJA !

Arvonnan siis voitti OOTI!  Odotan yhteydenottoasi mahd.pian blogiini :) onnea <3 p="p">
ja kiitos kaikille osallistuneille ! Haluaisitteko joskus ehkä tulevaisuudessa tämän tapaisia postauksia?

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Sinulle ♥



Mitättömyydestä rikotusta ruumiista,
mä ehjäksi kasvoin. 

Sun lämmin iho vasten mua.
Parantaa haavatkin syvemmät.

Ei mitään sellaista olekkaan mitä en vuoksesi tekisi.

Olen kulkenut kauan pimeitä polkuja, mutten enään.
Sinä olet kovia kokenut, minä suojelen sinua.
Niillä kaikilla voimilla mitä minulla on.

Parannan sinun haavasi. Suukotan jokaista viiltoasi.
Kaiken mä teen, jotta sut parantaisin.

Sä vielä tuut näkemään, en mä täältä lähdekkään. 




♥:llä ssecret, sun nainen.

maanantai 19. marraskuuta 2012

LUKIJOILLENI ARVONTA

Tällästä en vissiinkään ikinä ole tehnyt blogiini. Joten nyt jos koskaan on sen aika. 

Tämä arvonta on suunnattu lukijoilleni, koska haluan kiittää kaikkia jotka ovat rekisteröityjä lukijoita blogissani. Te ootte mulle tajuttoman suuri tuki ja teidän jokainen kommentti on tärkeä. 

Joten homman nimi menee näin. 

1. Kommentoi tähän postaukseen miksi luet blogiani
2. Kerro hieman itsestäsi
3. Laita lopuksi kommenttiisi nimimerkkisi vaikka "- hattara"
4. Laita vielä kommenttisi perään sähköposti osoitteesi, johon otan yhteyttä
5. Lopuksi arvon netistä löytyvällä arvonta koneella voittajan satunaisesti

Voittaja saa valita itselleen lähes mihin tahansa liikkeeseen (josta saa lahjakortteja) 10 euron lahjakortin. Ilmoitan arvonnan päätteeksi blogissani voittajan nimimerkin ja hän voi siten lähestyä minua sähköpostilla (tai toisin päin) jossa voi kertoa haluamansa lahjakortin ja tarvittaessa yhteystietonsa jotta voin lähettää palkinnon voittajalle :-)

KAIKKI ANTAMASI YHTEYSTIEDOT OVAT LUOTTAMUKSELLISIA :-)

Eikun osallistumaan. :-) ootte ansainneet jotain vähän erikoisempaa !

Arvonta päättyy 25.11.2012 klo 21 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

urghghhgg

 ............. I hate myself because I think like that.



I am a BIG failure. 

lauantai 17. marraskuuta 2012

kysymyksiä, kiitos :)

Jeej meiän laiva lähtee 21.30. Eka pieni trippi Katrin kanssa kahdestaan :)
toisin sanoen hipaistaan laivan keulalla Tallinnaa ja käännytään takas :-D ahaha.. 








Kysymyksiä, kiitooksia  :-)

perjantai 16. marraskuuta 2012

tästä päivästä..

huomattavasti paljon parempi päivä kuin eilen. kirjotan puhelimella tätä postausta.

pääsen tunnin sisään kotiin katrin luokse. tää työpäivä on kyllä ollu ihan mahtava. käytiin lasten kans kattomassa lippulaival ihana ilotulitus :)  Huomenna on tiedossa kaikkea kivaa. ollaan nimittäin lähdössä NRJn bileristeilylle :D voi kyllä... sain katrin houkuteltua sinne mukaan!
Tässä tän päivän surkeeta kuvasaldoa lähinnä vaan ittestäni..




 j


mun pitäis vielä jaksaa hieman tsempata mun ruokailuja. enkä oo oikeestaan pitkään aikaan tänne mitän niistä laittanukkaan. yksinkertasesti mua hävettää koska en osaa vain pitää ateriarytmiäni koossa taikka hallita syömisiäni. lultainen keskitie on vaikea ja syömismörkö liian vahva. tän päivän ruuat menivät tähän malliin: klo 13 kaksi ruisleipää klo 17 kalsi paahtoleipää klo 22 piltti, limua ja kaurajuoma oon ehkä hieman pettynyt taas tähän :(

torstai 15. marraskuuta 2012

Mun mieli ei vaan jaksa

 

Pitkän aikaa mä olen pantannut mun ajatuksia täällä blogissa. En tiedä miksi en ole osannut avautua tänne normaaliin tapaan. 
En saa itsestäni otetta. Olen peloissani monesta asiasta. Tulevasta ja menneestä. Olen muutaman päivän ollut peloissani omista ajatuksistani, sellaisista mistä ei mainita ääneen. Vaan hiljennytään kiltisti.. 

Mun on vaikea repiä näitä ajatuksia irti itsestäni, koska ne ovat kietoutuneet ympärilleni, en saa niistä itsekkään selvää. En saa puoliakaan ulos. Haluaisin sanoa paljonkin. Katrille. Mutten saa niitä ulos. Jokin estää minua sanomasta mitään. Olen hieman mitätöinyt terapiaani. Oikeastaan kaikkea. Jos rehellisiä ollaan en haluaisi olla ollenkaan, missään. Mun katseesta huokuu tyhjyys ja avuttomuus. 

Mä en oo pitkään aikaan ollu näin toimeeton. Mä en saa revittyä itseäni mihinkään. Kello tulee kolmeen ja mä istun tässä yöpuku päällä. Neljältä pitäisi olla DKT ryhmässä. Mutta mä olen vieläkin tässä.



Vittu.  lksajdajkakjskjdkksjdLKJDWKhjfdöSiinä kaikki mitä tämä luuseri saa suustaan ulos. MÄ TUKEHDUN ENKÄ SAA NIITÄ SANOTTUA TEILLE. Mun täytyy JOTTA MUN OLO HELPOTTUU. Mun täytyis taas itkeä rauhassa ja kunnolla. mutten saa sitäkään ulos.

MIKSI MUSTA TUNTUU ETTÄ OON LOPPU? kun mitään en oo tehnykkään. 
Isän sanoin "maannut vaan ja laiskotellut" sellainen ei voi olla uupunut taikka masentunut. 


Toisaalta en voi sanoa ettenkö tunne mitään, tunnen liikaakin.
Lähinnä vihaa ja ärtymystä. Olen kieltänyt pitkän aikaa ettei mun tee mieli vetää päätä täyteen ja ryypätä. Täältä se totuus tulee TATATAANANNANANANA TEKEE. Muuta mä en haluis tehäkkään kun rymytä paskasilla lattioilla ja nauraa humalassa pelkästään sille kuinka alhaalla olen.  

En tiedä ketä mun pitäis kiittää siitä että Katri on tässä mun luona, vaikka hänelläkin on todella vaikeata ja joskus tai useinkin se tuntuu niin pahalta etten voi vain poistaa sitä kipua vaikka kuinka haluaisin. Ilman Katria tuntisin itseni niin yksinäiseksi muuten, vaikken sitä olekaan. Oon tehnyt itsestäni yksinäisen. Ja oon pahoillani siitä jokaiselle mun läheiselle. Ehkä mä vaan jotenkin suojelen teitä. Tai ajattelen etten ansaitse teitä.    Mä kuitenkin rakastan teitä älyttömästi ja yritän ottaa itseäni niskasta kiinni.  Anteeksi anteeksi anteeksi. Haluan vaan poistaa tän pahan musta. Ette ansaitse nähdä tällästä.



En vain tiedä mitä tehdä. Tunnen itseni niin huonoks. Mulla on koulua maanantaisin KOLME TUNTIA. Kolme vitun tuntia ja sekin repii mua palasiksi. Se jatkuva hymyily ja esittäminen, hölöttäminen. NORMAALIA esittäminen vie vaan yksinkertasesti mun voimat. Töissä sama juttu. Mä en vain jaksa. Oon jopa ottanut KAIKKI mun lääkkeet mitä mulle määrätään jopa tarvittavat, mutta silti ne ei vaan pure tarpeeksi... itkettää.. surettaa ... vituttaa. MASENTAA. Syön vahvimpia masennuslääkkeitä eikä nekään saatana saa tätä pois. Edes hetkeksi!!! Kai nekin pitää taas vaihtaa...



Oon vaan niin väsynyt tähän rumbaan. Kun tuntuu ettei mulla ole elämää. Mitään säännöllisyyttä. Mä vain makaan, syön, juon... leijailen täällä. se tuntuu niin merkityksettömältä.
Mulla on niin mitätön olo. 



Enkä mä haluais olla tätä. Mutta mitä vittua mä sitten haluan olla!? MÄ EN TIEDÄ. Mä en tiedä mitä mä tekisin tällä YHDELLÄ elämällä? Joka pitäis käyttää arvokkaasti.... helvetti. 

torstai 8. marraskuuta 2012

Me against myself



And otherwise I'd be a mess.. A huge mess...


Yeah..


I am afraid..


because.. I don't want to hurt you 


I know that fucking moment



I'm sorry.. 



And this feeling.....





Would you? 



Or will it?

















Mulla ei oo paljoa sanottavaa.
Mun mieli on vaan hyökänny mua vastaan.

Mulla on paljon asioita jotka kannustaisivat mua kääntymään äkkiä takaisin normaaliin ajatteluun ja elämään.
Muttei se vaan tunnu käyvän niin helposti.

torstai 1. marraskuuta 2012

Ihmisille, jotka vähättelevät syömishäiriötä

psst ennen kuin lähdet lukemaan; tämä postaus on lainattu tästä mahtavasti blogista http://butterflys-stories.blogspot.fi Rosen kirjoittama :-)





Anoreksia ei ole pikkutyttöjen pelleilyä. Se on oikea sairaus.


Tiedätkö, miltä tuntuu mennä kylmään suihkuun lämpimän sijaan vain siksi, että haluat "kuluttaa enemmän" energiaa?

Tiedätkö miltä tuntuu oksentaa lounas ulos hoitajien pidellessä kiinni ja vain koska tyhmä pääsi käski tehdä niin?

Tiedätkö miltä tuntuu nähdä kehonsa heijastuksena kaupungilla kaupan näyteikkunasta ja nähdä itsensä aivan liian isona, vaikka vielä aamulla lähtiessä oli ollut ihan ok?

Tiedätkö miltä tuntuu kun ei riitä itselleen? Tunne, ettei riitä koko maailmalle.

Tiedätkö, millaista on nähdä oksentelusta turvonneet kasvot peilistä?

Tiedätkö, miltä tuntuu ettei mikään mitä teet, riitä?

..Tai kun numerot määrittävät koko elämääsi?

Tiedätkö miltä tuntuu esittää niin helvetin pärjäävää, itsenäistä ja iloista, vaikka todellisuudessa sisältä olisi täysin rikki?

Tiedätkö, miltä tuntuu kun ei uskalla pyytää apua koska ajattelee että joku muu tarvitsisi sitä vieläkin enemmän?

Entä tiedätkö miltä tuntuu, kun joku 'kehuu' tervehtynyttä ulkonäköäsi kun olet saanut painoa lisää, vaikka sisältä olisit vielä täysin ristiriidassa kaiken kanssa?

..Tai vastaavasti kun joku sanoo sua luurangoksi, kun oletkin laihtunut?

Tiedätkö, miltä tuntuu olla ristiriidassa oman itsensä ja ajatustensa kanssa? Kun ei tiedä, mitä tehdä, miten toimia tai mitä uskoa?

Tai miltä tuntuu astua vaa'alle ja ahdistua numerosta (yhdestä vaivaisesta numerosta!) niin, että lösähdät lattialle itkemään mahdollista epäonnistumistasi?

Tiedätkö, miltä tuntuu sanoa "vihaan itseäni", ja oikeasti tarkoittaa sitä?
Tiedätkö, minkälaista on, kun päivät kulkevat samaa rataa rutiinienomaisesti, kaikki muuttuu pakonomaiseksi ja pienikin muutos saattaa aiheuttaa valtavan ahdistuksen?

Tiedätkö tunteen, kun haluaisi syödä, mutta joku sisälläsi estää sen?

Tiedätkö miltä tuntuu, kun oma mieli on vankila?

..Tai kun et halua mennä mihinkään vartalostasi tai epäonnistumisesta johtuvan ahdistuksen takia?

..Tai kun pitää olla koko ajan jatkuvassa liikkeessä?

..Tai kun tunnet isesti riittämättömäksi koko ajan?

..Tai kun ennen tunsit suurta mielihyvää syömättä jättämisestä, mutta nykyään tunnet olevasi enemmänkin sen vanki?

 ..Tai kun näet lehdissä täydellisen laihoja vartaloita, ja tunnet itsesi todella huonoksi?

...Tai kun sinua ahdistaa meikata kasvojasi, koska ne ovat mielestäsi liian pyöreät?

..Tai kun tunnet itsesi epäonnistuneeksi ruokailun jälkeen?

..Tai kun lenkillä pitää juosta "vielä vähän, vielä pari minuuttia, vielä parikymmentä askelta, mennä pitempää kautta? Ja ei saa pysähtyä, ei saa lopettaa.

..Tai kun illalla ei saa mennä nukkumaan ennenkuin on tehnyt tietyn määrän x-hyppyjä/jalannostoja/vatsalihasliikkeitä/venytyksiä..

..Tai kun yöllä herätessä täytyy nousta ylös ja vasta sitten jatkaa uniaan?

Tai millaista on, kun anoreksia yrittää vaikuttaa ihan kaikkeen, mitä teet, miten pukeudut, mitä syöt ja millä tavoin syöt, millaisista astioista syöt,missä syöt, mihin aikaan syöt, kenen seurassa syöt, syötkö ollenkaan, oksennatko syömäsi ruoan ulos...

Minä tiedän miltä se tuntuu....


Vielä omia sanoja käyttäen; tajusin taas kuinka vangitseva tämä sairaus on. Mutta mä oon silti vahvana Katrin kannustamana jatkanut "taistelua" ... tai no huonosti sanottuna "lihomista"  vatsassani on täysi olo ja mua ahdistaa mutten uskonutkaan sen olevan helppoa. 

Menen tekemään vielä varmaan leivän. Haista paska syömismörköni.