tiistai 18. syyskuuta 2012

Butterfly Project "Perhosprojekti"

Toiseen blogiin eräs ihana anonyymi tuli kertomaan tämmöisestä projektista Butterfly Project. Oon ihan yllättynyt ja todella innoissani. Aluksi asia tuntui naurettavalta.


Mutta nytten katsellessani tätä perhosta tunnen sen tärkeäksi. Kirjoitan siihen vielä varmaankin alle "my firends" kuvittelen että perhosen alla on kaikki mun rakkaimmat lähimmäiset.



tiimarista hommattu tarra "tatska" piirtämään en jaksanu alkaa :-)




tässä siis anonyymin sanoja lainaten koko perhosprojektin idea:

"Projektissa piirretään omaan
kehoon perhonen ja nimetään se oman sukulaisensa tai tärkeen ihmisen
mukaan. Sitten jos viillät niin perhonen kuolee ja jos on monta perhosta
 kädessä niin kaikki perhoset kuolee. Kaverit tai muut tärkeet ihmiset
voi myös piirtää niitä sinulle.  Ne on yleensä tosi rakkaita. Ja
perhosia voi myös piirtää vaikka ei oliskaan pahaolo. Yleensä piirrän
silloin kun tekee mieli viiltää.."

nyt toivon että tämä estää minua, en ikinä haluaisi tappaa minussa elävää perhosta koska se sisältää niin paljon rakkaita. 


Kun perhonen kuluu pois. Otan uuden jos tämä on toiminut.


 Lukijat mitä mieltä olette tästä? 
Mitä tämä herätti sinussa?

Itsetuhoisesti käyttäytyvät, luuletteko että voisitte kokeilla? 





selailin normaalistiu erilaisia kirjoja kirjakaupassa,
tämä tarttui vilkaisun ajaksi käteeni.




En voi edes selittää sitä vihan tunnetta joka leimahti hetkessä mun sisälläni, 
aluksi tuntin vihaa kirjoittajaa kohtaan, koska sivu sivun jälkeen se mollasi epävakaita eritavoilla. (kirja oli tarkoitettu tukemaan ja ymmärtämään ihmistä joka on joutunut epävakaan "kynsiin" .

Lopulta mun viha laantu ja tajusin etten ollut kuin itselleni vihainen; minähän olen TUO? 
Tunsin kuvotusta. Vaikken toimikaan kaikilla tavoin samalla tavalla.


Toisella sivulla oli miehen kertomus jossa hän kertoi ihastuneensa epävakaaseen tyttöön joka selvisi hänelle myöhemmin, tyttö oli impulsiivinen ja aina miehen lähdettyä kotiin tai pienen kompleksin sattuessa tyttö oli vetässyt purkillisen pillereitä ja vetäny ranteet pienesti auki, soittanut miehellensä ja kertonut ja taas oltiin ensiavussa.  Lopulta tyttö napsi lääkkeitä jopa miehen edessä ja taas oltiin ensiavussa.




En edes kestänyt lukea sitä loppuun 


"epävakaan kanssa elämä ei koskaan tule olemaan normaalia, joudut tottumaan siihene ttä olet aina vanhempi kumppanillesi"




17 kommenttia:

  1. Kumpa uskaltaisin kokeilla tuota perhosprojektia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kokeile ehdottomasti. Et häviäisi mitään .. <3

      Poista
    2. Vois kyllä, jos hakis kanssa tollasen ns. tatuoinnin, koska piirtää en osaa. :D (vaikka voishan sitäki kokeilla!)

      Jos sitä huamenna sit hakemaa, tai jos uskaltaa sotkeskella ni tänää jo koittaa piirtää.. (:

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa <3 lähde ihmeessä mukaan, nyt perhoseni alla lukee "friends" <3 kyllä me pystytään tähän :)

    VastaaPoista
  4. Mä ja mun kaveri ollaan testattu tuota perhosprojektia. Kaverilla se auttoi, sillä hän on ollut nyt viiltämättä tosi pitkän aikaa. Itselläni ei toiminut, tosin yhden perhosen sain pidettyä hengissä. Munkin blogissa on kerrottu tuosta perhosprojektista. Ja kaikkien viiltelijöiden oikeasti kannattaa koittaa tuota, sillä ei menetä mitään tuolla!

    VastaaPoista
  5. Varmaan suurin syy miksi kaikki omat tatuoinnit on ranteessa, suonien ympärillä ja päällä, on se että ne suojelisi niitä omilta paskoilta impulsseilta.

    VastaaPoista
  6. tää kuulostaa niin ihanalta ja "terveeltä". ajattelin kokeilla samaa oksentelun kanssa

    VastaaPoista
  7. Ihana tuo perhosjuttu <3 taidan kokeilla myös vaikken olekaan pitkään viiltänyt. Kuitenkin kerran sorruin pari päivää sitten ja nyt pelottaa että alan taas viiltelemään 'huvikseni'.

    Veti hiljaiseksi tuo kirjajuttukin... tunnistin myös itseni, entisen suhteeni sekä vähän myös nykyistä. Tuntuu pahalta.

    VastaaPoista
  8. Mulla ei kyllä tuo perhosjuttu tule toimimaan, koska en koe minkäänlaista myötätuntoa ihmisiä kohtaan. Ihan sama vaikka satuttaisin heitä ja tappaisin heidän perhosensa. Muutamista ihmisitä välitän vähän, mutta sekään ei muuta asiaa

    VastaaPoista
  9. Perhosjuttu on aivan ihana keksintö, en ole viillellyt pitkään aikaan, mutta jos siltä tuntuisi, niin voisin kokeilla tuota! :) Tuo kirja sai minutkin vihaiseksi, en tule ikinä saamaan seurustelukumppania, sillä noiden kriteerien mukaan olen "epävakaa"...

    VastaaPoista
  10. Mulle epäiltiin joskus tammikuussa epävakaata persoonallisuushäiriötä, mutta sitten ne oli siihen vielä laittaneet että koska oon alle 18v niin sitä ei voi vielä diagnisoida tai jotain :D

    VastaaPoista
  11. toi perhosjuttu kuulostaa kivalta voi itekki kokeille :)

    noiden kriteerien mukaa itelläkin vois olla epä vakaa persoonallisuushäiriö, ehkä vain pari ei npoista omalla kohalla pitänyt paikkansa :)

    VastaaPoista
  12. Toi perhosidea on tosi hyvä! Voisin itekkin kokeilla. Täytyy vaan jaksaa vääntäytyä Tiimariin asti:)
    PS. Oon lukenu blogias vähän aikaa ja oot todella kaunis ja kirjoitat hyvin! Ja uskon, että tulet vielä olemaan onnellinen ja täysin terve!:))

    VastaaPoista
  13. luin netistä tosta perhosprojektista, ja täytyy sanoo et se pisti miettimään. piirsin just itelle perhosen käteen.

    VastaaPoista
  14. oon piirtäny paljon noit perhosii. ja niiden ei tarvii olla kauheen hienoja, ainakaan itellä, koska se on vaan tärkeintä et noudattaa sääntöä.

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)