perjantai 31. elokuuta 2012

Itsemurhan tehneen ystäväni tarina



Voi luoja, mua itkettää. Itkettää tää kaikki.
Voi rakas Delphine.
Mulla on sua NIIN sanoinkuvaamaton ikävä, meillä kaikilla on.
Tää on niin epäreilua, lääkärit on epäreiluja, ihmiset on epäreiluja, maailma on epäreilu.



 PERHONEN

ÄITI NÄKI KUVAN, JOTA EI
KOSKAAN HALUNNUT NÄHDÄ.


Tyttö riisti itseltään hengen.
Hän oli vasta 21-vuotias.
Äiti löysi hänet kuolleena
kerrostaloasunnon eteisestä
joulukuun 19. päivänä
viime vuonna Espoon
Matinkylässä.
Niin päättyi Delphine Saima Mimosantytär
Helanderin elämä.
Tyttö oli käynyt muutamaa viikkoa aiemmin
Jorvin sairaalassa pyytämässä päästä
hoitoon suljetulle psykiatriselle osastolle.
Pyyntöön ei suostuttu.
– Lääkärit tappoivat tyttäreni, sanoo Mimosa
Helander, tytön äiti.
KUOLEMAN HETKELLÄ asunnossa oli
siistiä, mutta moni asia kesken.
Uuni oli päällä, patonki puolivalmiina
ja joululahjan paketoiminen aloitettu. Se
ei ollut Delphinelle tyypillistä. Hän ei olisi
koskaan jättänyt esimerkiksi uunia päälle.
Mistään ei löytynyt itsemurhaviestejä tai
muita viitteitä tulevasta.
Tuntui kuin perhonen olisi vain liidellyt
hiljaa pois.
Perhoseksi äiti tytärtään aina kutsuikin.
Lempinimi tuli siitä, kun laulaja Hanna
Ekola kosketti Mimosan vatsaa raskausaikana
ja sanoi ”perhonen”. Myöhemmin
hän teki Perhonen-nimisen laulun.
– Se laulu tuo mieleeni Delphinen luonteen.
Hän oli vahva mutta samalla herkkä
ja hauras. Meillä oli hyvin läheiset ja
lämpimät välit, ja kerroimme toisillemme
kaikki asiat.
NÄKY HIUKSENSA leikanneesta kuolleesta
tyttärestä roikkumassa ei lähde Mimosa
Helanderin mielestä koskaan.
– Olen aina inhonnut kauhuelokuvia, koska
minulla on ollut alitajunnassani kuva
lyhythiuksisesta ihmisestä roikkumassa
jossakin. Nyt ymmärsin, että tämä on se
kuva, jota en koskaan halunnut nähdä.
Tyttö löytyi joulukuisena maanantai-iltapäivänä.
Äiti ja perheen nuorempi tytär
olivat menneet hakemaan Delphineä asunnoltaan,
koska hänen autonsa piti noutaa
korjaamolta.
Avattuaan oven äiti meni muutamaksi
sekunniksi aivan sokkiin. Yhdeksänvuotias
tytär kuuli äidin huutaneen eiiiiii ja
hätistäneen tytön pois, ettei tämä näkisi
mitään.
ÄITI JA TYTÄR juoksivat kauhun vallassa
portaat alas. Ulkona äiti ei saanut henkeä
ja puhuikin kummallisella äänellä.
– Sanoin, että minun on pakko mennä
takaisin koettamaan Delphinen kaulaa,
vaikka tiesin, ettei mitään ole tehtävissä.
Menin ja koetin, ja niinhän se oli.
Kun poliisit olivat käyneet, äiti pääsi katsomaan
tytärtään lähemmin.
Isoäitikin aikoi tulla, mutta pyörtyi jo
portaikkoon nähdessään Delphinen jalat.
Mimosa Helander on aina uskonut Jumalaan,
mutta nyt usko on koetuksella.
Yhdeksänvuotias sisar ei ole rukoillut tapahtuneen
jälkeen.
– Hän ei enää usko, sanoo äiti ääni väristen.
LÄÄKÄRIT OVAT epäilleet Delphine Helanderin
joutuneen psykoosiin. Päässä on
naksahtanut, ja sellaisessa mielentilassa
ihminen voi hypätä vaikka pilvenpiirtäjän
ikkunasta pihalle.
Mutta mikä särki tytön mielen?
Moni asia – tai mistä me sen oikeasti
tiedämme.
Delphine oli ainakin joutunut usein
pettymään ihmisiin. Äiti oli yksinhuoltaja.
Biologisen isänsä kanssa Delphine oli
hyvin vähän tekemisissä, eivätkä he koskaan
asuneet yhdessä. Jo pikkutyttönä hän
näki perheväkivaltaa ja alkoholismia isäpuolen
riehuessa. Lähipiirissä pari vuotta
sitten sattunut lapsen hyväksikäyttötapaus
synkensi tytön mielen pahasti.
– Olimme itsemurhaviikonloppuna Delphinen
kanssa koululla sisaren joulujuhlassa.
Siellä oli ahdasta ja Delphine istui
sylissäni. Silitin hänen hiuksiaan ja näin,
kuinka alakuloisena hän katseli lapsia. Sanoin,
että jos sinun tekee mieli vauvaa, niin
siitä vain. Hän sanoi, että ehkä kahden tai
kolmen vuoden kuluttua.
ONGELMIA OLI jo murrosiässä. Delphine
viilteli itseään ja yritti ilmeisesti ensimmäisen
kerran itsemurhaa koettamalla
hukuttautua perheen kesäpaikan järveen
vuonna 2004.
Hän pääsi Jorvin sairaalan nuorisopsykiatriselle
osastolle vuonna 2005 ja kävi
peruskoulun loppuun sairaalan koulussa,
Keinumäessä. Jatko-opinnot eivät luistaneet,
ja kesken jäivät niin aikuislukio ja
tarjoilijaopinnot kuin myös sähköasentajakoulu
Turussa.
Delphineä piti elämässä kiinni poikaystävä,
jonka kanssa hän asui Espoossa äitinsä
talossa yli kolme vuotta. Sitten tuli ero
ja uusi poikaystävä, jonka kanssa tuli ero
viime kesänä. Samassa tyttö muutti kotoaan
pois omaan asuntoon Matinkylään.
– Hän pelkäsi olla asunnossa mutta ei
koskaan sanonut siitä minulle suoraan,
äiti kertoo.
Viimeiset viisi vuotta Delphine kävi terapiassa,
käytti masennuslääkkeitä ja hakeutui
huonoimpina hetkinään Jorviin pyytämään
apua.
Välillä hänet otettiin sisään avohoitoosastolle,
mutta muuten häntä hoidettiin
pääasiassa univaikeuspotilaana, joka
kärsi lievästä masennuksesta.
PAHA TILANNE oli taas viime marraskuussa,
jolloin Delphine hakeutui Jorviin
ja pyysi päästä psykiatrian suljetulle osastolle.
Hän oli yrittänyt itsemurhaa lokakuun
lopussa mutta tullutkin toisiin ajatuksiin
ja keskeyttänyt teon ennen tajunnan
menetystä.
– Olin lääkäreiden kanssa samassa palaverissa,
jossa Delphine vaati päästä suljetulle
osastolle. Samaa vaadimme myös minä
ja hänen terapeuttinsa. Ei päässyt. Lääkärin
mukaan hän ei ollut tarpeeksi sairas.
Lääkäri sanoi vielä, että voihan suljetullakin
osastolla tappaa itsensä, kertoo äiti,
jonka silmissä alkaa leimuta viha.
Samoihin aikoihin tytöllä diagnosoitiin
epävakaa persoonallisuushäiriö
, josta taas
toinen Jorvin lääkäri oli tytölle tokaissut:
– Siihen kuuluu jatkuva halu tehdä itsemurha.
Jos elät 30–40-vuotiaaksi tappamatta
itseäsi, olet voiton puolella... Siis, miten
voi lääkäri tuolla tavalla sanoa! Aivan
kuin olisi tuomittu kuolemaan, äiti
puuskahtaa.
VIIMEISELLÄ VIIKOLLA joulun alla isoäiti
kävi Delphinen luona leipomassa ja siivoamassa.
Tyttö oli ollut koko viikon vähän
levoton.
Joulujuhlan jälkeisenä yönä kahden aikaan
Delphine soitti äidilleen.
– Hän pyysi hakemaan. Sanoi olleensa
ulkona ja oli aivan jäässä.
Äiti meni ja poimi tytön kyytiinsä. He juttelivat
lämpimässä autossa ainakin tunnin.
Äiti hieroi tytön jääkylmiä jalkoja.
– Delphine kysyi, kuinka elämä on niin
paskaa. Sanoin, että paskaahan tämä on,
mutta koetetaan keksiä jotakin. Kyllä tämä
tästä. Hän oli taas ajanut hiuksensa
pois ja nosti peruukin päästään auton kojelaudalle.
Sanoin sitä katsellessani, että on
se silti hienoa, että sinulla on poikaystävä,
joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet.
Delphine meni loppuyöksi entisen poikaystävänsä
luokse, vaikka he eivät varsinaisesti
enää seurustelleetkaan.
SUNNUNTAINA Delphine oli taas iloinen
ja kovin kiireinen. Äiti soitti hänelle iltapäivällä
kolmen aikoihin, ja kaikki tuntui
olevan hyvin.
Tyttö oli seuraavana aamuna menossa
ystävättärensä kanssa uimaan. Valmiiksi
pakattu kassi löytyi seuraavana päivänä
käyttämättömänä ovensuusta.
Selittämätön suru valtasi äidin sunnuntai-
iltana.
– Itkin vain kotona ilman mitään syytä.
Vaistosin jotakin.
Delphine oli soitellut yöllä kavereilleen,
eikä mikään ollut viitannut itsemurhaan.
Hän oli nauttinut jonkin verran alkoholia
ja touhunnut asunnossaan joulu asioiden
parissa.
Silmät kostuneina, tärisevin käsin, nenäliinaa
puristaen äiti kertoo olettavansa,
että Delphine kuoli aamulla kello 5.24.
– Heräsin juuri siihen aikaan kauheaan
paniikkiin.
HAUTAJAISIA VARTEN Mimosa Helander
puki itse tyttärensä ja laittoi hänet arkkuun.
Arkku tuotiin Espoon omakotitalon pihamaalle
ja avattiin, että kaikki läheiset saivat
käydä jättämässä Delphinelle jäähyväiset.
Matka jatkui Helanderin suvun synnyinmaille
Nuutajärvelle Pirkanmaalle, jossa
Delphine jätti hyvästit tutuille lapsuusajan
maisemille. Kirkonkellojen soidessa
he ajoivat pitkin kylätietä ja piipahtivat
esimerkiksi rivitalolla, jossa olivat asuneet
kahdeksan vuotta.
Kun arkku avattiin kesämökin pihamaalla,
tytön silmät avautuivat puoliksi.
– Mökki oli Delphinelle rakkain paikka.
Kun Mimosa-äiti kaatoi Delphinen tuhkaa
hautaan Urjalan hautausmaalla, tuuli
kovasti ja tuhka pölisi.
– Vedin sitä ihan henkeeni. En koskaan
ole nähnyt niin hienoa ja valkoista tuhkaa.
Se oli vitivalkoista. ■



TEKSTI JORMA HAVULA
KUVA TERHI KORHONEN
MIELENTERVEYS

Mimosa Helander, 46, on päättänyt antaa
kasvonsa ja aikansa sille, että valtio
viimeinkin osoittaisi kunnolla resursseja
nuorten psykiatriseen hoitoon.
– Ei meidän tarvitse laittaa 180 miljoonaa
euroa Hornetin panoksiin. Ne panokset
ovat yksi hailee tämän asian rinnalla.
Helander on laittamassa alulle eduskunnalle
luovutettavaa kansalaisadressia,
johon on tavoitteena saada satojatuhansia
nimiä nuorten hoidon puolesta.
Hän on tehnyt poliisille myös tutkintapyynnön
Jorvin sairaalan kahdesta lääkäristä
selvittääkseen, ovatko nämä aiheuttaneet
Delphinen kuoleman huolimattomuudellaan.
– Vaikka lääkärit eivät laittaneet sitä
silmukkaa hänen kaulaansa, he eväsivät
hoidon.
Voi että minä olen niin vihainen
heille! Delphine sanoi aina, että
hän on valmis mihin tahansa hoitoihin,
jos hän saa niillä päänsä kuntoon.

Eniten Helander syyttää silti itseään.
– Siis ovathan minun seurustelusuhteeni
esimerkiksi olleet vaikeita. Meidän
olisi pitänyt muuttaa täältä maalle, ja minun
olisi pitänyt mennä Delphinen kanssa
nukkumaan sinne kerrostaloon edes
yhdeksi yöksi, että olisin ymmärtänyt hänen
pelkäävän siellä. Olisi, olisi ja olisi.
Helander muistuttaa, että itsemurhan
tehneen ympärillä yleensä suuri joukko
ihmisiä sairastuu, ja sekin tulee yhteiskunnalle
kalliiksi. Häntä itseään huolettaa
erityisesti yhdeksänvuotiaan tyttärensä
psyyke.
– Delphinen lähipiiristä toistakymmentä
ihmistä on ollut jopa kuukausien
sairauslomilla tämän takia. Minä en
pysty töihin enää koskaan, sanoo Helander,
joka omisti aiemmin antiikkikaupan
Espoossa.
Sen mentyä konkurssiin muutama
vuosi sitten Helander on elättänyt perheen
tekemällä satunnaisia keikkahommia
eri yrityksiin. Tällä hetkellä hän elää
päivän kerrallaan, joskus vain minuutin
kerrallaan


Kiitos tajuttomasti Delphinen äidille, joka jakoi tämän meidän kanssamme. Paljon voimia ISON surusi keskellä, et ole yksin. 





Pidetään me nuoret täällä toisistamme HUOLTA.
Niin monen asian on muututtava yhteiskunnan taholta.

25 kommenttia:

  1. todella paljon voimia kaikille läheisille!

    näin just viimeyönä painajaista kuinka mun parasystävä teki itsarin ja löysin hänet itse.

    Se tunne, jopa painajaisessa, oli jotain niin käsittämättömän hirveää. etten ymmärrä miten itsemurhan tehneiden läheiset pääsevät tuosta yli.

    Siks halusinkin sanoa, PALJON VOIMIA JA HALEJA!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tunsin Delphinen kuusi ihanaa vuotta. Olimme sielun siskot Delphine sanoi niin itse myös. Ei ole mennyt päivääkään ettenkö olisi ajatellut häntä

      Poista
  2. Voi eiiii tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessa :( ihan hurjan paljon voimia<3 meiän täytyy pitää toisistamme huolta, koska yhteiskunta ei sitä tee..

    VastaaPoista
  3. Luin tekstin ja aloin itkeä. Sanoinkuvaamattoman kamalaa mitä D:lle ja läheisille tapahtui. :'(

    Rakas ssecret, yritä jaksaa, hirveästi voimia ja jaksamisia sinne, olet tärkeä <3 !

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä postauksesta!! pistää miettimään myös omaa tilanne ja sitä ettei ikinä halua omia läheisempiään tuohon tilanteeseen! Mutta kuitenkin kuten tästäkin postauksesta tulee ilmi, niin aina ei saa apua vaikka sitä tarvitsisikin. Myös se pistää epäilemään omaa hakeutumista hoitoon, että saako apua vaikka sitä pyytää..? Kuitenkin VOIMIA sinulle sekä kaikkille Delphinen läheisille! <3

    VastaaPoista
  5. <3 niin surullista tuo teksti <3

    VastaaPoista
  6. Mulla jäi luu kurkkuun tätä tekstiä lukiessani. Mä en tiedä yhtään, mitä mun pitäis sanoa :( Voimia rakas, oot hirmu tärkee! ♥

    VastaaPoista
  7. voi apua ihan itkettää. voima hali sulle<3 olen itsekkin yrittänyt itsemurhaa kerran ja monta kertaa viillellyt itseäni. jos ei olisi perhettä ja ystäviä jokka välittää musta olisin sen jo tehnyt..

    VastaaPoista
  8. ♥ voi että... ei voi ku itkee.. ps. tarkkaile tiliäs, panin rahat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heei :) luultavasti tulee vasta ma tai ti ku nyt on vloppu ;) mutta postiin sit viimestää heti ensiviikon alusta :))


      niiin... elämä on välillä kauhen surullista :'(

      Poista
    2. Mua alko itkettämään ihan älyttömästi kun luin tuon. Mua ahdistaa, että oon ylipäätänsä ikinä suunnitellut tekeväni jotain, mitä ei voi peruuttaa.. Toi teksti on älyttömän surullinen.. Mun mielestä kaikkien lääkäreiden, itsemurhaa suunnittelevien sun muiden olisi hyvä lukea se. Mun tekee kuitenkin tosi pahaa, että noin on oikeasti käynyt .. Oon ihan sanaton, kovasti voimia ..... <3

      Poista
  9. Tämä kyllä pisti miettimään viime kevättä. En voisi kuvitellakkaan että olisin tehnyt näin omalle äidilleni tai siskolleni tai isälle, vaikka huonossa jamassa olinkin:(
    Kyllä kyyneleet tulivat silmiin. Nyt täytyy ryhdistäytyä kun oon töissä.

    Voimia sulle! Muistan joitakin postauksia kun olit ihan hajalla tän jutun takia:(
    Hali<3

    VastaaPoista
  10. Törmäsin vasta tänään sattumalta tähän tekstiin ja ymmärrän nyt paljon paremmin miksi kävi miten kävi... Delphine oli paras ystäväni ala-asteen viimeisillä luokilla, ennen kuin muutti Espooseen. Sen jälkeen näimme pitkän välimatkan vuoksi enää vaan harvoin, mutta tarkoituksena oli vielä sitten myöhemmin nähdä taas enemmän, kun muuttaisin itsekin lähemmäs pääkaupunkiseutua. Vaikka yhteisistä ajoistamme on jo kauan, sydän ei silti unohda ja sattuu aina kun muistelen Delphineä ja mahtavia hetkiämme nuutajärvellä :( <3

    VastaaPoista
  11. voimia ,jaksamista delphinen äidille.tapsin delphinen pari kertaa hän seurusteli silloin siskoni pojan kans,pidin hänestä välittömästi.t.sirpa

    VastaaPoista
  12. Voimia koko perheelle.Pidin Delphenistä kovasti, hän oli niin eloisa ja ihan nuori nainen. Kun luin artikkelia itkin koko ajan ja olen vihainen miten yhteiskunta on näin julmaa ja nuoret jätetään omilleen. Delphineä kovasti kaivaten.t.Ritva

    VastaaPoista
  13. Kiitos tästä postauksesta.
    Olen lukenut blogistasi vasta tämän kirjoituksen, joka tuli eteeni adressit.comin kautta, kun allerikirjoitun PERHONEN -adressin.
    Hassua on se, että jostain olin jo aiemmin avannut blogisi välilehteen, mutten ollut lukenut vielä yhtään, katsonut vain tuon kuvan/bannerin. Sattuma? Kohtalo?

    Haluan esittää osanottoni suruusi. Toivon, että pärjäät sen kanssa etkä ole katkera/vihainen ystävällesi, joka lähti, minä ymmärrän häntä täysin, toivottavasti sinäkin, ainakin joskus. Minulla on myös epävakaapers.häiriö ja olen nyt kohta JO 32-vuotias.
    Paljon olen taistellut, tälläkin hetkellä, lähinnä kuolemaa vastaan. Tai niitä ajatuksia siitä, että se olisi parempi vaihtoehto. Toivon, että tämä tarina auttaa minua jaksamaan, haluan etsiä tästä tarinasta lisää tietoa, saadakseni itselleni voimaa jaksaa. En halua aiheuttaa tällaista tuskaa perheelleni ja ystävilleni, mitä tässäkin on kerrottu. Kuitenkin mietin myös, että aiheutanhan sitä kokoajan myös olemallaolollani, mutta yritän pitää ajatuksen päässä, että poismenollani aiheuttaisin kuitenkin enemmän ahdistusta, surua ja mielipahaa.

    Ei sinun välttämättä tarvitse julkaista tätä kommenttia, lähinnä halusin kiittää Sinua, että olet kirjoittanut/koonnut tämän tarinan tähän. Ja jos Sinun kautta saan kiitokset Mimosalle. Hän on todella vahva ja upea ihminen, kun on jaksanut tuoda tämän julkisuuteen. Lääkärit ovat todellakin tehneet väärin. Henkistä hätää ei tässä maassa huomioida tai pidetä oikeana hätänä.
    Toivon tämän auttavan oikeasti minua jaksamaan. Toivon tämän tarinan auttavan monia muitakin samasta sairaudesta ja ajatuksista kärsiviä jaksamaan.

    <3 HiDi

    VastaaPoista
  14. Poikaystävä halusi myös omatoimisesti lukea tän ja allekirjoittaa adressin kun kuuli siitä, eli molemmat kirjoitettiin se. Voimia sullekkin♥

    VastaaPoista
  15. Voi ei.. Tekee niin pahaa lukea tätä, kun oma kaveri teki itsemurhan marraskuun lopussa hyppäämällä Soneran linkkimastosta... :'(

    VastaaPoista
  16. Itkettää.. voi että.. ;__; hirmuisesti voimia ja haleja sinne!<3

    VastaaPoista
  17. Voi Mimosa ja Cecilia. Kun kerroit tätä surullista tarinaa pihallamme en osannut aavistaakaan sitä tuskan määrää, jonka Delphinen itsemurha on teille aiheuttanut ja kuinka vihainen olet nyky-yhteiskunnan tapaan käsitellä mielenterveyspotilaitaan.

    Tänään illalla sytytän kynttilän teille kaikille valoa tuomaan, mutta erityisesti Delphinen elämää kunnioittaen ja kaikille niille, jotka ovat tähän surulliseen päätökseen tulleet.

    Jos koskaan tuntuu siltä, että kaipaat juttuseuraa, oon tukenasi.

    <3 Hanna Stengård-Nybom, naapuri

    VastaaPoista
  18. En tuntenut, enkä tavannutkaan koskaan. Mimosa muutti tänne Turkuun meidän naapuritaloon ja kun teimme ekaa kertaa tuttavuutta, hän kertoi tämän tarinan, hyvin lyhyesti tosin. Etsin Mimosaa netistä (kun en tajunnut heti hakea facebookista) ja löysin kirjoituksesi samalla haulla. Mimosa on lämmin ja ihana ihminen. Toivottavasti heillä ja teillä kaikilla ystävillä elää Delphinen muisto mielessä aina. <3

    VastaaPoista
  19. Minä tunsin Delphinen kuusi ihanaa vuotta. Tutuistuimme jorvin koulussa. Ainoa hyvä asia siinä koulussa oli Delphine. Olimme sielun siskot. Delphine sanoi niin itse. Olimme samanlaiset ja yhtä. Delphinen mentyä tuntui kun puolet sielustani olisi mennyt hänen mukanaan. Ei ole mennyt päivääkään ettenkö olisi ajatellut ja kaivannut häntä enemmän kuin ikinä mitään muuta. Kummallista on että Delphine sanoi minua perhos magneetiksi, koska perhoset tulevat aina luokseni ja laskeutavat aina kädelleni. Kunnes tapaamme taivaassa muistan aina Rakkaimman ystäväni Delphinen...

    VastaaPoista
  20. Osanottoni, miten nyt voitte, voimia

    VastaaPoista
  21. Edellistä en lähettänyt itse
    Osanottoni!

    sama

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)