keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

taistelua

Mulla on vieläkin niin paljon tyhjiä mustia aukkoja mun pään sisällä. Mitä kävi? Miksi? Ja milloin?
Eikä mulla ole vastauksia. Tuntuu tyhjältä, koska minähän itse olen vastaus kaikkeen. Mutten siltikään tiedä.

Kotipoli kävi luonani tänään kahden sairaanhoitajan voimin. Puhuttiin voinnistani ja jatkosta. Eri hoitomuodoista. Sähköhoidostakin. Psykiatrisesta päiväosastosa (johon on jonoa... ja paljon) Luulen sen olevan yksi hyvä vaihtoehto.  Olen myös miettinyt äidin kanssa ratsastusterapiaa.. tämä ajatus lähti itseltäni. Rakastan ratsastaa, koska silloin unohtuu kaikki muu. 

Yritän kuitenkin  mitä pikemmin päästä takaisin elämään. Normaaliin rytmiin. Sairaslomalla olen vähän aikaa vielä ainakin. Tapaan lääkäriä ja puhutaan lääkkeiden vaihdosta, koska tämän puoli vuotta olen syönyt maximi annoksilla ihan väärää lääkettä. 

Mun täytyy nyt vaan uskoa ja toivoa että saan joko paikan päiväosastolta, tai sitten ihan  avo-osastolta, koska jotain täytyy keksiä elokuun alkuun asti. Silloin DKT- terapia jatkuisi ja sen on puhuttu auttavan.

Mun täytyy nyt selvitä ja yrittää perkele vie uudestaan. Jos mä kerran oon pudonnut näin alas, se ei tarkota että mun tarvis enään uudestaan. 

Mä en voi luovuttaa.

Niin monta rakasta on täällä.


9 kommenttia:

  1. ÖÖh mä olin niin yllättynyt tästä postauksesta. Olen lukenut blogiasi vähän yli vuoden ja viime aikoina olet ollut niin ...vahvan ja iloisen oloinen. Mikä siis sun on? Hmm..olenkohan unohtanut jotain. Käsittääkseni olet kuitenkin syvällisesti havainnut, että syömättömyys ja laihuus eivät tuo onnea.
    Toivottavasti en loukkaa. Ja ei sun tartte vastata tai julkaista tätä jos et halua. Kaikkea hyvää sulle!
    Muuten, olet tosi sievä. Ihan niin kuin jokin pieni sievä nukke, jolla on elämän kipinä sisällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en tietenkää loukkaannu :)

      ootko lukenut vain tätä blogia? Kun aloin pitämään tätä kasvoilla (ja moni tuttukin lukee tätä) en tänne enään mun syvempiä ajatuksia ole halunnut/voinnut kirjoittaa :( olen siitä pahoillani että olen antanu kaikkien olettaa että asiat ovat hyvin vaikkei olekkaan.. tämä blogi on siis enään lähinnä vain pinta-ajatuksille ja kuville tarkoitettu, koska en voi tänne enään niiiin vapaasti kirjoittaa :( mutten silti halua tätä poistaa !

      Ja eihän se syömättömyys tuo onnea.. ei todellakaan :c

      Poista
    2. Joo olen lukenut vain tätä blogia. Olishan mun pitänyt tajuta, että tämä lukemani blogi ei ole sellainen ns. syvissä vesissä oleva, jossa käydään läpi kaikki (ainakin osa) mustatkin jutut. Itse asiassa muistan nyt kun kerroit alkavasi kirjoittaa jonnekin toisaalle eri juttuja kuin tähän blogiin. Mä kait jäin tämän blogin lukijaksi, koska en ole henkilökohtaisesti halunnut esittäytyä kenellekään, jonka blogia seuraan tai kenellekään muullekaan (ei liene yllätys, että en ole facebookissakaan...). Elämä on tehnyt minusta säikyn.

      Poista
  2. Koita jaksaa, älä anna periks :c ♥ kumpa saisit apua tarpeeksi!

    VastaaPoista
  3. törmättiin eilen hihii :)
    mut älä ikinä luovuta! olet tärkeä niin monelle ihmiselle eikä kukaan halua, että sulla menee huonosti. sähköshokit kuulostaa aika pelottavilta, toivottavasti sulle löytyis paikka päiväosastolta ja siellä pääsisi alkuun.
    voimia + haleja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oli niin ihanaa nähä <3 :))

      kiitos paljon mru !

      Poista
  4. hei paljon voimia sulle! äläkä ikinä luovuta koska oot tosi kaunis ja sulla on paljon ihmisiä ympärillä jotka rakastaa sua! haleja!<3

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)