tiistai 3. heinäkuuta 2012

Forgive me

Kotiutuneena suljetulta, tuhat kyyneltä itkeneenä,
mutta he sanoivat minulle; toivoa on ja sinä parannut.
Olen eksynyt sinne,
missä linnunrata häviää.
Olen hukkunut sinne,
missä virta on syvimmillään.
Olen kadonnut sinne,
missä aurinko putoaa mereen.
Ota minut syliisi ja kanna kotiin.
Maailma on minulle liian suuri.
16v
15v
Ystävät ovat kuin hiljaisia enkeleitä,
jotka nostavat meidät jaloilleen silloin,
kun siipemme unohtavat miten lennetään.


Carin <3
Mindy & Marianne <3
 
Tiedän, töitä on tehtävä paljon.
Mutten mä voi enään muutakaan.
Mä pystyn siihen.

Mä oon velkaa mun rakkaille,
ja mä maksan sitä niille koko mun loppu elämän
elossa olemisella.
Parantumisella.


2 kommenttia:

  1. Sulla on maailman ihanimmat silmät :) tsemppii ja voimia!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus ei muuta voi sanoa! Ne ovat ihan oikeassa jotka vakuuttavat että parannut. olet päässyt jo niin pitkän matkan parempaan, jatka vain reippaasti ♥

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)