maanantai 2. huhtikuuta 2012

Vaikeat asiat tarvitsevat vain tajuttomasti yrittämistä ja aina vaan uudestaan nousemista hajottua

Välillä päivät tuntuu helpoilta. Niin kauan kun en ajattele vaakaa. Tiedän ettei se ole pääasia. Koska pikku hiljaa alan vaihtamaan ajatusmaailmaani, kuulostaa niin tajuttoman helpolta näin vain "heitettynä" mutta ei, se ei tosiaan ole sitä. Kukaan muu kuin asiasta kärsivä tuskin pystyy ymmärtämään kuinka tälläinen taistelu vie itsestään voimat. 
Oon tajunnu täs muutama päivä sitten etten mä oikeesti ole missään asiassa tasapainossa. Ihmissuhteissa... ruoka-asioissa, urheilussa, koulussa. Joko kaikissa menee todella huonosti tai todella hyvin. 
Oon kuitenkin tehnyt näinä muutamina viikkoina ihan saatanasti töitä, että oon päässyt edes tälläiseen "mielentilaan" tiedän tän olevan kuitenkin niin heikkoa vielä, jos astuisin vaa'alle ja näkisin luvun vain nouseen tietäisin romahtavani sillä sekunnilla, menisi taas aikaa kasata itseni. Mutta nyt mä yritän keskittyä yhä uudestaan ja uudestaan mun ruokavalioon ja siihen mielikuvaan ja ajatukseen että mä haluan enemmän olla kesällä fitness kuin laihaläski tai luuranko. Mä yritän kääntää mun ajatukset terveiks. Jos mä oon onnistunut sotkemaan mun ajatusmaailman näinkin pahasti neljän vuoden aikana, niin miksen mä voisi myös kääntää sitä toiseen suuntaan..?
Tän päivän ruokaostokset kaupasta. Noita proteiini juomia juon. Päivässä yleensä yhden, joskus jopa kaksi (aamu ja ilta). Yks juoma sisältää 173 kaloria, ennen en ikimaailmas ois suostunut juomaan tota, mut nyt mä ymmärrän mun proteiinin tarpeen. Onneks. Sitten maitorahka on toinen iso osa nykyään mun päivittäistä arkea. Nam, siihen  marjoja. Sokerin oon yrittänyt karsia kokonaan mun ruokavaliosta. Välillä joinain päivinä repsahdan maistamaan muutaman karkin.  Lisäksi tuo vihreä tiskivedeltä näyttävä pullo on ihan uusi tuttavuus, kokeilen sitä tänään ekan kerran, yllätyin kun kyljessä lukee nolla kaloria ja etiketissä "rasvanpolttojuoma" liekö sitten mitä paskaa, mutta ainakin tulee maistettua :-)
 Mun rippiristi neljän vuoden takaa(apua.. niin kauan?) ja sitten tuo ihana sydän on Inkeriltä synttärilahjaksi <3
 (kauhee ku toi ripsari on iha rapissu toho luomelle...) synttäripäivänä kävin ottamassa ekaa kertaa elämässäni ripsienpidennykset. Oon tykänny kyllä, ei tuu pahemmin käytettyä ripsaria paitsi alaripsiin :-) tänään tuli hieman laitettua yläripsiinkin.




Mulla on vielä niin tajuttoman pitkä matka... mutta ainakin tiedän että oon päässyt jo sen matkan alkuun.
Vieläkun saisin ton painon tasattua vähän tyytyväisempään lukuun. eli 50 kiloon ja sitten lopuksi 48 kiloon.  

14 kommenttia:

  1. samaistun suhun täydellisesti, koska oon melkein samankokoinen kuin sinä ja tavoitteetkin on ihan samat eli haluan laihtua terveellisesti 48-50 kiloon. oman ajatusmaailman muuttaminen on työn alla, ja se on yllättävän helppoa, kun vaan saa muutoksen alulle.
    tsemppiä. onnistut ihan varmasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistas :) Oon täysin varma että säkin onnistut !! Tsemppi päälle ja haleja :)

      Poista
  2. Tulin nyt vastaamaan ihan tänne sun blogiin :D

    Kiitoksia, mut pienoinen olet itekkin hyvinvyvin kaunis sisältä ja ulkoa <3
    Ja niin oon siis kihloissa naisen kanssa, joten 100% lesbo oon :Dd hihi

    VastaaPoista
  3. Mun ajatukset heittelee niin samallalailla kun sunkin. Välillä tuntuu ettei vaan enää jaksaisi taistella vastaan, miks ees taistella kun ois paljon helpompi pudota siihen rotkoon uuestaan ja uuestaan? Mut sit välillä hirvee tsemppi päällä että mähän parannun ja musta tulee onnellinen ja haluan rakastaa mun elämää. Nyt ihan samat tavotteet mullakin, laihtua TERVEELLISESTI 48 kiloon. En ees tiiä paljon nyt oon koska vaaka saa mut vaan masentumaan mun läskeydestä, joten meen peilin mukaan kunnes oon sata varma et oon ees sen 50kg ja siitä vielä pari kiloo. Mun suurin ongelma on tosin oksentaminen josta haluun eroon. äsken vedin pikkumätöt mutta pidin vaan pintani enkä oksentanu, tiiän et kadun sitä vielä huomenna kun läskittää mutta kai se oli oikee ratkasu sit kuitenkin. Ei se tartte kun sen yhen repsahuksen niin oon takas siinä pohjattomassa kuilussa. Haleja, äläkä anna tän kukistaa tai heittää sua pohjalle vaan haistata vitut koko sairaudelle!♥

    VastaaPoista
  4. Mä todellakin toivon että sä et enää aio laihduttaa itteäs luurangoksi ja oonistut muuttamaan ajatusmallia edes sen verran, vaikka sun ei tarvitsisi laihduttaa yhtään, oot just sopiva tollasena, ei sun tarvitse olla yhtään pienempi!♥

    Ja ensin sun tavote oli 50kg ja nyt 48....Se 48 on jo liian vähän!!:( Ja mua pelottaa että se vielä pienenee tosta...:(

    Voimia hirveesti ja haleja♥

    VastaaPoista
  5. Voi ei. Pahoin pelkään, että kun pääset siihen 48 kiloon, et ole tyytyväinen siihenkään. Ja sitten laitat tavoitteen alemmaksi. Ja kun saavutat sen uuden tavoitepainon, laitat taas uuden tavoitteen entistä alemmaksi.Jne. Ja sitten lopulta häviät :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en mä usko että mulla on edes mahdollisuutta hävitä enään.. jos laihtumista meinaat. mun keho on tehny selväks ettei tää "läski" hevillä irtoa :D heh.. mutta niiin , elä huoli <3 en mä vajoa enään.

      Poista
  6. Jäähän se 48? Jäähän? Se, että sulle alkais taas uus kuorre. EIEIEI. Ei se voi olla ees vaihtoehtona. Älä anna sen viedä sua taas ihan pohjalle. Kun sä olet sieltä jo lähteny nousemaa. Sä voit kääntää sun ajattelumaailman. Sä voit kääntää tän kaiken.
    Mä tarvitsen sua. Oot niin kaunis♥

    VastaaPoista
  7. Toi on jo askel oikeaan suuntaan! =)
    Tsemppiä hirmuisesti!!! <3

    VastaaPoista
  8. Kiva kuulla, et sul on selkeet tavoitteet ja et ne on vieläpä oikeeseen suuntaan menos! Tsemppiä ja voimia sinne!! Vee

    VastaaPoista
  9. Oikeet tavotteet ja oikee suunta. Asia kerrallaan, muista kuitenkin että lihas painaa aina enemmän, eikä se numeroiden ajattelu vastaa totuutta millään tasolla. Omien ajatuksien sörkkiminen on tuskasta puuhaa, vie aikaa ja tuntuu välillä sekottavan pään entistä pahemmin, mutta se on sen arvosta. Mä oon ihan varma, että sä pystyt tähän, koska tää on lähteny nyt susta, eikä kenestäkään muusta.

    Tsemppiä!!
    Yritä keskittyä positiiviseen, niin hyvin se menee.
    <33

    VastaaPoista
  10. "Jos mä oon onnistunut sotkemaan mun ajatusmaailman näinkin pahasti neljän vuoden aikana, niin miksen mä voisi myös kääntää sitä toiseen suuntaan..?" En tieda, mika tassa lauseessa oli niin herattavaa, mutta huomasin, etta se sai mut ajattelemaan ja koskettamaan syvalta. Kiitos <3

    VastaaPoista
  11. Et tule koskaan tyytymään itseesi painon avulla.. Jätä se oikeasti.

    Enkä enää itsekään tunne itseäni. :(

    VastaaPoista
  12. en voi muuta sanoa ku järkyttävää.. ite sairastuin munuiaissairauteen ja toisen munuaisen poiston jälkeen laihduin TAHTOMATTANI 58kgsta-> 40,5kg ja voin sanoa että tää on ihan helvettiä. oon jatkuvasti pää/muusärkyinen, haavat/mustelmat ei parane, väsynyt,voimaton ja mitä vaan negatiivista. en tajua teitä jotka ehdoin tahdoin teette itsellenne näin, mä en tässä nekkuna olemisessa saa muuta kun TODELLA pahanmielen!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)