sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Sielu hukassa

Mä haluaisin jäädä keskelle tietä makaamaan. Auringon säteet osuu mun silmiin. Mä yritän kovasti tuntea jotakin, mutta tyhjää. 


 
Viime päivät mä oon vaa leijunut jossain sumeassa usvassa. Vailla päämäärää. Kulkenut sokeana suojateiden ylitse. Miettinyt entäsjos- asioita. Mieltä sumentavia.

Tällä hetkellä mä vain toivoisin voivani halata jotakuta. Mulla on ikävä, en edes tiedä ketä ja miksi. Välillä tälläisinä hetkinä mä vain mietin, entä jos mulla on ikävä itseäni? Minua, joka on ollut hukassa monta monta vuotta löytämättä kotiin. Tiedän olevani tuolla jossain, ehkä sieluni karkasi minulta. Ehkä se pelkäsi liikaa satuttamista, ehkä vaadiin liikaa. En ole katkera että lähdit, en minäkään asuisi kodissa jossa on paha olla, jossa sinua ei hyväksyttäisi. Enkä oletan sinun tulevankaan takaisin ennen kuin minä paranen, opin kohtelemaan sinua oikein. Et ansaitse mitään muuta kuin onnen. 



Tahdon elää
Niin, etten vanhana mä joudu katumaan
Tahdon elää
Löytää sateenkaaren päästä satumaan
Tahdon tanssia ja laulaa
Tahdon itkeä ja nauraa
Tahdon elää, tahdon elää

3 kommenttia:

  1. toi ikävöinti pätkä muuten laittoi miettimään. tuli ihan sellainen olo, kuin olisin jo pitkään itsekin alitajuntaisesti ajatellut noin, mutten vain olisi saanut kaivettua sitä kunnolla mieleen. ja koko juttu käy ihan järkeen.
    tsemppit ja halit sinne, yritä saada nuo pahat ajatukset pois. :( <3

    VastaaPoista
  2. Minäkin haluaisin elää, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu että vian olen ja elämä lipuu ohi.

    VastaaPoista
  3. jotenkin niin samanlaisia fiiliksiä minullaki! just toi ikävöinti, pisti aattelemaan kaikkea. Ja sama kanssa toi elämä. Tahdon kans elää, mutta kuiteski. Aika vaa kuluu ja elämä valuu sormien välistä. Osaat kirjoittaa ihanasti.

    http://your---smile.blogspot.com/

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)