maanantai 16. huhtikuuta 2012

Koulukuraattori

Koputin tänään varovasti koulumme kuraattotin ovea, en ikinä ole "alistunut" menemään ruinaamaan ovelta asti jutteluapua.. (miksen ennen ole??) 

Kerroin tilanteeni tämän kuuden vuoden ajalta kaikessa lyhkäisyydessä. Lääkityksen poisjättämisestä,
osastoita, D:stä, itsetuhosista asioista ja tämän hetkisistä kauhukuvista ja ajatuksista jotka pyörivät mielessäni.
Loppujen lopuksi kuraattori sanoi että osaamiseni loppuu tähän "tyttö kulta, saanko hakea terveydenhoitajan tähän näin" suostuin ja siinä he molemmat kauhiselivat tämän hetkistä menoani, tuntu pahalta koska heistä hehkui aito huoli _jota en ole nähnyt pitkään aikaan sosiaalialalla työskentelevillä_ tuli pieni olo et hei ne välittää musta.
Vaativat ottamaan yhteyttä pyskologiini, jota en tehnyt. Vaativat myös näkeväni minut uudestaan huomenna..
Terveydenhoitaja lopuksi varoitteli mua kauheesti psykoosin ykkös vaiheesta, ajatukseni kuulemma muistuttavat siitä. Mua alko pelottamaan siinä vaiheessa, eivätkä ne oksettavat ajatukset lakkaneet silti juoksemasta.

tein jotain hullua, lähetin kuraattorille muutaman blogi tekstini uuden blogin puolelta jonne oon nyt joutunu purkamaan tosi vaikeita asioita.  Mua pelottaa et mitä huomisesta tulee. Mutten halua mennä istumaan sinne tyhjän panttina, haluan edes jonkun tietävän totuuden mun ajatuksista. Edes jonkun. Ja tän päiväsen käynnin perusteella, mä tiiän et ne ihmiset haluu vaan ja ainoastaan auttaa.


14 kommenttia:

  1. upeeta että menit jutteleen!! oon niin ilonen siitä :) eihän siitä voi olla mitään muuta kun hyötyä. tsemppiä<3

    VastaaPoista
  2. Mua huolettaa enemmän sun puolesta, kuin omastani... Kiitos kuitenkin, olet itse pieni ja särkyväinen. ♥ Toivottavasti saisit edes jonkinlaista apua...

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että menit. Voin vain kuvitella kuinka kauan sen koputuksen tekeminen kesti, kuinka pulssi kiihtyy ovella ja kuinka sisäinen paniikki pakottaa juoksemaan toiseen suuntaan. Hienoa työtä, voitit sen <3

    Luettuaan nuo kuraattori taatusti saa oikean kuvan ja muistaa viimeistään, miksi on aloittanut työnsä. Muista tämä, kun sieltä aletaan tarjoamaan sitä apua ja kun jotkut niistä jutuista tuntuu järjettömiltä tai kun sinne meneminen sattuu enemmän kuin nykyinen puutunut olotila, jossa kykenee vain siihen yhteen ajatukseen. Siitä selviää, vaikka olisi kuinka rikki. Totta, että paraneminen sattuu hel**tisti, mutta on kahdenlaista kipua; niin sanotaan aina venytellessä, koska sen pitääkin sattua, jotta lihas oikeasti venyisi.

    Voimia!! <33

    VastaaPoista
  4. psst... luekko "xl"-e-mailiasi? :)

    VastaaPoista
  5. Ihan mielettömän hieno juttu, että menit kertomaan! Jos mikään, niin se oli tosi tosi viisaasti tehty, näkisit kun teen aaltoja, taputan,kiljun ja hypin :) jesjesjes! Ihanaa! Olen ollut sinusta niin huolissani, halauksia ja rutistuksia! Olet ihana tyttö!

    VastaaPoista
  6. Toi oli varmasti tosi vaikeeta, mutta sitäkin rohkeampaa!! Ihanaa että sä pystyit menemään sinne ja puhumaan! Ja tosta eu ole mitään haittaa varmastikaan, vain hyötyä. anna niiden nyt auttaa niin paljon kun ne vaan voi!!♥ Sä tarviit kaiken mahdollisen avun!Ja kaikki tosiaankin ajattelee vaan sun parastas ja haluaa auttaaa!♥ Yritä puhua niin paljon kun vaan ikinä pystyt!

    Paaaljon voimahaleja snne♥

    VastaaPoista
  7. haluaisin lukea sun blogia :) !! Voitko lähettää s-postilla sen uuden osoitteen ? varpeannika@suomi24.fi :) ? Voimia sulle <3

    VastaaPoista
  8. Voi mite iso helpotus mulle tuli, ku menit juttelemaa♥ ja että susta tuntuu et sua oikeesti yritetään aidosti auttaa, ei vaan velvollisuudesta vaan ihan oikeesti! Saat vihdoi semmosta apua mitä oikeesti tarvitset :)

    VastaaPoista
  9. Voimia! nyt vaan maltat ottaa sen kaiken avun vastaan mikä annetaan<3 susta oikeesti välitetään <3

    VastaaPoista
  10. Todella hienoo et menit! Oon ylpee susta! ♥

    VastaaPoista
  11. Voi että mä oon niin ylpeä susta! ♥ Toivottavasti puhuminen tuolla auttaa sua, toivon sitä koko sydämestäni! :)

    VastaaPoista
  12. oot tehny niiiiin hyvän päätöksen ku oot päättäny puhua jollekki ! Vaikkei se ookkaa mikään psykologi ym. ni tärkeintä on se, että sä tunnet että sua arvostetaan ja susta välitetään ja sua kuunnellaan ! Tota päätöstä et kadu :-) voimia <3

    VastaaPoista
  13. Olen aivan älyttömän iloinen puolestasi, että jaksoit mennä puhumaan. Jutustelu ja jonkinlaiset neuvot auttavat varmasti sinua - että saisit edes hiukan joitain vastauksia ajatuksillesi. Olet tärkeä ♥ Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  14. Onneksi hait apua! Tsemppiä paljon <3

    Voisitko kommentoida salaisen blogisi osoitteen blogiini? Laitoin kommenttivalvonnan päälle.

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)