maanantai 23. huhtikuuta 2012

Tiedota salaista blogia lukeville :-)

Pahoittelut ettei sinne ole ilmestynyt nyt mitään. Ajattelin muuttaa tämän asian ja alkaa enemmän myös sinne postailemaan. Kuvapainotteisesti ja oman naamani kanssa, kerta se salainen onkin.  Joten tänään varautukaa että sinne tulee illasta postaus siinä seittemän- kahdeksan maissa, kun se ei sitä erikseen ilmota :(

Vointini on mitä on... en enempää nyt jaksa kirjoittaa :( anteeksi.

Haleja rakkaat <3

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Sielu hukassa

Mä haluaisin jäädä keskelle tietä makaamaan. Auringon säteet osuu mun silmiin. Mä yritän kovasti tuntea jotakin, mutta tyhjää. 


 
Viime päivät mä oon vaa leijunut jossain sumeassa usvassa. Vailla päämäärää. Kulkenut sokeana suojateiden ylitse. Miettinyt entäsjos- asioita. Mieltä sumentavia.

Tällä hetkellä mä vain toivoisin voivani halata jotakuta. Mulla on ikävä, en edes tiedä ketä ja miksi. Välillä tälläisinä hetkinä mä vain mietin, entä jos mulla on ikävä itseäni? Minua, joka on ollut hukassa monta monta vuotta löytämättä kotiin. Tiedän olevani tuolla jossain, ehkä sieluni karkasi minulta. Ehkä se pelkäsi liikaa satuttamista, ehkä vaadiin liikaa. En ole katkera että lähdit, en minäkään asuisi kodissa jossa on paha olla, jossa sinua ei hyväksyttäisi. Enkä oletan sinun tulevankaan takaisin ennen kuin minä paranen, opin kohtelemaan sinua oikein. Et ansaitse mitään muuta kuin onnen. 



Tahdon elää
Niin, etten vanhana mä joudu katumaan
Tahdon elää
Löytää sateenkaaren päästä satumaan
Tahdon tanssia ja laulaa
Tahdon itkeä ja nauraa
Tahdon elää, tahdon elää

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Koulukuraattori

Koputin tänään varovasti koulumme kuraattotin ovea, en ikinä ole "alistunut" menemään ruinaamaan ovelta asti jutteluapua.. (miksen ennen ole??) 

Kerroin tilanteeni tämän kuuden vuoden ajalta kaikessa lyhkäisyydessä. Lääkityksen poisjättämisestä,
osastoita, D:stä, itsetuhosista asioista ja tämän hetkisistä kauhukuvista ja ajatuksista jotka pyörivät mielessäni.
Loppujen lopuksi kuraattori sanoi että osaamiseni loppuu tähän "tyttö kulta, saanko hakea terveydenhoitajan tähän näin" suostuin ja siinä he molemmat kauhiselivat tämän hetkistä menoani, tuntu pahalta koska heistä hehkui aito huoli _jota en ole nähnyt pitkään aikaan sosiaalialalla työskentelevillä_ tuli pieni olo et hei ne välittää musta.
Vaativat ottamaan yhteyttä pyskologiini, jota en tehnyt. Vaativat myös näkeväni minut uudestaan huomenna..
Terveydenhoitaja lopuksi varoitteli mua kauheesti psykoosin ykkös vaiheesta, ajatukseni kuulemma muistuttavat siitä. Mua alko pelottamaan siinä vaiheessa, eivätkä ne oksettavat ajatukset lakkaneet silti juoksemasta.

tein jotain hullua, lähetin kuraattorille muutaman blogi tekstini uuden blogin puolelta jonne oon nyt joutunu purkamaan tosi vaikeita asioita.  Mua pelottaa et mitä huomisesta tulee. Mutten halua mennä istumaan sinne tyhjän panttina, haluan edes jonkun tietävän totuuden mun ajatuksista. Edes jonkun. Ja tän päiväsen käynnin perusteella, mä tiiän et ne ihmiset haluu vaan ja ainoastaan auttaa.


lauantai 14. huhtikuuta 2012

....


Oon niin väsynyt, etten jaksa.

Haikeeta

Monta kertaa päivässä mä käyn täällä. Joka ikinen kerta mut valtaa haikee fiilis siitä kun mä teen tänne "hyvästejä" vaikken mä tätä blogia sulje taikka lopeta silti tää jää toissijaiseksi, kyllä tänne tuun vielä kirjottamaan, mutta todella arkojen asioiden (kuten ihmissuhteet ja uudet mietinnät/ongelmat) siirtyvät varmasti uuden blogin puollelle.  Varmasti tänne tuunkin kertomaan kuulumisiani. Tää on ollu mun mukana elämässä niin kauan etten vain pystyis heittämään tätä kaikkea hukkaan.

Jos nyt ollaan rehellisiä (jota en oo osannut vähään aikaan olla)
en oo voinu kauheen hyvin. Moni sanottu, kuultu ja tehty asia tuntuu tajuttoman pahalta. Huomaan kuinka kaikki järki katoaa vain minusta - niin kuin millään tekemisillä ei olisi väliä.  Toivon tän vaan olevan joku väliaikainen sortumisjakso.

vieläkin otan vastaan sähköposteja sheena@luukku.com tai tähän postaukseen pyyntöä päästä lukemaan blogiani (edellyttää omassa blogissa kommenttivalvontaa joka on päällä)

Hyvää viikonloppua <3

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

tärkeää tiedotetta heille jotka haluavat jatkossa lukea vielä minusta

Tulin reissun aikana vahvasti siihen päätökseen etten pysty lopettamaan bloggaamista kokonaan. 

Oon vääntäny tän varmaankin vaikeimman kautta... teidän täytyy luottaa muhun jotka haluavat löytää mut jatkossakin. Ja vannon että olen teidän luottamuksen arvosia.

En tiedä kuinka voin varmistaa asian ettei kukaan tuttuni seuraa minua perässä uuteen blogiini, varmasti joku sinnikäs sinne löytääkin. Toivon kuitenkin syvästi että te kunnioitatte mua ja annatte mun jatkaa kirjottamista vapaasti. Kerron teille varmasti kuinka voin jos vain kysytte. Teidän ei tarvitse lukea siitä salaa.


Joten teillä on kaksi vaihtoehtoa. Joudun valitettavasti harkita todella tarkkaan keille annan osoitteen blogiini. 

1) Tutut lukijat joiden blogia itsekkin luen, ja jotka "tunne hyvin" voivat laittaa sähköpostia osoitteeseen sheena@luukku.com
Kerro kuitenkin itsestäsi, linkkaa blogisi. Varmistan vielä sinulta kirjoittamalla kommentin blogiisi ja odotan vastausta. Ettei kukaan käytä sinun blogiasi väärin.

2) Haluan myös antaa anonyymeille mahdollisuuden löytää minut,
koska täällä on tajuttoman monta rakasta anonyymi lukijaa jotka ovat tukeneet minua paljon.  Tiedän tämän vaativan luottamusta minua kohtaan _paljon_  jos silti vielä haluat löytää mut laita viestiä osoitteeseen Sheena@luukku.com kerro itsestäsi ja FACEBOOK nimesi (saman nimisiä löytyy monta joten kerro tuntomerkit). Jotta tiedän että se todella olet sinä, kirjaudun uuteen tehtyyn facebookkiin ja laitan sinulle facebook postilaatikkoon viestiä  ja kun vastaat tähän viestiin facebookissa linkkaan uuden blogi osoitteeni sinulle :-)

Toivottavasti tästä tulee nyt jotain, tuntuu vaikealta ja voimia vievältä mut uskon tän olevan sen arvosta. 

Tätä blogia en kuitenkaan sulje, ja tänne saatan joskus jotain raapustaakkin siihen asti ennen kuin uusi blogi alkaa tuntua omaltani. 


HUOM JOS OMAAT blogin kommenttivalvonta päällä saat myös uuden osoitteen sinne (kommentti boxiin, edellyttäen ettet julkaise sitä  !! :)

Odotan teidän meilejä. Ja etukäteen jo, iso kiitos vaivannäöstänne <3

maanantai 9. huhtikuuta 2012

jatkoa edelliseen lopetus- postaukseen.

Kirjoitin saman tekstin myös edelliseen postaukseen mutta aattelin julkaista myös tässä.


oon tosi kiitollinen teille kaikille kommenteistanne. kiitos.
Ahdistaa kun tiedän niin monen päässeen ajatuksieni sisälle. jotenkin täyty nyt ratkaista tämä. ootte mulle tärkeitä ja jos teen uuden blogin löytääkö mua kukaan??
eikä siellä tietenkään ole sama tuki kuin täällä.

Mun tutut jotka on löytäny tän pitää mua kipeinä.. sairaina.. en tiedä ne ei sit tajua sitä, ja niinhän mä oonkin. MUTTA mä oon yrittänyt selvitä ja parantua. tuntuu pahalta ettei siitä tule kiitosta.
Tuntuu pahalta vain kuulla olevansa todella sairas.

ois vaan kaikille oikein että mä lopetan tän. Neljä vuotta tää pysykin salassa. ja joka päivä tästä on tullu mulle rakas paikka purkaa huolia. Ja enkä sano tätä vaan huvin vuoks. OOTTE mulle todella rakkaita JA KORVAAMATTOMIA.

Anonyymi joka kommetoit edelliseen postaukseen ja pyysit etten lopeta tätä, anteeksi en voi julkaista kommenttia koska sanoit henkilökohtaisia tietojani siihen. kiitos silti kommentistasi :)

Eilen illalla tämän jälkeen meillä tuli joukkueen kanssa ongelmia. ei siitä sen edempää. kuitenkin meilllä oli uhkana lentää keskellä yötä hotellista ulos.  Menin huoneeseeni ja viimeiseen KOLMEEN VUOTEEN en ollut saanut paniikkikohtausta ja PUM. siinä se tuli. Kaksi rakasta joukkuelaistani piteli minua sylissä kun meinasin vähän väliä pyörtyä liiallisen hapen saantin. Itku ei meinannu loppua. Itkin sitä kuinka paha olo mulle tuli äitini olosta kuinka paljon oon sitä satuttanu. Itkin poistunutta ystävääni ja sitä kuinka mä en voinu auttaa sitä. Ja niin iso mun pahaa oloa vain valui kyynelinä pitkästä aikaa. Lopulta sain happea kun sain astmalääkkeen joukkuelaiseltamme.

En osaa sanoo tätä tilannetta tai oloa, toivoisin niin  et tää on unta. Niin paljon ettei mun tarvis sanoo hyvästejä.

loppuuko tämä blogi..?

se on nyt sillain et osa joukkueestani tietää blogini, enkä kestä sitä... olen humlassa ny. anteeksi sekava txi.

joku anonyymi kommetoi edelliseen blogiin... kaksplusan sivuolta äitini on kirjoittanut sinne minusta... sattui lukea sitä. sattuu että niin moni tietää. oma vikanani,koska naamani on tällä.

halusin kertoa että joudun todennäkösesti sulkemaan tämän blogin pian.

en haluis tätä... mutta pakko. mä oon niin pahoillani... tarviin teitä


NIIN PALJON, etten tiedä mitä tehdä... mutta pakko..

itkettää..
olette liian rakkaita.




toivon että tiiätte sen.


lauantai 7. huhtikuuta 2012

Terkut Saksasta :-)

Ensiksi kiitos kaikille ihanille kommenteista edellisen postaukseen :) tällä hetkellä oon siis Saksassa joukkueen kanssa. Pelit on menny melko hyvin. neljä peliä ja tulokset oli  0-0, 3-1 meille, 2-0 tappio, 3-1 voitto :-)
ja noilla peleillä ollaan lohkon kakkosia ja menossa ylempään loppusarjaan. Huomenna peli toisen lohkon ykköstä vastaan.. ja jos voitetaan ni finaaliin ja jos hävitään niin pronssi peliin. Ihan sama kummin käy, kuhan ne ei helpol kävele meiän yli :-D vastustaja on siis Hollannista. (Kuinkakohan monta kiiinnnostaa mun fudis höpötykset :-D?)

TÄÄL on todella halpaa. Hiusvärei oon ostanu paril eurol. Meikit halpoi... alkoholi muutaman euron. Breezerin tapaset juomat 80 centtiä :-D melko moni onki jo täysikäsii jote juominenki on sallittua. Huomenna sit voi juhlii ku pelit ohi.

Tääl en oo pystyny noudattaa sitä proteiini pitosta ruokaohjelmaa millään. Joten tää viikko on urakal vedetty persuksille.. :D eläny siis oikeestaan leivällä, karkilla, suklaalla ja kahvilla. Mut eipä se haittaa, ku keskiviikko aamuna jo kotona ja jatkan siitä mihin jäinki :-) kiristän salilla käyntiä ja otan kiinni nää 5 päivää jotka oon eläny ku pellossa... heh.


Käyn välillä ku pystyn kurkkaamassa blogia. Ootte mun ajatuksissa monta kertaa päivässä.
Paljon haleja <3 toivottavasti voitte hyvin..?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kyl sä varmaan tiedät sen, mikään paha oo mä en, vaikka monta hölmöilyä vielä teen

Tätä voi kuunnella kyynel silmässä <3 lähetin tän äitilleni. Olet rakas.


mitä sitä tulikaan otettua..? :D Noh oon mä tätä uhannu jo reilut puol vuotta ottaa, mut rohkeus ei oo riittänyt kunnes sitten eilen :-)  Ja oon kyllä tosi tyytyväinen. Pelkäsin ettei se sopisikaan ja tärkeintä nyt onkin että itse tykkään tästä.  Ylähuuli näyttää vieläkin olevan hieman turvoksissa  jes.
pahottelut tosta mun kuolleen väsyneesät namasta..

mun rakkaus pakkaus <3

En oo "suostunu" näkeen mun psykologii moneen viikkoon, mua ei vaan yksinkertasesti huvita mennä sinne..  en vaan jaksa niitä kysymyksiä joihin mulla ei oo vastauksia. Oon nyt totedunnut parhaimmaksi keinoksi vain tunkea nämä ahdistavat asiat syvälle josta en edes niitä löydä, haluan unohtaa ne vaikka ne kuiskailee joka ikinen minuutti korvaani.

Onko mahdollista unohtaa.. .. ei, mutta ne selvät ja kipeät muistot haalistuvat vuosi vuodelta.
Niin toivon minunkin kipeille muistoille käyvän. 

Ylihuomenna lähden joukkueen kanssa ulkomaille turnaukseen.. joten tulee sitten  pääsiäisloman ajan taukoa.


Ps. Pysähtykää ulkona joskus hetkeksi, katsokaa ympärillenne. Oikeasti miten kaunis maailma onkaan? Kun siihen osaa keskittyä. Joka puolella ympärillä kasvaa jotain uutta. Ilmassa on aina tilaisuus yrittää
uudestaan, eikä koskaan kuulu luopua toivosta. Mäkin yritän pitää tuon mielessä. Pidättehän tekin? <3  Ootte mun mielessä.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Vaikeat asiat tarvitsevat vain tajuttomasti yrittämistä ja aina vaan uudestaan nousemista hajottua

Välillä päivät tuntuu helpoilta. Niin kauan kun en ajattele vaakaa. Tiedän ettei se ole pääasia. Koska pikku hiljaa alan vaihtamaan ajatusmaailmaani, kuulostaa niin tajuttoman helpolta näin vain "heitettynä" mutta ei, se ei tosiaan ole sitä. Kukaan muu kuin asiasta kärsivä tuskin pystyy ymmärtämään kuinka tälläinen taistelu vie itsestään voimat. 
Oon tajunnu täs muutama päivä sitten etten mä oikeesti ole missään asiassa tasapainossa. Ihmissuhteissa... ruoka-asioissa, urheilussa, koulussa. Joko kaikissa menee todella huonosti tai todella hyvin. 
Oon kuitenkin tehnyt näinä muutamina viikkoina ihan saatanasti töitä, että oon päässyt edes tälläiseen "mielentilaan" tiedän tän olevan kuitenkin niin heikkoa vielä, jos astuisin vaa'alle ja näkisin luvun vain nouseen tietäisin romahtavani sillä sekunnilla, menisi taas aikaa kasata itseni. Mutta nyt mä yritän keskittyä yhä uudestaan ja uudestaan mun ruokavalioon ja siihen mielikuvaan ja ajatukseen että mä haluan enemmän olla kesällä fitness kuin laihaläski tai luuranko. Mä yritän kääntää mun ajatukset terveiks. Jos mä oon onnistunut sotkemaan mun ajatusmaailman näinkin pahasti neljän vuoden aikana, niin miksen mä voisi myös kääntää sitä toiseen suuntaan..?
Tän päivän ruokaostokset kaupasta. Noita proteiini juomia juon. Päivässä yleensä yhden, joskus jopa kaksi (aamu ja ilta). Yks juoma sisältää 173 kaloria, ennen en ikimaailmas ois suostunut juomaan tota, mut nyt mä ymmärrän mun proteiinin tarpeen. Onneks. Sitten maitorahka on toinen iso osa nykyään mun päivittäistä arkea. Nam, siihen  marjoja. Sokerin oon yrittänyt karsia kokonaan mun ruokavaliosta. Välillä joinain päivinä repsahdan maistamaan muutaman karkin.  Lisäksi tuo vihreä tiskivedeltä näyttävä pullo on ihan uusi tuttavuus, kokeilen sitä tänään ekan kerran, yllätyin kun kyljessä lukee nolla kaloria ja etiketissä "rasvanpolttojuoma" liekö sitten mitä paskaa, mutta ainakin tulee maistettua :-)
 Mun rippiristi neljän vuoden takaa(apua.. niin kauan?) ja sitten tuo ihana sydän on Inkeriltä synttärilahjaksi <3
 (kauhee ku toi ripsari on iha rapissu toho luomelle...) synttäripäivänä kävin ottamassa ekaa kertaa elämässäni ripsienpidennykset. Oon tykänny kyllä, ei tuu pahemmin käytettyä ripsaria paitsi alaripsiin :-) tänään tuli hieman laitettua yläripsiinkin.




Mulla on vielä niin tajuttoman pitkä matka... mutta ainakin tiedän että oon päässyt jo sen matkan alkuun.
Vieläkun saisin ton painon tasattua vähän tyytyväisempään lukuun. eli 50 kiloon ja sitten lopuksi 48 kiloon.  

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

mä haluaisin kertoa tähän niin paljon miltä musta tuntuu.
Mutten mä vain jaksa. toivoisin vaan että vaipuisin uneen heräämättä. Mä oon niin loppu- vaikken mitään oo tehnykkään.
nää ajatukset jotka sahaa kilpaa mun päässä, saa mut 
käpertymään lattialle ja itkemään.