perjantai 2. maaliskuuta 2012

mä tekisin mitä vaan että mä oisin vielä edes se... (kuvia)

.. kolme kertaa saman päivän aikana oksentaminen ei musta vaikuta hirveeltä edistymiseltä. Vielä eilen illalla sen koko session jälkeen vakuuttelin itselleni että mä hallitsen tätä, kaikki hallinta on mulla. Ei mitään hätää, tiedän mitä teen ja pystyn lopettamaan koska vaan mä haluan. 

Viimesen kerran kun oksensin jäätelöä, noin 15 minuuttia sitten. Tajusin jotain, ei tää oo mun käsissä, eikä mun hallinnassa. Järkevä ihminen ois jo soittanut apua, lähettänyt viestin psykologille ja kertonu tästä tilanteesta. Mutta ei, mä en oo pystyny. Häpeen tätä enemmän kuin ruuan panttaamista. Se että mä vaan _huvikseni_ syön 3 pientä korvapuustia ja jäätelö kupillisen on musta säälittävää.. tiedostaen vielä etten mä tuu pitelemään niitä sekunttiakaan mun sisällä.

Alotetaan siitä että mä puran vaikka häpeänkin, tänne mun tän päivän syömiset. Aamu alko jälleen muroilla, pienellä karjalanpiirakalla ja jugurtilla (350kcl)oksensin... myöhemmin oon menossa noin kello yksi _hammaslääkäriin_ ja ennen sitä meen OSTAMAAN kauhees huurus IRTTAREITA?! syön puolet niistä ja loput jämät Carinin kanssa (350kcl) luulin sen kaiken olevan tässä, mutta ei. Tulin isälleni yöksi ja kello 19 laitan nuudeleita tulemaan, saan syötyä puolet annoksesta ja loput jätin, otin tilalle neljä pinaattilettua ja juuri ne 3 pientä korvapuustia (n.500kcl) oksensin.. vielä tämän kaiken jälkeen kävin koiran kanssa lenkillä ja salkkareiden aikana söin jätskiä pienen kupollisen verran ja RIVIN suklaata (230kcl) oksensin...

Oon ihan sekasin, miten tää käänty näin!? Oonko mä tosiaan muka ollu NÄIN aliravittu että pitää tällein "ahmia" vaikka nuo vielä on ihan normi määrissä MUTTA täyttä paskaa, roskaa. 1430 kaloria.. okei puolet oksennettu, muttei se tässä vaiheessa lohduta. 



Eksyin selaamaan viime keväältä kuvia.. huhti-toukokuulta. 
Tekisin mitä vaan että olisin edes SE SAMA TYTTÖ joka sillon olin, ja tuolloin kuollakseni toivoin olevani muuta tai parempi.
Nyt kaikki on riistäytyny täysin käsistä, tuolloin mä vielä tiesin mitä mä teen ja mitä en, nyt sumeasti nään enään mikä on väärin ja mikä oikein. Riskihän se on jakaa nää teidän kanssa, mutten mä voi katsoa näitä yksin.. miksmiksmiks kaikki on pilalla?




 mihin mä oon kadottanut itteni..
rukoilen, tuu takas.
olin mä sitten laihempi tai lihavempi nytten, kaipaan vaan tota hymyä ja onnea mikä tuolla reissussa oli mukana. Ihania hetkiä ihanien ihmisten kanssa ja varsinkin Carinin <3

12 kommenttia:

  1. rakas :( sä et lihois tosta määrästä, vaikket oksentaiskaan sitä. ei toi oo ahmimista, oikeesti. sun pitäis syödä enemmän. no, tiiät kyllä itekki.

    voi rakas♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( nii.. kyllä tää on jotain pieni muotost ahmimist.. ei oo ikin ollu enne tällästä.. ihan hirveetä. Koko ajan miettii mitä seuraavaks söis. mitämitämitä.. mitä oksentais.. pläääh...

      haleja musu pieni <3

      Poista
  2. Olen niin pahoillani siitä, että olet taas joutunut oksentelun valtaan. Tiedätkö yhtään miksi se alkoi taas juuri nyt? Muuttostressi? Pelko ottaa uusi askel elämässä, joten palaat vanhoihin tuttuihin ja turvallisii "rutiineihin"? Toivon, että saat tuon jotenkin lopetettua ennen kuin käy huonosti. Voimia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mikä,.. tää on ihan kauheeta :C nytkin syöny taas lisää karkkia...
      Mäkin toivon, ehkä tää tästä ! Haleja <3

      Poista
    2. Mäkin söin tänään karkkia :( Sen jälkeen kun olin jo syönyt rasvaista ruokaa. Ja äsken mietin, että entäs jos söisin karkkia huomennakin? Tyhmä pää on tyhmä. Miksi niistä ruokailun jälkeisistä pahoista oloista (fyysisistä ja henkisistä) ei jää kunnon muistijälkiä, mitkä estäis sitä tapahtumasta uudelleen...

      Poista
  3. En osaa just nyt muuta sanoa kuin että voimia <3 Olet kaunis juuri sellaisena kuin olet!

    VastaaPoista
  4. Oot tosi kaunis<3 Mä ihailen sua. Mä ihailen sitä, kuinka sä päivä toisen jälkeen jaksat taistella tätä paskaa vastaan, kirjoittaa tänne avoimesti tuntemuksistas ja tukea muitakin. Mä tiedän, et mul ei oo sanoja eikä kykyjä auttaa tai nostaa sua ylös sielt pohjalta, mut mä haluun lähettää sulle voimia ja haleja<3 Muista et oot arvokas.

    VastaaPoista
  5. Voi meitä..
    Mutta hei, tänään on uusi päivä. Virheitä saa tehdä, kunhan yrittää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

    Lähetän sulle vaaaaaltavan superhalin!
    Yritäs tyttö pärjätä!

    VastaaPoista
  6. voihan rähmä. saisitko alitajuntaan jotenkin painettua "oksentelu on pahasta" miettimällä sen sivuvaikutuksia - huonoja hampaita tms? Mutta vou! Aivan ihanat shortsit sulla - tollaset haluisin myös. Ihana lukea, kuinka haluat hymysi takaisin painosta piittaamatta. Tuosta se lähtee! Mikään ei tule heti, vaa näiden kanssa pitää tehdä kovasti töitä. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  7. En mä ehkä vielä. Mutta mua pelottaa, että joku tuttu löytää mun blogin... Luin ihan sydän kurkussa, kun kerroit siitä sun pikkusiskosta. =( Toivottavasti pystytään kummatkin syömään tulevina päivinä vähän vähemmän! :)

    VastaaPoista
  8. Mäkin oon tosi laiha mut ei mulla oo ollu ikinä mitää ongelmaa ruuan suhteen, tykkään syyä enkä välitä kaloreista. (vaikka ei uskois) Voimia sulle! :) Oot pieni ja kaunis!

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)