torstai 15. maaliskuuta 2012

Jokin tyhjä olo valtasi mut kävellessäni tukiryhmästä kotiin. 
Nousin bussista pois, tunsin kuinka päässäni humisi. 
Hetken luulin pyörtyväni. Seuraavaksi tunnen kuinka paniikki
saa vallan koko kehostani. Kävelen peloissani kotia kohti.
Olen räjähtämässä itkuun, hetken mielessäni kävi ajatus, jospa jäisin vain makaamaan tähän. Ahdistaa koska en tiedä mistä tämä
tyhjyys tunkeutui. Aamupäivä oli ihan yllättävän tasainen,
ryhmän jälkeen kaikki ongelmat pyörivät päässäni, ahdistus 
joka on kasautunut isoksi sotkuksi, enkä löydä sotkusta alkupäätä
taikka loppupäätä.  Se tässä ahdistaakin ehkä eniten.

Puhuttiin perhesuhteista, pystyin vain vähän avautumaan isästäni.
Kunnes tunsin sen saman sekopäisen raivon nousevan. En vaan edes pysty pukemaan sanoiksi mitä kaikkea tunnen isääni kohtaa, rakastan kyllä häntä, mutta.. se ei ole niin yksinkertaista. 
Isäni on kuitenkin saanut minut voimaan niin pahoin vaikka mä olen vain aina halunnut että mulla olis isä jonka syliin voisin juosta pahan olon yllättäessä. Tunnen olleeni niin huono lapsi kun muistelen kaikkea mitä isäni on minulle uskotellut. Pahimmalta tuntuu se etten ole vain saanut kerrottua hänellä paljonko minuun on sattunut ja paljonko muhun sattuu edelleen,
koska niin monta asiaa on kesken. En ole edes kuullut isästäni muutamaan päivään, hän ei ole soittanut eikä tekstannut. Tuntuu pahalta ettei hän kaipaa mua.

Pääsin kotiin. Laitoin äidille itku kurkussa viestiä. "Mul on ikävä sua.."   menin makaamaan olkkarin lattialle. Musta tuntun kuin mä olisin vain pelkkä tyhjä kuori. En haluaisi ottaa lääkettä, mutten tiedä selviänkö tästä yöstä ilman jotain rauhottavaa. En haluaisi.  Mutta tällä hetkellä olen tajuttoman levotan, paniikissa siitä millon mun tasapainosuus taas heilahtaa kunnolla ja tartun vihan raivossa terään. En haluais enään ajatella mitään koska se pahentaa mun oloa, koska nyt viime päivät oon uskonut voivani suht hyvin. Yritän estää itseäni ajattelemasta keittiön veistä ihollani. Mä pelkään. Ja nyt taas tuntuu kuin maailma lähtis alta. 

Tältäkö tuntuu olla epävakaa?


Voi luoja kun mulla on niin ikävä Marianneakin,
 rojahtaisin varmasti itkuun jos edes kuulisin sen äänen.

8 kommenttia:

  1. Kuuleppas neiti, nyt sitä rauhoittavaa (oikea määrä) kehiin ja nukkumaan ! Tuo olo helpottaa sillä, huomenna aamulla on jo parempi. Olet supersuper jos selviät tästä illasta taas kunnossa ♥ luotan sinuun, älä tee pahaa ittellesi. Sillä et ainakaan ehkäise tulevia kauheitaoloja.

    Tsemppaa nyt ihankauheasti jooko <3

    VastaaPoista
  2. Minä tiedän myös hyvin miltä tuo tyhjyys tuntuu ja se ei ole helppoa eikä todellakaan mukavaa. Toivottavasti olosi helpottaisi pian.

    Paljon haleja ja voimia sinne päin! <3

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos ♥ Ja koita oikeesti jaksella säkin ihana! Ja juu kutsun saat kun laitat sähköpostiosotteen mulle :)

    VastaaPoista
  4. Voi rakas..<3 En tiedä mitä sanoa, muuta kun että ikävä ja nähdään pian <3 aion ilmestyä sun synttäreille:))

    VastaaPoista
  5. Nukkuminen auttaa aina avautumisahditukseen ja tyhjyyteen.
    Ei voi muuta sanoa kuin hyvää työtä tuolla tukiryhmässä jo nyt. Se sotkee kaiken aina niin pahasti, jos pahimman kivun aiheuttaja on toinen vanhemmista tai molemmat. Mulla se oli äiti... mutta se helpottaa, kun pääsee ensin vihasta eroon. Vihainen saa olla, siinä ei ole mitään väärää, mutta samalla pitää tsekata oma asenne; itte huomasin ainakin, että suutun tietyistä asioista, joita äiti sanoo tai tekee. Osan tulkitsin tahallani syömisvammailun takia väärin, osa vain on äidin tapa tehdä ja olla. Ei minun tarvitse olla samanlainen, eikä hyväksyä sitä tapaa (muun muassa olla puhumatta mistään ja sitten vain räjähtää yhtäkkiä). Kyllä se siitä <3

    Tsemppiä ja voimia <3

    VastaaPoista
  6. toivottavasti olosi on helpottanut ja sait nukuttua ! voimia <3

    VastaaPoista
  7. voimia täältäkin päin, kyllä sä selviit, kunhan vähän tsemppaat! <3

    VastaaPoista
  8. Veitsi kädessä ei auta ketään tuntemaan
    kipua tai edes toista ihmistä.

    Tahdon antaa halin.

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)