tiistai 13. maaliskuuta 2012

I don't know what to think

Aamupaino oli onneksi laskenut,
54,7kg parketilla, kylppärin kovalla lattialla 54,3kg.

Helpotuin. Koska pelkäsin niiin kovasti näkeväni vaa'alla 57 lukeman. Olin jo valmiiksi pyärtyä pelosta, jännityksestä. Lukema ei helpottanut mua mutta anto mulle tilaa hengähtää.

Päätin jo eilen et tänään mä syön ja yritän korjata tätä tilannetta. Mut en tajua miksen onnistunutkaan niin hyvin. 
Sain syötyä töissä vasta kahdelta kaksi leipää ja mini karjalanpiirakan. Tulin jo isälleni käymään ja hakemaan 
fudis kamoja, kunnes tajusin et mun täytyy mennä ostamaan 
uudet nappikset. Joten lämminruoka jäi siinä. En mä sitä tahalleen jättänyt. Olin tunnin treeneissä. Lopulta pääsin omaan kotiin ja jääkaapissani on tyhjä valo, kuitenkin löydän nuudeleita. Puolitan nuudelipussin (iso) ja keitän puolikupillista nuudeleita. Siinä ne ovat vieläkin vieressäni,
ootan että ne jäähtyy ja yritän syödä kaikki.

Silti oon vähä pettynyt tohon etten mä saanu ton enempää syötyy
mitään kunnollista. Kaks leipää, pikkupiirakka ja nuudeleita.
Yritän vielä syyä leivän. Lupauduin tänään lähteen vähän viihteellekkin. Ei yhtään oo sitä fiilistä mennä sinne. 
Ja jos totta puhutaan, mua pelottaa mennä litkimään sitä 
alkoholia sinne... koska loppujen lopuks seki on lihottanu 
mua varmasti paljon.

Tavotteena ois nyt saada paino siihen 50 paikkeille.. yrittää tyytyä itteeni ja kestää taka iskuja. Edelleen mua kummittelee
huominen vaakalukema jos myöhään pääsen vasta nukkumaan ja 
lipitän vielä yömyöhään siideriä. 
Pelottaa että lihominen vain jatkuu. 


Oon varmaan sanonu näin sata kertaa, 
mut nyt mä todella yritän lopettaa oksentamisen.
Ihan itseni takia.
Mä en enään haluu sitä.



PS. Oon kyynel silmäs lukenut teidän kommentteja edelliseen postaukseen,
en vois edes toivoa ihanempia lukijoita. KIITOS jokaiselle neuvoista ja omista kerotmuksista.
Helpottaa tajuttomasti tietää ettei ole yksin. Että te olette mun kanssa.
<3

6 kommenttia:

  1. rakastan tätä sn blogiis ja näitä sun kirjotuksia! pystyn tosi hyvin samaistuu sun tilanteeseen. ite oon sen partaalla että sorrun anoreksiaan tai bulimiaan.
    joka päivä taistelua että jaksaa nousta ylös ja tehdä jtn. toisaalta tekis mieli vaa delata.

    VastaaPoista
  2. Toi edellinen postaus missä kerroit että ei ole ollut mitään iloa syömishäiriöstä ym, sai mun silmät aukeemaa. Viimeisen 3-4kk aikana kun on tullut nirsoiltua ruuan kanssa, nii huomaan silti että emmä mihinkää laihdu pysyvästi. kolme kiloo pois ja se tuleeki sit yhtä nopeesti takasin ku lähtikin. yritän nyt itekkin saada syömiseni kuntoon, huomasin et 1 omena päivässä + pepsi maxia mielin määrin päivässä alko kostautumaan mun hiuksille, iholle ja muutenki elämälle. :/

    samaan aikaan ku sä sinnittelet omien ongelmien kanssa nii tuntuu et ku jaat ne täällä, autat muitaki, koska mulla ainaki tulee helpottuneempi olo ku pääsee lukemaa täällä sun juttuja, et muillaki on samoja tuntemuksia ku mulla.
    Toivon niin kovasti et saat sun syömiset ja elämän muutenki kuntoon, nii voit lähteä turvallisesti tiputtamaa painoa jos tunnet sen tarpeelliseks, TSEMPPIÄ ♥♥

    VastaaPoista
  3. moiii! aattelin kun blogis on muuttunu jo sellai avoimemmaks, nii saaks kysyy mil paikkakunnal asut? :)
    ps mä en usko et sun paino tosta enää kovin paljon nousee, jos syöt jo terveellisemmin. normaalistihan ruokavallion muututtua energiapitoisemmaksi paino saattaa aluksi nousta, mutta jopa laskea vähitellen aineenvaihdunnan palauduttua normaalimmaksi :)en myöskään usko, ettet pystyis lopettaa oksentaa, kyl sä pystyt! tsemppii kaikkeen, oot IHANA <3 !!!!!

    VastaaPoista
  4. Voi kulta *iso halaus*... tiiät kyllä, ettei se tapahdu taikaiskusta. Suosittelen katsomaan niitä nuudeleita uudella tavalla ja miettimään niiden merkitystä. Menee filosofiseksi, mutta mulle eräs ihminen sanoi joskus "sulle ruoka ei ole ruokaa, vaan sä käsittelet ihmissuhteet, ongelmat ja elämän sitä kautta, sen sijaan, että sä puhuisit asianosaisten kanssa". Idea on siis siinä, että ruuan merkitys muuttuu ja siihen liittyvät emootiot, piilomerkitykset ym. vähenee huomattavasti. Sä et siis oikeesti pelkää kaloreita, vaan jotain muuta... :)

    Tsemppiä!! Kyllä sä tähän pystyt, vaikka sellasia päiviä tulee että kaikki suunnitelmat menee päin honkia ja tekis mieli huutaa, että rakastan syömishäiriööni. <33

    VastaaPoista
  5. en vaan pysty käsittää miten syöt vähän. Minä syön paljon enemmän kun sinä ja silti oon varmaan sun kokonen joten ihan hyvin voit varmasti syödä normaalisti. :s

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)