perjantai 16. maaliskuuta 2012

En osaa sanoa ei

En voi ymmärtää kuinka voin olla näin väsynyt. Pääsen nukkumaan vasta yhdeksän maissa aamulla. Koska en vain osaa sanoa ei, koska tunnun yliarvioivan omia voimiani, niimpä lähden tästä kohta yövuoroon.. en halunnut jättää niitä ihmisiä pulaan. Kyseinen paikka vain jännittää minua koska se on aivohalvaus potilaiden kuntoutusyksikkö. Toivon silti että pärjään parhaani mukaan. 

Kävin tänään pikaisesti salilla ja poltin vaivaiset 100 kaloria. Aamupalaksi söin 12 aikaan muroja ja join fun light mehua.
Salin jälkeen iskälle tullessa söin 17 aikaan munakasta ja napsin isän paistamia ranskalaisia. Mulla iski niin huono omatunto.
Nyt tuntuu jo hyvältä alkaa lähtemään töihin, koska en jaksa kuunnella enään tuota haukkumista jota täällä aina kuulee.

Sääntöni mukaan en sais syödä enään 21 jälkeen, mutta varmasti tuolla yövuorossa on pakko jotta jaksaa.. enkä aijo huomenna mennä aamulla vaa'alle. Katsotaan sitten sunnuntaina jos jaksaisin taas itkeä epäonnistumistani.

Nyt täytyy vaan jaksaa ja koittaa syödä. Olen pysynyt oksentelulakossa. Enkä halua enään oksentaa.

4 kommenttia:

  1. Älä oksennakaan. Sinä olet vahva.

    VastaaPoista
  2. Oksentelulakko kuulostaa todella hyvältä. Muista meidät lukijat jos alkaa tuntua siltä että ois heikko hetki tulossa. Voimia, pieni (:

    VastaaPoista
  3. Hei, olen jo pidempään seurannut blogiasi ja pidän tyylistäsi kirjoittaa. Bulimian sairastaneena sinuun on hyvin helppo samaistua.. Todella paljon voimia ja halauksia! Älä ole liian ankara itsellesi, vaikka olo olisikin hirveä ja pettynyt. Olet vahva ihminen! <3

    VastaaPoista
  4. hienoa että olet pysynyt oksentelulakossa! :)

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)