Tein tän kokeilu mielessä (oisin tietty voinu antaa mielikuvituksen virrata tuhat kertaa nopeemmin, mut katotaan nyt et haluutteko jatkossa edes nää lukea tämmösiä _joskus_ ?)
Avaan silmät, aurinko paistaa läpi verhojen. Mutten minä hymyile. Yleensä hymy tarttuu huulilleni, muttei tänään, ei pitkään aikaan.
Tämä on jo kolmas vuosi tätä hullunmyllyä. Välillä mietin kuinka jaksan herätä joka aamu tähän samaan oloon.
Rutistan itseni viimeisillä voimillani sängystä ylös. Tunnen kylmän viiman kulkeutuvan lävitseni. Tunnen sen saman hyökyaallon paiskautuvan vasten kasvojani. Tiedän kohtaavani joka aamu sen saman sodan, samat kylmät pettyneet katseet. "Elina aamupala on pöydässä, annoksesi on tässä" äitini, en tiedä kuinka häntä kuvailisi. Äiti kantaa koko perheemme ylpeyttä ja kunniaa. Minä taas olen häpeäpilkku, sairas hirviö.
Istun ruokapöytään siihen samalle kuluneella tuolille johon olen istunut viimeiset kuusitoista vuotta. Viimeiset kolme vuotta se sama tuoli on aiheuttanut sisälläni kauhean myrskyn, tunteiden aallon. Ruoka joka on ollut edessäni on saanut minut joka ikinen kerta kyyneliin. Äiti jonka silmäluomikaan ei liikahda ennen kuin olen tyhjentänyt lautasen."Elina olet pyörittänyt sitä lusikkaa puurossasi jo 20 minuuttia, nyt vauhtia" olen melkein vääntämässä itkua, kuusitoista vuotias tyttö enkä minä silti osaa syödä. Olisin halunnu paiskautua lattialle niin kuin joku pieni lapsi.
Viimein lautanen oli tyhjä jä äidistä paistoi tyytyväisyys.
Paiskasin oven kiinni lähtiessäni kouluun. Tällä kertaa kuljen toista reittiä, en jaksa nähdä kavereitani. Metsikön läpi kestää 10 minuuttia kauemmin muttei se vaivaa mua. Ensimmäinen puska oikealla, käännyn monta kertaa ympärilleni ja varmistan ettei kukaan ole lähettyvillä. Ja rutiininomaisesti nopeasti työnnän sormeni kurkkuun ja vapautan itseni. Tästä on tullut jo tapa, joka päivä aamupalan jälkeen. Tämä puska on piilottanut monen monet salaisuuteni. Voisin vieläkin jopa nimetä viikon takaisia ruokia maasta. Voi kyllä, kyllä minua kuvottaa että pystyn tälläiseen, muttei hirviö anna minulle muuta vaihtoehtoa.
Avaan silmät, aurinko paistaa läpi verhojen. Mutten minä hymyile. Yleensä hymy tarttuu huulilleni, muttei tänään, ei pitkään aikaan.
Tämä on jo kolmas vuosi tätä hullunmyllyä. Välillä mietin kuinka jaksan herätä joka aamu tähän samaan oloon.
Rutistan itseni viimeisillä voimillani sängystä ylös. Tunnen kylmän viiman kulkeutuvan lävitseni. Tunnen sen saman hyökyaallon paiskautuvan vasten kasvojani. Tiedän kohtaavani joka aamu sen saman sodan, samat kylmät pettyneet katseet. "Elina aamupala on pöydässä, annoksesi on tässä" äitini, en tiedä kuinka häntä kuvailisi. Äiti kantaa koko perheemme ylpeyttä ja kunniaa. Minä taas olen häpeäpilkku, sairas hirviö.
Istun ruokapöytään siihen samalle kuluneella tuolille johon olen istunut viimeiset kuusitoista vuotta. Viimeiset kolme vuotta se sama tuoli on aiheuttanut sisälläni kauhean myrskyn, tunteiden aallon. Ruoka joka on ollut edessäni on saanut minut joka ikinen kerta kyyneliin. Äiti jonka silmäluomikaan ei liikahda ennen kuin olen tyhjentänyt lautasen."Elina olet pyörittänyt sitä lusikkaa puurossasi jo 20 minuuttia, nyt vauhtia" olen melkein vääntämässä itkua, kuusitoista vuotias tyttö enkä minä silti osaa syödä. Olisin halunnu paiskautua lattialle niin kuin joku pieni lapsi.
Viimein lautanen oli tyhjä jä äidistä paistoi tyytyväisyys.
Paiskasin oven kiinni lähtiessäni kouluun. Tällä kertaa kuljen toista reittiä, en jaksa nähdä kavereitani. Metsikön läpi kestää 10 minuuttia kauemmin muttei se vaivaa mua. Ensimmäinen puska oikealla, käännyn monta kertaa ympärilleni ja varmistan ettei kukaan ole lähettyvillä. Ja rutiininomaisesti nopeasti työnnän sormeni kurkkuun ja vapautan itseni. Tästä on tullut jo tapa, joka päivä aamupalan jälkeen. Tämä puska on piilottanut monen monet salaisuuteni. Voisin vieläkin jopa nimetä viikon takaisia ruokia maasta. Voi kyllä, kyllä minua kuvottaa että pystyn tälläiseen, muttei hirviö anna minulle muuta vaihtoehtoa.
Voi, tää oli ihana !:)<3
VastaaPoistakiitos tosi paljon <3
PoistaVähänkö hyvin kirjoitettu ja ihana<33
VastaaPoistakiiitooos !!! (:
PoistaOot tosi hyvä kirjottaja!!!! Ehdottomasti haluun lukee näitä lisää, vaikkakaan nää ei oo mitään iloisia tarinoita!
VastaaPoistaOon seuraillu sun blogias anonyymisti jo suht kauan. Oot mahtava ihminen, haluisin vaa jotenki auttaa sua!!! Tsemppiä<3
Kiitoksia hirmusexti, ehkä rohkenen kirjottamaan lisää tämmösiä :)
PoistaIhanaa kuullu anonyymin suusta tuommosta :)<3 Tsemppiä sinullekkin <3
Oot saanut hyvin erilaisia tunnetiloja ja asioita tähän tarinaan. Tähän on myös _erittäin_ helppo samaistua, siksi kiva lukea. Kirjoita ihmeessä lisää :)<3
VastaaPoistaKiituksia :) tarkotus olikin saada tähän mahollisimman paljon esiin sitä kaikkea tunnemylläkkää :( haleja <3
PoistaToi on tosi hyvä. Hyvin kuvaavaa ja jotenkin löysin itseni tekstistä!! Sä olet hyvä kirjoittaamaan. JAtka näiden kirjottamista :)Olet muutenkin hyvä ja arvokas ihminen vaikkei siltä aina susta tunnukkaan!!!
VastaaPoistaMutta sä olet arvokas!!!!
<3 ei voi muuta sanoa
PoistaKirjota todellakin lisää ! tää oli tosi hyvä :)
VastaaPoistaKIIITOS :)
PoistaTää on hyvä! Kirjota ihmeessä jatkoa? Onko tää ihan tositarinaaa vai keksittyä?
VastaaPoistaps. miten oot saanu blogilles näin paljon lukijoita? musta tuntuu että kukaan ei eksy mun bogia lukemaan D:
Kiitos paljon :) osittain totta ja osittain keksittyä, mm tuo hahmo Elina on keksitty :)
PoistaEn yhtään tiiä mistä kaikki lukijat on tullu :o ihmettelens itä itsekkin.
Oon pitäny kuitenkin blogii pystys jo liki neljä vuotta :O kyllä sun blogii eksyy lukemaan :) nytkin kun jätit kommentin moni varmaan pistäytyy käymään ^^ tsemppiä <3
Tää on oikeesti tosi hyvin kirjotettu ja teksti on todella kaunista <3 Oon muutenki lukenu sun blogia jo pitkään ja musta se on kokonaisuudessaanki aivan ihana =) ! Vaik toki aiheet onki surullisia ja toivoisin et sun elämään tulis onnellisia hetkiä taas ja jaksaisit jatkaa <3 :]
VastaaPoistahahah no siis joo katoin että hetkonen "onkohan toi ssecret" mut en ollu varma!
VastaaPoistaku ei sul kauheen selvii kuvii oo ollu tääl tai sit jotain vanhoi (:
mut sit luin tän et olit subis ja nii... hmm voi että mua hävettää ku jos sit näitki mut ja huusin siel jotai mun äidille puhelimes... voiluoja -.-
Ja joo olit jonkun tummatukkasen tytön kans, inkerin varmaa.
mut kyl mustki ois kiva kans tutustuu suhun siis jos sä haluut!
mut mut... häpeen :c
Voi oot hyvä kirjoittamaan♥
VastaaPoista