perjantai 17. helmikuuta 2012

ja se pieni maailma jossa elän, on pelottava

Maailma on pelottava paikka. Tää pieni kehä jossa mä elän.
Epätodellisuutta, harhoja. Liikaa pelkoa.
"Lihot jos syöt yhden aterian". Olit heikko, saat syödä vasta viiden jälkeen tänään. Niin minä söin. Hoitolapsen kanssa kanapastaa, vahvana luulin kestäväni. Video pyörimään, mun pieni mussukka jää katsomaan telkkaria. Kyyneleet silmissä raahaudun vessaan ja pakotan osan ruuasta ulos. Itken muttei kyyneliä tule.
Masennuslääkkeet, tiedän että tarvitsen niitä. Tää on jo toinen tai kolmas päivä ilman niitä. Kukaan ei tiedä, en vain syö niitä. En vaan aina jaksa syödä niitä. Kun avaan lääkepurkin mut valtaa outo tunne "ne ei oo sulle" teenkö mä väärin? Satutanko mä itseäni sulkemalla purkin kannen ja työntämällä lääkkeet hyllyn perälle.   Ei en tarvitse niitä..
Olen vahvoilla. Ja toisaalta taas kävelen todella ohuen jään päällä. En aina ymmärrä miten satutan ajatuksillani itseäni. 
Ruoka on minulle rakkaus, ja olen aina tiennyt etten saa rakkautta, se ei ole oikeutettua minulle. Rakkaus sattuu.
Mango piltti, kaksi ruisleipää, pasta, muutama tortilla sipsi.
Liikaa, kaikki.
Pelottavaa jos tästä ei voi herätä, jos tästä ei voi nousta.
Oon tän koko neljä vuotta odottanu jonkun repivän mut ylös,
ja vasta nyt tajuttuani, ei kukaan tule repimään minua tästä .
Kukaan ei omaa sellaista voimaa, koska se on vain minusta kiinni.
Tässä pelottavinta on juuri se. Minä, minusta kiinni.


Sain puhelun kello 13.11 "Hei ssecret missä olet? Täällä on psykiatrisi, odotan huoneessa." hiljennyn. "Anteeks mä unohin ihan kokonaan tän häslingin keskellä." Ai.. harmi, voitko hyvin?
 "joo.. tosi hyvin."


Emmä koita sanoo että itkisin sun perään
Mua pelottaa ku en oikeesti jaksa enään

Nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa
Ja tiedän mitä tarkottaa, ku alas vajoaa 









PS. KYSYMYS POSTAUKSEN VASTAUKSET JULKAISEN HUOMENNA !
Nyt vielä ehdit kysyä

3 kommenttia:

  1. syö niitä masennuslääkkeitä pieni rakas, jos ne auttaa. jos ne helpottaa sun oloa. ei kenenkää kuulu tuntee tuskaa. ja sinä, niinkuin me kaikki on oikeutettu saamaan rakkautta. <3 voimahali!

    VastaaPoista
  2. mä luulin ettei masennuslääkkeit sais syödä ku vähä aikaa kerrallaa. ja sanoin psykiatrille et pelkään etten koskaa pääse eroo noista. se sano et ei siit oo mtn haittaa vaik syö niit monta vuotta. ja et pääasia on et san elämäni kuntoon. ja et mun pits miettii sit josksu 5vuoden päästä uudellee niitte lopettamista. lopetin meinaa toisen lääkkeen siis psykiatrin määräyksestä, mut nyt siit p puoltoista kk ja ny joudun alottaa sen taas. njaa.. pakko kai se on. haluun kuitenki pääästä elämäs eteenpäi ees vähän. vaik tuntuu et oon taas samas tilantees ku vuos sitte. oikeestaa pahemmas. voimia pien <3

    VastaaPoista
  3. Saakeli.. Klikkasin vahingossa "iloinen" painiketta. Anteeksi. EI EN todellaan ole iloinen, kun näen tuollaisten saatanallisten sairauksien pistävän ihmisen tekemään vääriä asioita.

    VastaaPoista

kirjoita kommenttisi ja pelasta päiväni

ps. Vastaan tästä eteenpäin blogiini :)